Oon ihastunu yhteen tyttöön.. Kauan. Se ei oo huomannu mua. Tai, ehkä se ei haluakaan huomata. Ehkä se on huomannu, mut on niinkuin ei huomaisikaan. Melkeen puolella mun pienestä kaveripiiristä on tyttöystävä, ja ne on todella onnellisia. Oon kyl onnellinen niiden puolesta, mut se saa mut tuntemaan yksinäiseks. En saa kerrottua tytölle tunteistani. Tämä tekee mut turhautuneeksi.. Kohta alkaa kesäloma, jonka joudun sit viettämään yksin, ja turhautuneena..
Kaveripiirin painostus
Paineet Korkeat
5613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
voit mennä juttelemaan niitä näitä ja sit kysyy puhelinnumeroo ja mesee.
Rohkeesti vaan puhumaan.
Pienestä ne suhteet lähtee.
Ota iisisti. Kyl se siitä. Koita kertoo sille, esim. pyytämällä sitä kahville tai jotain jos se asuu lähellä :) Jos ei nii sit vaikka puhu sille puhelimes jos tiedät sen numeron, meses jos tiedät sen mesen... :) Kerro sille. Se että sun kavereilla on tyttöystävät on hyvä juttu. Tiedän että tuntuu ikävältä ku itel ei oo ketään, mutta kyl senki kaa elää... kunnes saa suunsa auki :D
Hei, toi kuulostaa tosi tutulta. No, vähä aika sitten meijänki kaveripiiris oli sillee et tuli paineita ku kaikilla oli joku josta välitti.. No sitte olin ihastunu yhteen meijän luokkalaiseen ja luulin ettei se ees haluu huomata sitä, kerran kuitenkin kirjotin kirjeen sille jossa selitin tunteet. Ja sitte tavattii ja siitä se lähti etenemään.. Nyt ollaa oltu vuosi yhessä! Kirje on mun mielestä hyvä keino ujoille.
Ei sun ehkä kannatakaan niistä tunteista heti mennä kertomaan... Siis jos nyt ymmärsin oikein, että se tyttö ei kiinnitä suhun huomiota. Tosin kyllä mä ainakin just nimenomaan välttelen mun kiinnostuksenkohteita, koska oon yleensä niin hiton turhautunut niissä tilanteissa...
Juttelemaan meneminen on hiton vaikeaa, tänään sai taas huomata... Mutta se on kai ainoa keino, ellei turvaudu johonkin ihmeen kohtaloon. Jos susta tuntuu, että se kontaktin ottaminen olisi ihan mahdotonta, et ehkä ole sulatellut ajatusta tarpeeksi. Kyllä se siitä, ehkä puolen vuoden päästä se ajatus voi olla sun mielestä realistinen... Kuten kävi eräälle... Mutta kannattaa varoa, ettei venaa liian kauaa... Voi olla sitten liian myöhäistä...
Luulin pitkään olevani, ja taisin ollakin, surkea puhumaan tytöille. Mutta sitten jossain vaiheessa yläastetta rohkaistuin ja loin sellaisen taktiikan, että aina kun puhun tytölle puhun kuin kelle tahansa kaverille. Minulla on siis useita hyviä kavereita, jotka ovat tyttöjä, ja niiden kanssa keskusteleminen on luultavasti kehittänyt puhetaitojani. Nykyään on jopa vaivalloisempaa puhua pojille kuin tytöille. Pojat pyörivät vain omissa maailmoissaan ja parissa asiassa. Tyttöjen kanssa ainakin itse saan juttua paremmin aikaiseksi. Tsemppiä vaan, juttelemaan, ja jos tulee pakit niin sitten pieni tauko ja uutta ihastusta etsimään. Kyllä se joskus tärppää.