Elikkä: istuin ja syötin vauvaani, yhtääkkiä rinnan keskeltä lähtee kaulaan päin semmonen "lämmin"tunne, sen jälkeen iski aivan kauhee kauhu? mitä hittoa istuin lattialla ja tärisin,itkin ja pelkäsin luulin että kuolen siihen paikkaan! Soitin kaksi kertaa terveyskeskukseen ja hoitaja yritti rauhittaa..Sain vauvani päiväunille ja kohtaus sen kun voimistui ja jatkui..Kun olo oli ollut aivan kauhee 2 tuntia soitin uudestaan terveyskeskukseen, tällä kertaa kotiin tuli ambulanssi! Sain apua ja olo parani..nyt pelkään kun ruttoa että tämä tapahtuu uudestaan! Sain ambulanssihoitajalta lääkettä (sepram) ja reseptin...mutta mietin vaan että oliko tuo kohtaus nyt mikä?
siis mitä hittoa?
onko tämä muka paniikkia?
9827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
käyneeltä lääkäriltä asiaa, sillä joku heistä oli lääkäri, reseptin kirjoitusoikeutta kun ei ole kellään muulla maassamme, "Sain ambulanssihoitajalta lääkettä (sepram) ja reseptin.." Maassamme tosiaankin vain ja ainoastaan lääkäreillä on oikeus kirjoittaa reseptejä. Vai mukanaanko toivat jo valmiiksi reseptin?
Ai niin, citalopramia, Sepram on yksi kauppanimi, ei suositella imetysaikana käytettäväksi, sitä imeytyy siihen äídinmaitoon...eli jos imetät niin lääke vaihtoon.
Sepram sitten alussa pahentaa oireita, tuossa n. kuukauden kuluttua huomaat onko siitä lääk. apua vai ei.
Sinuna varaisin ajan yksit. psykiatrilta, kävisin mm- EKG:ssa, verikokeissa ym., poissulkemassa mahd.elimelliset sairaudet.Yksi tai kaksi paniikinomaista kohtausta ei tarkoita sitä että olisi ph.
akuuttisairaanhoitaja antamaan reseptin minkä lääkäri on valmiiksi allekkirjoittanut..Elikkä sillä hoitajalla on esim. iso kasa antibiotti,saärkylääkereseptejä valmiina..säästää aikaa kun kaikki ei hyppää lääkärissä! Niin ja voimia sulle alkup. kyllä kaikki järjestyy, yritä ottaa rauhallisesti ja nauttia elämästä!
asiakkaalle antib.resepti kuin jokin psyykelääkeresepti. Ja tämä antaja kuului ambulanssihenk.kuntaan, ap. ei tavannut tätä antajaa missään tk:ssa
siis se mitä tarkotin (olin sekava eilen) että onko kenelläkään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia!?Se on mitä haluan tietää, samanlaisia kokemuksia?
ja kuten tuolla jo todettiinkin, ensin somaattisten sairauksien poissulku!
Mites nyt kirjottaisin 2 vuoden aikana mulle on tehty ainakin 4 holteria, sydämmen rasituskoe, todella,todella monta ekg on otettu ( viimeksi viikko sitten) toissa päivänä sain verikokeen vastaukset jotka oli täydelliset, elikkä siinä oli kaikki kolestroolit, verenrasva, sokeri, senkka, ynnä muuta.. kaikki ok.. minulta otettiin myös pari päivää sitten verenhyytymiskokeet ja fidd, edelleen kaikki ok!
Minulla on siis todettu: selkärangassa yksi nikama on liikkunut 1 cm ja se painaa selkäydinkanavaa! Lääkäri myös epäili fibromylagiaa, kaiken lisäksi minulla on maitoa rinnoissa (ja paljon onkin) vaikka en ole imettänyt kohta vuoteen (kaksoset nyt 1v 6kk)...
Niiin pitäiskö mun vieläkin pelätä esim, sydänsairauksia? Niin ja verenpainekkin on ihan hyvä!
Kyllä se paniikkikohtaukselta kuulostaa. Mutta ei hätää, koska siihen ei kuole. Kannattaa vaan miettiä, millaista elämää elät. Vastaus ja helpotus löytyy varmasti sieltä.
Oli varmaan paniikkikohtaus, mutta ei kai nyt tollasia lääkkeitä määrätä sen perusteella, jos ihminen saa yhden paniikkikohtauksen? Voihan ihan hyvin olla, et niitä ei enää tuu uudestaan! Monet ihmiset saa joskus elämänsä aikana paniikkikohtauksen, ilman et mitään varsinaista paniikkihäiriöö on..
jees.. kuulostaa ihan samalta kun mun eka paniikki kohtaus.. mulla alko kans tollain et oli ikäänkuin sellane tunne et "sielu vedettäis pois sisältä".. ja sit pelästyin, aloin tunnustella pulssia, panikoida sen nopeutta, hikoilla, täristä, pelätä et kuolen yms yms.. eli siis perinteine paniikkikohtaus mitä tietämättäni pahensin koko ajan kuulostelemalla itseäni.. soitin sit äidille ja se sano et kuulostaa siltä et mulla ois paniikkikohtaus päällä. rauhotuttuani kävin sit netis lukee näit kaikkii keskusteluja ja kaikkien "kohtalo tovereide" kokemukset oli kuin omasta kynästä kirjoittettu. Olen kerran käyny psykologilla, lääkkeitä en ole saanut.. enkä usko et tarvis. Tuon ekan kohtauksen jälkeen ei ole pahaa paniikki kohtausta ollut.. vain pienimuotoisia. (eka p-kohtauksen sain tämän vuoden huhtikuus.) Kantsii lukee aiheesta netistä ja keskustella lääkärin tai jonkun psykologin kanssa nii saa varmuutta siihen ettei ole mitään syytä pelätä. :) Mut voimia kaikille kohtalo tovereille! Päivä kerrallaa!:)