Minulla alkoi oireet kun olin 13v. Halusin kapean vyötärön ja halusin näyttää valokuvissa sirolta ja pieneltä. En syönyt melkeinpä mitään ja juoksin aina kun pystyin. Kuukautiset jäi väliin pyörtyilin jatkuvasti sain paniikki kohtauksia. En ikinä haluaisi palata siihen pisteeseen. "Parannuin" n. 17 vuotiaana.. eli toisin sanoen pääsin normaalipainoon. Ajattelen päivittäin jatkuvasti tapoja joilla pystyisin laihtumaan terveellisesti. Tahtoisin olla syömättä mutta tiedän että se johtaa minut takaisin siihen tilaan missä olin. Aivot kuitenkin huutavat että kaikki ruoka lihottaa, enkä siksi jaksa uskoa/käyttää terveys dieettejä. Onko muilla "parantuneilla" samoja oireita?
parantunutko?
eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
1265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mä sairastuin suunnilleen saman ikäisenä. nykyään voin jo paljon paremmin ja asenteeni painoon ja syömiseen on muuttunut tosi paljon.
ihan melkein itkettää ajatella millainen olin yläasteella. mitään muuta siltä ajalta ei oikein jäänytkään käteen kun kasa sairaalapapereita ja huonoja muistoja. koulu meni vaan siinä sivussa.
olin silloin niin sairas etten ikinä enää halua samaan tilanteeseen. mietin aina että mistä sisäelimistä pystyisin luopumaan että painoni laskisi, mutten kuitenkaan kuolisi. syljin pois kaiken syljen suustani, en ikinä niellyt sitä, koska aina kun syljin painoin mielestäni vähän vähemmän. en monestikaan uskaltanut edes juoda mitään koska pelkäsin että vesikin muuttuu rasvaksi kohossani. kaikki ajatteluni oli täysin järjen vastaista ja ymmärsinkin sen. en vain voinut sille mitään.