Hyvä asia tässä on se että arki ei ainakaan koskaan voi latistaa tunteitamme.
Totta puhuen olisin kuitenkin ennemmin pettynyt siihen arkeen kuin elänyt haaveiden ja tunteiden varassa.
Sua en voi koskaan unohtaa, enhän ole vieläkään unohtanut.
Mietin, ajatteleko koskaan minua?
Totta puhuen olisin kuitenkin ennemmin pettynyt siihen arkeen kuin elänyt haaveiden ja tunteiden varassa.
Sua en voi koskaan unohtaa, enhän ole vieläkään unohtanut.
Mietin, ajatteleko koskaan minua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuossa hypoteesissa. Kannattaisiko kysyä suoraan?
Ajattelenko?Mitään muuta en juuri teekkään.
Koskaan en sua vois unohtaa.
ajattelen.
Kanssas ei ainakaan arki olis pettymystä,se kulkee luonnostaan jos molemmat tykkää.
Ajattelen sinua,en ketään muuta.