Kuka alistuu

Olen kolme vuotta ollut yhdessä mieheni kanssa :) Olemme kyllä puhuneet kihloista, mutta emme niin vakavasti.. Ja minä haluaisin että mies kosii kun on valmis suunnittelemaan naimisiin menoa.. Eli kosii puoli vuotta tai vuoden ennen mahdollista hääpäivää :) Minä en halua olla miehen kanssa kymmentä vuotta kihloissa, toivoen että joskus sitä naimisiin mennää.. Ehkä.. :)

Eli on täällä nuorisoakin joka ymmärtää kihlauksen oikean ja perinteisen merkityksen. Mutta enpä minä tuomitse niitä "teinikihlaajiakaan".. Tehkööt mitä haluavat, ei ole minun ongelma :)

No mutta kihloissa ja kännissä on kivaa. Kantsii siis pitkittää.

"Kymmenien vuosien kihlaus kun on sama kuin huijaus tai petos."

Tästä asiasta ollaan niin monta mieltä, mut pakko sanoo tohon että miu vanhemmat meni naimisiin vasta ku mie olin 8-vuotta ja ovat yhessä edelleenki. Ja mie oon siis nyt 27v.

Kaikki ei vaan haluu sillä samalla sekunnilla mennä naimisiin kun saa sormuksen sormeen. Ite oon ollu 1,5 vuotta kihloissa ja naimisiin ollaan menossa sitten jossain vaiheessa, kun on varaaa. Ei meillä oo sen kanssa kiire. Ja tämä on kyllä ihan OIKEA kihlaus.

Mut tuohan on vaan siun mielipide. Mie en ainakaa koe että miuta nyt huijataan tai petetään ko mies ei haluukaan naimisiin heti. Tosin mie meillä kosin eikä mies ja kiire ei oo miullakaa...vaikka tuo sormus sormessa onkin.

kihloissa 5 vuotta ja tässä pikku hiljaa ollaan alettu puhuun naimisiinmenon päivämäärästä. Yhtälailla sitä ehtii naimisiin, vaikka olisikin useamman vuoden kihloissa. :)

Ja tällä hetkellä meillä on naimisiin menoon varaakin huomattavasti enemmän, kuin tuolloin 5 vuotta sitten. Olen nyt 25v.

Minä menin kihloihin tämän vuoden puolella, täytin joku aika sitten 19. Kihlaus tuntui silti ihan oikealta;) Vihkimisen odotteluun vaikuttanee monilla nuorilla ihmisillä puhtaasti rahatilannekin, opiskelijana esim. ei liiemmin häitä järkätä vaikka haluja löytyisikin. Kihloihin meno ei vaadi suuria rahallisia uhrauksia ja toimii silti suhteen kummallekin osapuolelle ja ulkopuolisille todisteena siitä, että ollaan yhdessä muussakin kuin "hengailumielessä".
Sitä paitsi, loppujen lopuksi tärkeintä ihmisten olisi ymmärtää, että häät eivät ole se päämäärä parisuhteessa vaan ainoastaan suhteen "varmistus".
Tuntuu että näillä puheilla yllytetään menemään naimisiin mahdollisimman pian, luulisi sitä nyt ehtivän, vaikka muutaman vuoden ensin kihloissakin harjoittelisi yhdessäoloa:)

esimerkiksi 1800-luvulla on ollut tavallista pitkätkin kihlausajat, jopa vuosikausia. oliko ne teinikihloja sinusta?

Minusta teinikihlat ovat aivan liian yleinen juttu. Vanhempani ja isovanhempanikin sanovat, että niiden merkitys on kadonnut. Tiedän monia 14-16 vuotiaita jotka kihlautuvat heti kun ovat käyneet rippikoulun ja seurustelleet ehkä vuoden - Onko tässä muka mitään järkeä? Nyt jokainen heistä on eronnut.

Onko loppupeleissä kukaan teini OIKEASTI valmis 14vuotiaana vakavaan parisuheteseen mihin ei kuulu fritsut, julkisilla paikoilla perseiden puristelu ja 'kielarit' vai miksikä niitä kutsutaan. Minusta ei, ei oikeastaan kukaan. Pojat kun tulevat henkisesti vielä jäljessä.

Tiedän yhden parin, alkoivat seurustella kun tyttö oli 14 vuotias ja poika 13 vuotias. He alkoivat seurustelemaan, erosivat, seurustelivat, erosivat jne kymmeniä kertoja. Se oli sellainen on/off -suhde.
Kun he menivät yhdessä riparille, erosivat he ainakin kolmesti. Riparin jälkeen he kumminkin menivät kihloihin.
Kasilla he saivat lapsen, joka oli vahinko. Molemmat innostuivat perhe ideasta ja suunnittelivat yhteistä muuttoa heti kun jätkä täyttäisi 16v. Kumpikaan ei käynyt töissä, joten vanhemmat maksaisivat.
On/off suhde jatkui yhdeksänteen luokkaan asti - kunnes talvella he lopullisesti erosivat, koska tyttö petti häntä (eikä ollut ensimmäinen kerta. aiemmin oli tietääkseni poikakin pettänyt parikin kertaa, flirttailua ainakin oli jatkunut tiettyjen kanssa pidempään.)
Tyttö haki yksinhuoltajuutta, mutta poika sai yhteishuoltajuuden. Tyttö on tällä hetkellä 17v ja poika 16v.

Kysymys siis - olivatko he valmiita muka kihlautumaan? Nuorena tulee tehtyä kaikkea tyhmää - petettyä kokeilun takia ja tekemään kaikkea, mitä vanhemmatkaan eivät haluaisi kuulla. 19 vuotiaana (mikä ion vielä teini-ikää) voisi olla valmis kihlautumaan, ehkä vähän aiemmin. Rajatapauksia tosin on, äitini oli 17 vuotias ja isäni 19 kun menivät kihloihin. Ja edelleen ovat yhdessä - 30 yhteistä vuotta täyttynyt jo.

Asia pointti on siis - miksi pitää kihlautua nuorena ja niin nopeasti? Mikä kiire sillä on? Miksi on niin tärkeää saada sormukset sormeen? Miksi ei voi olla vain yhdessä ja katsoa vanhempana, rakastaako oikeasti toista, että voisi naimisiinkin joskus päätyä? Sehän kihlautumisen idea on, minkä monet teinit unohtavat. Jotkut teinit haluavat ehkä vain pitää kiinni omastaan ettei joutuisi petetyksi, nolatuksi tjms. Minusta kihlautuminen ei silti ole paras 'lääke' siihen vaivaan.