Hetkinä jolloin kipu
lyö vahvimmin ohimoille
se herää
ikävä
valkoiseen hietarantaan
jossa oli niin helppoa
unohtua maininkien maagiseen lauluun
katsoa sylissäsi
suolaisten laineiden lieskamerta
ja himmenevää sateenkaarta.
Sulkea silmät päivänlaskuun
tuntea
solujemme huikaisevat sykähtelyt
miehuutesi saapuessa minuun.
Kumpi meistä
tässä rakkaudessamme rikkaampi on
Sinä vaiko minä ?
lyö vahvimmin ohimoille
se herää
ikävä
valkoiseen hietarantaan
jossa oli niin helppoa
unohtua maininkien maagiseen lauluun
katsoa sylissäsi
suolaisten laineiden lieskamerta
ja himmenevää sateenkaarta.
Sulkea silmät päivänlaskuun
tuntea
solujemme huikaisevat sykähtelyt
miehuutesi saapuessa minuun.
Kumpi meistä
tässä rakkaudessamme rikkaampi on
Sinä vaiko minä ?
Vastaukset 32
Vanhimmat
miten romantillinen :) Ja intohimoinen.
Kumpi meistä
tässä rakkaudessamme rikkaampi on
Sinä vaiko minä ?
Tämä kysymys pitäisi aina välillä muistaa kysyä itseltään.
Tykkäsin. Kiitti :)
itkua ja dramatiikkaa, sitähän se elämä kaikki-
nensa on.
Sanoppas se " kumpi meistä " pähkinä purtavaksi
ja millä sitä edes voi mitata - ehkä ei millään.
Sinulle taas lämmin kiitos, että olet poikennut.
nöyrä paras?
se ei ole ollut koskaan maallista, köyhyys on ol-
lut melkoisen lähellä joskus.
Varas en ole ollut, eikä minusta sellaista
varmaan koskaan edes tule. Nöyrä olen osannut
elämässäni kyllä olla, on ollut pakko.
Ja rakas, sitä olen varmasti ollut jollekkin jos-
kus - ehkä vieläkin, ainakin lapselleni ja lap-
senlapselleni.
Sinulle tuntematon kiitos mielenkiintoisesta pa-
lautteesta.
Miksi näen silmieni edessä
hiekkarannan ja eväskorin ja viltin
ja pullon viiniä
ja toisiinsa kietoutuneet rakastavaiset ja........
Ja loppu kerrotaan myöhemmin,,,ehkä:D
Voimakasta, suoraa tekstiä,
sinun uudesta kynästäsi.
Marin tykkäs:)
Sinulla on tarkka silmä moneen asiaan, niin on
tähän runoonikin. Tapahtumat rannalla ovat
fiktiota, ja kaikki muu - se saa jäädä salaisuu-
deksi.
Ehkä, ehkä ei tarulle edes ole jatkokertomusta.
Aika voi olla armollinen, mutta se voi olla myös
vihollinen.
Uuden kynän terä, se taitaa olla tylsistynyt ja
jatko on mitä luultavimmin aivan toisenlaista
tekstiä, niin luulen.
Mukava kuulla että systeri tykkäs - kiitos.
...ja kumpi meistä on rikkaampi tässä runossa - Sinä joka kirjoitit, vai minä joka sai lukea?
Tää on rakkausruno - huippusellainen!
Onko tuo fontin väri muuten oikeesti vaaleanpunainen, vai näyttääkö se vain siltä??
;D
en osaa vastata kysymykseesi, en. Mutta epäilen
vahvasti, että Sinä olet onnekkaampi. Oma onnek-
kuuteni taitaa olla lähinnä vain koristelua ru-
nossani, ei juuri muuta.
Jos sanot tätä huipuksi, olen otettu siitä. Kuten
tiedät kirjoitustyylini, tekstiä hiotaan ja höy-
lätään kuin hirttä. Tätä runoa ei kyllä kovinkaan
paljoa viksailtu, oli melko lailla yhdellä kertaa
selvää pässin lihaa.
Väri, mie luulen sen olevan ihan jotain muuta
kuin vaalian punainen tai sitten mie olen väriso-
kia.
Kiitos Mys.
Sinun palautteesi on aina niin kannustavaa, että
melkeinpä sen voimin jaksan yrittää kirjoittaa
aina uutta.
.."suolaisten laineiden lieskamerta"...mistä sinä näitä sanoja oikein taiot. Mulla on nyt niin kiirus, etten ehdi kommentoimaan runoja. Välillä en edes ehdi lukea. Hyvä, kun kuitenkin tähän runoon poikkesin, olisin jäänyt paljosta ihmettelystä paitsi jos tää olisi jäänyt väliin.
Kiitos upeasta lukuhetkestä : )
Liekkö se sanojen valtikka ihan vain synnyinlah-
jana saadun mielikuvituksen ansiota. Tai sitten
ehkä sitä, että luen mielettömästi oikeiden ru-
noilijoiden teoksia. Kaikki mitä niistä löydän,
yritän pyörittää omassa päässäni jotakin vastaa-
vaa omalla tavallani. Noista kaikista eväistä se
sanojen " taika " kaiketi syntyy.
Kiitos Padme.
Sinun runosi Linda!
Herkkää,intohimoista kauniita
sanoja ja arvaappa mikä säkeistö
tälläkertaa minua suuresti ihastuttaa
vaikkakin koko runosi on mahtava!
(kuiskaan se on........)
kolmaspa hyvinkin :) arvasitkos?
mikä siinä sitten lieneekään, että olisin voinut
melkeinpä etukäteen sanoa että kolmas säe on eni-
ten mieleesi. Telepatiaako vai mitä, en tiijä.
Nyt on sellainen tutina noitaseni, että tulevissa
on runoissa on toisenlainen sävel.
Mutta kiitän mitä nöyrimmin jälleen Sinuakin aina
yhtä mieluisasta palautteesta.
Keinuun kesän kehtoni.
Tuntuu säteiden lämpö.
Niin tuntuu,lepää sieluni.
Taas sylissä säteiden tyttö.
Niitty,heinikkö,tutun kunnaat.
Polut rakkaat ja uima ranta.
Poissa yksiö,seinät harmaat.
On kotiseutu ja ystävät rakkaat.
Sydän nauraa sielu ilosta itkee.
Niin helppoa nousta aamuun.
Poissa tylsä aamu kaupungin kalpee.
Kaikki mitä minussa on herkeää nauruun.
Niin tämä hetki kuin lapsuuden kuja.
Marjaretki,virellä äiti rakas poimija.
Muistoja toi runosi.
Rakkaita muistoja ja kauniita.
Kiitos.
muistoja, kauniita säkeitä. Niin kuin vain Sinä
sen taidat Muuan mies.
On niin helppoa unohtua säkeisiisi, kesäisiin
maisemiin - jokaiseen säkeiseesi. Sinä inspiroit
minua, mutta nyt vain ei ole aikaa vaikka halua
olisikin tuohon jotain jatkaa.
Kiitos, sehän kuuluu Sinulle !
Merenranta tai vuoristo. Rikkaus on sisällä ja toivottavasti rakkauden "painoinen". Kiitos Lindal, heräsi ajatuksia tuasen,,;) Tarkkis
jouskarimuijan rämältä muutama sana.
Missä hemmetissä se rikkaus oikein on ? Minusta
alkaa taas tuntua siltä pikku hiljaa, ettei sitä
ole missään.
Lainatakseni Katri-Helenan biisiä
' Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään.
Anna mulle aamurusko, anna usko elämään. Anna mulle
rohkeutta, että jaksan huomiseen '
Sanoisin, että tuossa on se kaikki, mitä juuri
nyt tunnen.
Mukavaa jos runoni herätteli ajatuksia, kenties
runonkipinääkin.
Rutistava kiitos Sinulle mr Tell.
Ikävän veitset
viiltävät
sydäntäni,
kaipuun kynnet
syvällä
sielussani.
Muistan
ne hetket,
myrskynä mielessäni
soi kiihkeä hengityksesi
kaiku,
syvällä
naiseutesi puutarhassa,
aallot löivät
kuohuten lävitsemme.
Yhdessä nousimme
kohden
pilviä,
kosketimme tähtiä,
syvimpään puutarhasi
siimekseen
luovutin lahjani
sinulle.
että minä olen jo kaivannut näitä Sinunkin vasta-
runojasi. Miten minä nyt taas osaan tuohon oikein
kuitata, kun runosuonesi pulppuaa niin rehevänä
* huoks * Noh, yritetään ...
mihin kaikki on kadonnut
se kauneus ja lempeyden lumo
joka välillämme silloin
valkean hietarannan kuumuudessa
ja maininkien laulussa soi
muistot
muistotko meitä vain tänään kantaa
ja sielumme kaipaus menneeseen ?
onko meillä enää mahdollisuutta
siihen kehtoon
jossa olimme hetken yhtä
sinä minussa, minä sinussa ?
tuntea
kuinka ihomme oli kuumempi ilmaa
ja Sinun kätesi
vaelsivat vailla kaipuuta silloin
unohtuen puutarhaani
silloin
kun luovutit sen suurimman lahjan
jonka vain Sinulta saada voin
Ne hetket
unohtumattomat,
kuuma hiekka,
kultainen aurinko
hyväili ihoasi
kuin minun
rakastavat käteni.
Syvällä sinussa,
sielut kietoutuneena
yhteen,
lanteet liikkuen
laineiden tahtiin,
uhraamme toisemme
rakkauden alttarilla.
kuinka paljon on elämä minulle suonut
kuinka paljon rakkautta
ja Sinut
hetket
jotka sain kanssasi viettää
polttavalla hiekalla
kun sain unohtua Sinuun
Sinuun ja käsiesi aaltoiluun
hyväilyihin
joissa löysit jokaisen sopukkani
sytytit lanteilleni tulen
onko Luojalla vielä
meille jotain samanlaista antaa
vai oliko se kaikki
vain yhden kesän, yhden ainoan kerran hurmaa ?
haluaisin sen saman vetovoiman
kokea kanssasi vielä, vielä
mutta onko Kohtalo puolellamme ?
..yhtä rikkaita on
kun luovuttavat toisilleen
sydämensä,
saaden yhden yhteisen
-rakkauden.
kuinka kaunista!
sinusta on tulossa lempeiden
kuvausten mestari!!!
hyvä linda!!!
että lempeys on asettunut lähtökuoppiin, ja var-
maan katoaa näkymättömiin niin etten saa siihen
enää otetta. Jemmassa on kyllä pari samankaltais-
ta vielä, mutta katsotaan koska niiden aika sit-
ten on.
Mestari en ole, eikä minusta sellaista koskaan
varmaan tulekkaan runopoika.
Kiitos Sinulle, Sinä ainainen tsemppaajani myös-
kin. Ja mukavaa huomata, että Sinäkin olet taas
tuonut pienen tauon jälkeen runon.
Huimaa runoutta sinulta "Äitee"
Rakastella.
Tuntea.
Rakkaus.
Se on elämä.
Rakastaa.
Olla lähellä.
Se on tässä.
kun kaikki vain olisikin niin kaunista kuin sen
runoissa voi kuvata, vaan eipä ole. Ja alan
vaipua muutenkin johonkin tuntemattomaan huomaan,
runojen tyylillisyys tulenee muuttumaan.
Kiitos Margitta, kiitos.
... tämä runo...
en aikonut sanoa
mutta kun luin, niin
halusin vain olla eri mieltä...
"Hetkinä jolloin kipu...
se herää... ikävä"
en vain anna ikävän tulla.
Siksi tämä runo on vaikea nyt lukea,
ja koskettava.
Hieno jokatapauksessa,
sydämellä kirjoitettu,
kuten runosi nyt tapaavat olla :)
vaikea kokea, ehkä toiselle.
Ei ikävää voi estää, se tulee jos on tullakseen.
Ja se on muuten totta, että kun kipu käy kaikkein
kovimmin minuun - se herää. Se herää johonkin,
vaikka itse tapahtuma runossani sen osalta onkin
fiktiota.
Sydämellä kyllä kirjoitettu, siinä olet oikeassa.
Ja kaipa se sydän on suurimmaksi osaksi kaikissa
runoissani mukana - luulen.
Kiitos että sanoit sitten kuitenkin :D
Nämä Sinun lässynlässyn viestit monen miehen kanssa.
Varsinkin sivulla 10, yök !! Kysyn mielenkiinnosta, oletko naimisissa ?
Olen vastannut runoihisi, mutta en enää.
eihän minun runojani kukaan pakota avaamaan !
Jos yököttää, niin jätä ihmeessä väliin.
Siviilisäätyni ei kuulu Sinulle, eikä kenellek-
kään muullekkaan.
Ja mistäpä Sinä tiedät, olenko monen vai yhden
ja samaisen persoonan kanssa vaihtanut runoja.
Hei - ne on vaan runoja elämästä, rakastamisesta
ja kahden ihmisen lähelläolosta. Onko se Sinusta
aivan käsittämätöntä, ihmettelen.
Sananvapaus kunniaan.
Oikein hyvää päivän jatkoa Sinulle, kuka sitten
lienetkään. Eihän täällä koskaan piikkejä ole an-
nettu nicillisenä, vaan puskista huutaen.
me rakkaani
me
teemme yhdessä
rikkauden toisillemme
rakkaudellamme.
siellä missä
yhdessä kuljemme
yhdessä olemme
siellä on rikkaus
vaikka yönmyrskyt
jäätävineen sateineen
tai
autiomaan
kuuman polttavat säteet yllämme
löydämme aina
jotain hyvää
se on rikkaus
ei mikään
ei mikään pysty huonoudellaan
koskettamaan meitä
meillä toisemme
se riittää,
rakastelemme
hellien
hyväillen
toisiamme
rytmikkäästi keinahdellen
aukaisemme porttien hurman
pystymme sen toisillemme
luomaan
se on rikkautta.
yhdessä
luomme sen yhtälön
yhdessä rakkainpain.
me olemme symbioosi
sellainen yhtälö
jossa kaikki saumat liittyvät toisiinsa
rakkaudella
Sinä toit elämääni valon
yhteinen tiemme
se on rikkaampi kuin monen
tiedäthän Sinäkin rakkaani sen
kaikki hellyyteni
olen ojentava Sinun syliisi
ja rohtuneiden huulieni poltteen
painava Sinun suullesi hiljaa
hiljaa hyväillen
unohtuen muusta maailmasta
tämä matka on alkanut hyvin
ja Sinun ansiostasi
se on poistanut monet esteet
minun helpolla hengittää
Sinusta
Tiedän sen rakkaani
tiedän
meillä on toisemme
rakkauden kultaiset
siteeet yhdistävät
minut sinuun ja sinut minuun
yhdessä muodostamme
ihanuuden toisillemme.
meidän rakkautemme niin aistikkaan
ihanaa
hellimme toisiamme
suudellen hyväillen,
jokainen solumme aistivat
ihanuuden sen herkän lämmön
joka täyttää meidät,
ilman sanoja
hiljaisuudessa
kietoudumme yhteen,
sulavin liikkein,
lantiomme painautuvat
toisiinsa,
suoden
herkkää nautintoa,
hellästi huulemme kohtaavat
maistelemme toisiamme
hitaasti suudellen,
käteni kiedon sinun
ympärillesi,hyväillen
sormenpääni piirtävät karttaa
kauniisti kaartuvalla lantiollasi.
tämä rakkaani on elämää
jota yhdessä vietämme
herkkää hiljaista
rakkautta,,,
sinun olen,,
millainen yhteys välillämme onkaan
kuinka syvä yhteenkuuluvuus
aistien valtakunta
ja käsiemme levottomuus vartaloilla
mikään
ei mikään ole suurempaa
unohdu minuun edes yhdeksi yöksi
anna minulle autuus
ja rakasta minut aamuun