Kielsin uskoni

Olen kaveriton entinen vl. Mulle ei ole suotu saattoystäviä, joten olen joutunut kantamaan huoleni itse. Ei ole ollut ketään luotettua ystävää, jolle uskaltaa puhua murheista. Vain yhdelle kerroin, mutta hän lauloikin siitä eteenpäin. Meni luottamus. Käperryin itseeni.

Kun syntiä rupes kertyy liikaa, turruin siihen. Enää ei tuntunutkaan miltään, vaikka tein sellaista, mitä vanhoillislestadiolaiset eivät tee. Alkuun tuli musiikki. Sitten elokuvat. Lopulta hankin itselle salatelkkarin.

Koska mulla ei ollut ystäviä, saatoin käydä ravinteelissa, josta mulle vähitellen tuli kavereita karaoken parista. Tällöin vielä saatoin ikävöidä uskovaisten joukkoon, mutta maailman veto oli jo liian kova, joten paluuta ei enää ollut.

Nykyisin mulla on paljon kavereita "maailmasta" josta löysin tyttöystävänkin ja tunnen oloni onnellisemmaksi, kuin koskaan vl:nä. Tuolloinhan olin yskinäinen, eikä mulla ollut mitään tekemistä. Vain sunnuntainseurat, jonne menin aina yksin.
9962
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

"Kielsin uskoni". Ja Jumalasta et puhu mitään. Ei halaistua sanaa.Kuulostaa sitä kun olisit kieltänyt uskosi telkkariin ja musaan.

Eli uskon kohde onkin elämäntapa. Sama juttu joka kerta.

Äänestä

kohtalo ollu sulla. Myötätuntoo.

Äänestä

Olis kiva tietää, mikä merkitys Kristuksella on ollut sun elämässäsi vl-aikanasi? Oletko siis kieltänyt uskosi Jeesukseen vapahtajana ja syntien sovittajana? Vai oletko kieltänyt uskosi perinnäissääntöjen toimivuudesta uskon yllääpitäjänä.

Onko Jeesuksella ylipäätään mitään merkitystä sulle?

Olen kuullut, että monet ihmiset vasta vl-touhun jätettyään löytävät Jeesuksen.

Äänestä

..haluaisin kysyä, mihin oikein uskoit. Toiset jo kysyivät. Sinulle taisi vl olla vain tapa elää
ja "saattoystävän" etsintää, vaikk'en kyllä tiedä, mikä se "saattoystävä" oikein on.

#Olen kaveriton#, kerrot ja toisaalla, että sinulla on paljon kavereita "maailmasta" ja jo tyttöystäväkin. Siis, et ole kaveriton.

Oletko nyt tyytyväinen elämääsi ja tunnetko eläväsi oikein?

Nämä kysymykset jääköön askarruttamaan mieltäsi.

Äänestä

Taidettiin jo puhua toisessa keskustelussa. Sen tarjous on edelleen voimassa. Oma kokemukseni ei kovin kaukaa liippaa.

Äänestä

Hyvän valinnan teit, olet nyt varmaan tyytyväisempi kuin vl-aikoina. Uskisjuttuja voi harrastaa seurakunnan toiminnoissa, jos ikävä iskee. Olet luopunut varmaan vain vl-säännöistä, et Jumalasta&Jeessuksesta?

T. Itsekin ex-vl, joka uskoo uskojutut mutta ei vl-sääntöihin

Äänestä

Heippa. Olisi kuin olisit kirjoittanut minun elämästäni. Minulla on vielä vaihe että teen paljon väärin mutta joku pikkuinen langan riekale pitää kiinni vielä uskovaisten joukossa. Seuroissa ei ole ystäviä. Kyliin pääsen silloin kun itse järjestän ja kun omat "ystäväni" järjestävät kyliä ja tietyt "miehet" tulevat kyliin niin kutsu jää saamatta. ...kilpailu on kovaa..tämä asia on koskenut muhun jo kauan..Nyt olen tavannut ei uskovan pojan ja olen ollut hänen kanssaan tosi onnellinen. Mutt en tiedä...elämä ei ole oikein mennyt kuin olisi toivonut. Haaveena olis kuitenkin ollut uskovainen koti ja perhe elämä. Tosi vaikeaa..Olen liian arka ollut tekemään ratkaisuni ja kieltämään uskoni. Joo...sekavat ajatukseni..

Äänestä

noin mustavalkoista: joko ry tai ravintolat. Noinko siellä ryllä opetetaan?

Tottakai, jos homma ei toimi, kannattaa lähteä, mutta ei Jumalaa kieltämään, vain irtisanoutumaan vl. säännöistä. Vähitellen voit oppia, että elämässä on paljon hyviä asioita, harrastuksia, monenlaisia ihmisiä, siis sitä rikkautta ja syvyyttä ja myös usko rakkaudelliseen Jumalaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kilvoittelu muuttui liian v... kirjoitti:

Olen kaveriton entinen vl. Mulle ei ole suotu saattoystäviä, joten olen joutunut kantamaan huoleni itse. Ei ole ollut ketään luotettua ystävää, jolle uskaltaa puhua murheista. Vain yhdelle kerroin, mutta hän lauloikin siitä eteenpäin. Meni luottamus. Käperryin itseeni.

Kun syntiä rupes kertyy liikaa, turruin siihen. Enää ei tuntunutkaan miltään, vaikka tein sellaista, mitä vanhoillislestadiolaiset eivät tee. Alkuun tuli musiikki. Sitten elokuvat. Lopulta hankin itselle salatelkkarin.

Koska mulla ei ollut ystäviä, saatoin käydä ravinteelissa, josta mulle vähitellen tuli kavereita karaoken parista. Tällöin vielä saatoin ikävöidä uskovaisten joukkoon, mutta maailman veto oli jo liian kova, joten paluuta ei enää ollut.

Nykyisin mulla on paljon kavereita "maailmasta" josta löysin tyttöystävänkin ja tunnen oloni onnellisemmaksi, kuin koskaan vl:nä. Tuolloinhan olin yskinäinen, eikä mulla ollut mitään tekemistä. Vain sunnuntainseurat, jonne menin aina yksin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu