Vaikka em. KKO:n tuomio on varmaan ollut asianosaisille suuri taloudellinen tragedia niin silti tarinasta tulee mieleen millainen on ahneen loppu.
Em. KKO:n tuomiossa kiinteistön ostaja oli vaatinut kiinteistössä olevan virheen vuoksi hinnanalennusta lähes 100 000 euroa korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen. Myyjät tekivät sovintotarjouksen jossa olisivat suostuneet maksamaan 10 000 euroa ja kummatkin pitäisivät oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.
Ostajat eivät olleet suostuneet tarjoukseen ja käräjäoikeus oli päätöksessään määrännyt myyjät maksamaan vahingonkorvausta noin 5 000 euroa korkoineen. Lisäksi ostajat määrättiin korvaamaan myyjien oikeudenkäyntikulut 43 000 euroa. Perusteena oli sekä se että ostajat olivat voittaneet tapauksen vain vähäisessä määrin että se että suurinta osaa kuluista oli pidettävinä ostajien aiheuttamina turhina kuluina ottaen huomioon myös sen että sovinnon hyväksymällä suurinta osaa kuluista ei olisi tullut ja sovinto olisi ollut parempi kuin mitä lopulta tuomittiin.
Käytyään läpi kaikki oikeusasteet KKO pysytti käräjäoikeuden päätöksen kaikilta osin. Ostajien omista oikeudenkäyntikuluista ei ollut mainitaa mutta eiköhän nekin 50 000 euron luokkaa olleet.
Eli hyväksymällä sovinnon ostajat olisivat saaneet 10 000 maksaneet vain omat siihenastiset oikeudenkäyntikulunsa.
Mutta ostajat arvelivat että saavat paremman korvauksen hylkäämällä sovinnon.
Lopputulos olikin sitten että he saivat korvausta myyjilta 5 000 euroa ja joituivat maksamaan oikeudenkäyntikuluina todennäköisesti lähemmäs 100 000 euroa.
Voi vaan kysyä että Kannattiko?
Em. KKO:n tuomiossa kiinteistön ostaja oli vaatinut kiinteistössä olevan virheen vuoksi hinnanalennusta lähes 100 000 euroa korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen. Myyjät tekivät sovintotarjouksen jossa olisivat suostuneet maksamaan 10 000 euroa ja kummatkin pitäisivät oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.
Ostajat eivät olleet suostuneet tarjoukseen ja käräjäoikeus oli päätöksessään määrännyt myyjät maksamaan vahingonkorvausta noin 5 000 euroa korkoineen. Lisäksi ostajat määrättiin korvaamaan myyjien oikeudenkäyntikulut 43 000 euroa. Perusteena oli sekä se että ostajat olivat voittaneet tapauksen vain vähäisessä määrin että se että suurinta osaa kuluista oli pidettävinä ostajien aiheuttamina turhina kuluina ottaen huomioon myös sen että sovinnon hyväksymällä suurinta osaa kuluista ei olisi tullut ja sovinto olisi ollut parempi kuin mitä lopulta tuomittiin.
Käytyään läpi kaikki oikeusasteet KKO pysytti käräjäoikeuden päätöksen kaikilta osin. Ostajien omista oikeudenkäyntikuluista ei ollut mainitaa mutta eiköhän nekin 50 000 euron luokkaa olleet.
Eli hyväksymällä sovinnon ostajat olisivat saaneet 10 000 maksaneet vain omat siihenastiset oikeudenkäyntikulunsa.
Mutta ostajat arvelivat että saavat paremman korvauksen hylkäämällä sovinnon.
Lopputulos olikin sitten että he saivat korvausta myyjilta 5 000 euroa ja joituivat maksamaan oikeudenkäyntikuluina todennäköisesti lähemmäs 100 000 euroa.
Voi vaan kysyä että Kannattiko?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samanlaisia riitoja on aika paljonkin ympäri Suomea. Harvoin vain ihan KKO:hon asti päätyy. Joko uskallus
tai rahat loppuvat yleensä kesken.
Tässä tapauksessa myyjien tarjous oli mielestäni kohtuullinen ja itse olisin luultavasti suostunut tarjoukseen.
Ei mikään poikkeuksellinen juttu. Harvoin tosiaan korkeimmassa asti näitä näkyy, mutta hovioikeustasolla jatkuvasti.
Monesti asuntoriidoissa hinnanalennus/vahingonkorvaus on murto-osa oikeudenkäyntikuluista. Vaikka voittais, joutuu helposti korvaamaan omat kulunsa (tai vastapuolenkin, kuten tässä). Sitten voi lohduttautua sillä että saa just sen 10k korvauksia, kun makselee niitä 100k oikeudenkäyntikuluja.
Useammankin kerran ihmetelly, että kannattiko oikeesti???!
Muutenkin asuntokauppariita on jumalattoman stressaava kummallekin osapuolelle, eikä siinä oikeita voittajia ole koskaan. Myyjä roikkuu löysässä hirressä sen oikeudenkäynnin ajan (3-4 vuotta), ja ostajalla on kämppä johon se ei ole tyytyväinen. Myyjällä ei ole mitään voitettavaa verrattuna siihen, ettei oikeudenkäyntiä olisi ollenkaan. Ostajakaan tuskin saa täyttä korvausta.
Olis niimpal helmpompaa kun ihmiset oikeesti pystyis sopimaan noi riitansa, tai parhaassa tapauksessa selvittämään sen kämpän ongelmat jo ennen kauppaa, ettei edes tulis erimielisyyksiä.
Salaiset virheet on tietty erikseen ja valitettavia nekin, niitä ei oikein voi etukäteen paljon selvitellä.
Tuntuu, että iso osa noista riidoista on ihan puhtaita rahastusyrityksiä tai sitten ihmiset on vaan helvetin hulluja!
Näin jälkikäteen mum mielestä ei kannattanu.
Mutta tulipahan ainakin pidettyä kiinni omista periaatteista!
Niin, 100.000 euroa on omista mielipiteistä pieni summa! Monella on menyt sen vuoksi henki.
Jatkossa tuo ohjaa riitelijät tekemään järkeviä sopimuksia aikaisemmassa vaiheessa.
Tuossakin tapauksessa vastaaja on joutunut siviiliriidan tyypilliseen ansaan. Kantajan vaatimus on aivan kohtuuton, mutta osa siitä voi olla asiallinen. Vastaaja ei voi muuta kuin kiistää.
Siitä ärhäkkä kantaja voi viedä jutun vaikka miten pitkälle. Nyt näille turhan riitaisille kantajille tulee jokin pelote, että olisi parasta hyväksyä järkevä sovintoehdotus.