En oo viittiny tästä aiheesta ees puhua enkä oo
halunnu ajatella sitä sillä rakastan eläimiä.....
Mutta miksi yksikään eläimistäni ei ole
saavuttanut kunnon ikää? Miksi on aina käynyt
onnettomuus? Miksi? Ensimmäinen
hamsterini.....Se oli sellainen
pikku "taisteluhamsteri"...... Se kuoli kun se
putosi kaverini kädestä..... häpeän vieläkin että
annoin niin käydä....ressukka oli vasta 4kk
vanha... olin tosin vielä ekaluokkalainen, mutta
silti ei minun olisi pitänyt antaa hamsuani
kokemattoman käteen..... Toinen tapaus olikin
sitten seuraava hamsutyttöni..... Se sai suuren
kasvaimen mahaan olessaan kaksivuotias......
eihän kasvaimelle mitään voi tehdä...mutta olisin
silti voinut ruokkia sitä vähän
terveellisemmin.... pelkäsin viedä sen
lopetettavaksi.....annoin hamsunikärsiä koska
minä pelkäsin! Minä häpesin viedä hamsuni
eläinlääkärille koska pelkäsin lääkärin suuttuvan
minulle!!! Olin niin SUUNNATTOMAN TYHMÄ! Lopulta
kuitenkin tulin järkiini ja aloin tuntea sääliä
ystävääni kohtaan..... se päästettiin ikuiseen
uneen...... Pari päivää sen kuoleman jälkeen
hankin kaksi hamsu tyttöä....... Toinen niistä
kuoli tukehtuessaan pesäpumpuliin 11kk:n
iässä.... en tiennyt ettei sellaista saa antaa
hamsuille, muttakun sitä myytiin eläinkaupassa en
voinut aavistaa miten siinäkin kävisi! Olisi
kyllä pitänyt maalaisjärjellä sekin tajuta....
Pari päivää, ehkä noin kolme sen jälkeen
suunnattoman rakas kanini kuoli...... äitini meni
laittamaan sille ulkohäkkiin ruokaa kun minä olin
unohtanut....=( Pupu oli tohkeissaan yrittänyt
pompata pois juuri kun äiti pisti kannen
kiinni.... sen niska murtui jase kuoli........Jos
se olisi elänyt vielä viikon se olisi täyttänyt
vuoden...... sitä on vieläkin hirveä ikävä.......
En vaan voi tajuta miksi näin aina käy! Tällä
hetkellä minulla on vielä toinen ihanista
hamsuistani elossa ja kaksi kania...... Olen
jatkuvast huolissani mitä niiden tulevaisuus tuo
tullessaan............... Inhottaa ajatella että
eläimet kuolevat omiin käsiin kertaa toisensa
jälkeen............pitäisikö lopettaa
eläinharrasts vaikka se tuntuukin todella
pahalta? Olisiko se oikea vaihtoehto eläinten
kannalta......?
halunnu ajatella sitä sillä rakastan eläimiä.....
Mutta miksi yksikään eläimistäni ei ole
saavuttanut kunnon ikää? Miksi on aina käynyt
onnettomuus? Miksi? Ensimmäinen
hamsterini.....Se oli sellainen
pikku "taisteluhamsteri"...... Se kuoli kun se
putosi kaverini kädestä..... häpeän vieläkin että
annoin niin käydä....ressukka oli vasta 4kk
vanha... olin tosin vielä ekaluokkalainen, mutta
silti ei minun olisi pitänyt antaa hamsuani
kokemattoman käteen..... Toinen tapaus olikin
sitten seuraava hamsutyttöni..... Se sai suuren
kasvaimen mahaan olessaan kaksivuotias......
eihän kasvaimelle mitään voi tehdä...mutta olisin
silti voinut ruokkia sitä vähän
terveellisemmin.... pelkäsin viedä sen
lopetettavaksi.....annoin hamsunikärsiä koska
minä pelkäsin! Minä häpesin viedä hamsuni
eläinlääkärille koska pelkäsin lääkärin suuttuvan
minulle!!! Olin niin SUUNNATTOMAN TYHMÄ! Lopulta
kuitenkin tulin järkiini ja aloin tuntea sääliä
ystävääni kohtaan..... se päästettiin ikuiseen
uneen...... Pari päivää sen kuoleman jälkeen
hankin kaksi hamsu tyttöä....... Toinen niistä
kuoli tukehtuessaan pesäpumpuliin 11kk:n
iässä.... en tiennyt ettei sellaista saa antaa
hamsuille, muttakun sitä myytiin eläinkaupassa en
voinut aavistaa miten siinäkin kävisi! Olisi
kyllä pitänyt maalaisjärjellä sekin tajuta....
Pari päivää, ehkä noin kolme sen jälkeen
suunnattoman rakas kanini kuoli...... äitini meni
laittamaan sille ulkohäkkiin ruokaa kun minä olin
unohtanut....=( Pupu oli tohkeissaan yrittänyt
pompata pois juuri kun äiti pisti kannen
kiinni.... sen niska murtui jase kuoli........Jos
se olisi elänyt vielä viikon se olisi täyttänyt
vuoden...... sitä on vieläkin hirveä ikävä.......
En vaan voi tajuta miksi näin aina käy! Tällä
hetkellä minulla on vielä toinen ihanista
hamsuistani elossa ja kaksi kania...... Olen
jatkuvast huolissani mitä niiden tulevaisuus tuo
tullessaan............... Inhottaa ajatella että
eläimet kuolevat omiin käsiin kertaa toisensa
jälkeen............pitäisikö lopettaa
eläinharrasts vaikka se tuntuukin todella
pahalta? Olisiko se oikea vaihtoehto eläinten
kannalta......?
Vastaukset 22
Vanhimmat
siis rakas ystävä..älä syytä itseäsi...sinulla
onvai ollu huono tuuri...mutta yritä olla nyt
varovaisempi ja jos pelkäät oikeesti noin paljon
ni sinun kannattaiai ekä nyt olla vähän aikaan
ilman lemmikkiä...
Älä vaan osta enää yhtään eläintä, ainakaan
mitään jyrsijää. onko järkee hukata eläinten
henkiä tommoselle niinkuin sä ?!!?
Toipa oli kannustava kommentti. Etkö sä pahvi
millään tajunnu, et kyse oli ONNETTOMUUKSISTA ja
ELÄINKAUPAN VIRHEESTÄ, sitä eläinlääkärille
viemättä jättämistä lukuunottamatta... Ei se kai
niin paha oo? Tai riippuu tietty aika paljon
iästä jne.. eikä hamsulle taitanu kauheen mukavaa
olla sellanen kärsiminen, mut virheitä sattuu
joka ikiselle eläimen omistajalle takuuvarmasti.
Kunhan eläintä rakastaa ja sille koittaa
parhaansa antaa, niin kyllä musta voi ihan hyvin
ottaa uusia elukoita. Mä ainakin sain n.s:n
viestistä sen käsityksen, että se on ihan kelpo
hoitaja lemmikeilleen :).
Kiitti tosi paljon sulle ja saralle=).......En oo
siis tosi pitkään aikaan saanu keneltäkään kuulla
että on hyvä hoitaja... Mä en tosiaankaan tiiä
että onko tää vaan huonoo tuurii vai mun
tumpelointii.... Ooot oikeessa myös sä jonka
nimimerkkiä en nyt muista että ehkä mun ei pitäis
enää sotkee eläinten elämää, mutta mulla ei oo
muutaku mun eläimet....ne on ainoita jotka on
mulle läheisiä........
et ole huono lemmikin omistaja! sulla on vaan
käyny ERITTÄIN huono tuuri!!!!
toivon sulle hyvii hetkii sun nykyisien eläimien
kanssa! (ja kenties uusienkin)
ja virheistä oppii..!! nyt sä varmaan muistat
ruokkii sun kanis aina! eix je?!
Muistan, muistan! Yritän koko ajan niin hyvin
kuin ikinä pystyn! Ette uskokkaan kuinka
itsetunto on kohonnut....... luulin saavani
haukut päälleni mutta paikkahan onkin täynnä
kannustavia eläinystäviä:).....tuli tosi hyvä
mieli, ja yritän olla varovainen.......
Ihan muillekki, että oman kokemuksen kautta oon
huomannu ettei kääpiöhamsteri ole välttämättä se
paras vaihtoehto lapselle..... se on niin pieni
ja vikkelä..... Olin itsekkin ekan hamsumi
saadessa 8vuotias....... minusta kyllä vähän
tuntuu ettei edes kymmenvuotias voi huolehtia
osaavasti hamsusta, ellei ole ennestään kokemusta
niistä........
Tuli vaan tästä huonosta tuurista taas
mieleen.... että kun vein kanini leikattavaksi
lääkäri sanoi että leikkaus olisi muutenkin
pakollinen, sillä pupun kivekset olivat
epämuodostuneet... ilman leikkausta olisi tullut
kuolio ja se olisi ollut hengen vaarallista.....
en todellakaan voi tajuta mistä näitä
onnettomuuksia tulee....Jos emme olisi hankkineet
toista kania en olisi edes huomannut
asiaa.........
moi! Määkin oon vähän epäonninen... Mä sain
kerran 2 gerbiiliä... Niillä oli terraario ja
siihen oli tehty ihan niitä varten kansi. Mun
mutsi sano että ne ei muka saa tarpeeks ilmaa
sielä ja otti sen kannen pois. Seuraavana yönä ku
mää nukuin (gerbiilit oli mun huoneessa hyllyllä)
ni meijän oranssi kissa tuli sinne mun huoneeseen
ja vei toisen niistä... Väöhän aikaa sen jälkeen
mulle hommatiin yks gerbbu sen toisen kaveriks...
Vappuna kun sitten oltiin lähössä reissuun ni se
kaappas taas yhen,mut se jäi henkiin...tietty se
vammautu sillain et siitä tuli jostain ihme
syystä puol sokee...Vähän aikaa sen jälkeen se
tiputti niiden terraarion alas hyllyltä..Onneks
ne selvis vahingoitta...Ostin niille punasen
hamstereille tarkotetun häkin...Sitä pientä
valkosta sitten kiusi aina ja kerran sen jalka
meni poikki ku se säikähti sitä kissaa... Sitte
mun muden kaveri jaana piti sitä kännipäissään ja
katkas sen hännän ku se muka vipels nii kovaa et
sitä ei saanu kiinni! Siis ajattele! Puol sokee
hiiri ja jalka poikki! Eikä se sit voinu ees
kertoo mulle! seuraavana aamuna mä olin ihan
paniikissa... Mää en raaskinu lopettaa sitä ku mä
tykkäsin siitä niin paljon... Sitte lopulta mä
sain suostuteltua mutsin siihe et se
lopetettais...
Myöhemmin mä sitten alotin gerbbujen kasvatuksen
ku alko menee paremmin...Sillon mulla oli
3gerbiiliä.(kumpikaan ekoista ei ollu enään
hengissä.) Yks niistä kolmesta on mulla
vieläkin.Pojan jouduin viemään pois ku se alko
oleen agressiivinen niitä muita kohtaan ja toisen
tytöistä meinasin ku se ei hyväksyny Roomeoo..
(uus poika.) Niinpä se tyttö sitte asu siinä
punasessa häkissä 5 poikasen kanssa ku Tofu ja
Roomeo asu sinisessä isommassa...Päivää ennen
niiden poikasten ja aikuisen pois vientiä ne
nakers ittesä ulos sieltä ja katti söi
ne..*nyyh*...
No kävipä gerbuille huonosti! Mutta nyt varmaan
kaikki on hyvin?....... Kissa ja jyrsijät eivät
ole se paras yhdistelmä..........
Mulla on nyt vähän semmonen meininki sen kissan
varalle että hehheh..=)...
Mulla on kauhee tuska ku mä en voi olla
vihanenkaan sille... Yhen asian ainakin opin: Ei
enää gerbiilejä muovisiin koppeihin..;)
mun ensimmäisellä hamsulla (vilma) oli
semmonen akvaario häkki yhdistelmä, missä niinku
kolmikerroksinen häkki oli ison akvaarion sisällä.
Yks häkin sivuista oli kovaa pahvii ku oli menny
rikki häkin entisel omistajalla.
Mulla oli viikon ollu yks koira hoidos joka oli
opetettu metsästää ja oli tosi kiinnostunu
vilmasta. vilmaa oli pidetty toisesssa huoneessa,
koska se koira nukku mun huonees. Tuntii ennen ku
koiraa ois tultu hakee pois olin hakenu vilman
häkkineen takas mun huoneeseen. kuitenkin nukahdin
ja ku heräsin ja mun iskä tuli mun huoneeseen
kertoo et koira oli haettu pois se sano" mikäs
rotta tos on lattial?" no...se oli tietty mun
hamsu vilma, makas pitkin pituuttaan kuolleena mun
lattialla. koira oli purru pahvi seinän vilman
häkistä rikki ja napannu nukkuvan vilman
häkistä....siinä oli vilman loppu.....oon yrittäny
olla tosi varovainen mut silti toi sama koira on
syöny vilman lisäks mun yhen kääpiö hamsun
alman...mut nyt ei oo enää pitkään aikaan
tapahtunu vahinkoi...onneks! = )
Joo..mullakin vähän sama juttu...Mutta että se
oli kissa...Onneks se ei uskaalla käydä rotan
kimppuu ku se on nii iso...=)...
Mutta nyt mä en voi pahemmin olla vihanen, koska
mun gerbiili on taas saamassa vaaveja =)...
Porukat on aina sillai et taasko ne saa
niitä...Mää oon aina ihan onnessani..heheh...
...että jutun aloittajan (n.s.) eläinten pito ei
ole vastuutonta, koska ne olivat vahinkoja, mutta
sinun kyllä.
On totaalisen vastuutonta ottaa enää uusia
gerbiilejä, jos tietää, että kissa noin herkästi
pääsee niitä tappamaan. Juttu on niin, että pedot
eivät sovi saaliiden kanssa samaan taloon kuin
aniharvoissa tapauksissa. Ja vielä
puolustuskyvyttömät poikaset tulossa! Etkö voi
edes pitää huoneesi ovea kiinni, jottei kissa
pääse edes sisälle? Vai osaako se avata ovet?
Gerbiileilläkin on henki ja niiden elämä on
arvokas. Ei eläimillä pidä noin leikitellä,
ajattele mitkä kauhun hetket niillä on kissan
haistaessaan. Eikä kissa edes yleensä tapa
saaliitaan kunnolla.
Sinuna minä luopuisin joko kissasta tai
gerbiileistä. Jos todella välität eläimistä, etkä
pidä vain oman huvisi vuoksi vaan eläinten vuoksi
niitä, minimoit mahdollisuuden siihen, että kissa
taas pääsee tappamaan gerbiilit. Osta ainakin
kunnon häkki tai akvaario, päälle jokin
rautaritilä, jonka päälle laitat vielä kunnon
painot ettei katti pääse mellastamaan.
Arvaa harmittiko mua se ku se mun gerbiilejäni
pöllyyttää!! Sä et ees tiiä miltä se tuntuu!!
nyyh...Terraariookin oon niille jo
hommaamassa.Sitäpaitsi mulla oli heti ekana
terraario ja se katti rikko sen. Ja jos yhtään
kiinnostaa ni se kissa osaa aukoo huoneiden ovia.
Eikä se varmaan mun vika ole jos ne pureskelee
reijän siihen häkkiin ja juoksee suoraan kissan
suuhun?? Ja jos en ois ollu koulussa ni ne olis
hengissä vielä! Ja jos mun ääliö isosisko ei olis
jättäny mun huoneen ovee auki! Se kissa ei
nimittäin olis pakosti älynny sitä.
Ainii...Mun gerbiilit valtas tätä taloo jo
ennenku meillä oli kissa. Ei ollu mun idea ottaa
kissaa...ET REVI SIITÄ HUUMORII!!
...siitä että jos sulla olis muitakin eläimiä kun
jyrsijöitä ni sä kyllä tietäisit.
Kantsis hommata vähän kokemusta ennenku tuut
mitään sanomaan.En mä niitä tahallani sille
kissalle syötä jos sä nii luulet! Mullakin oli
yks koira ja se oli ihan kiltti eikä tehny niille
gerbiileille mitään. Sitäpaitsi ei kissa
vaistoilleen mitään maha. kissa on kissa ja niin
se tulee aina olemaan.Mut ei enää mun huoneeni
lähettyvillä...(heh)
Ja mä tykkään niistä gerbiileistä niin paljon et
mä olin niinku valmis potkasemaan sen kissan
pellolle (Oon kyllä vieläkin) että ne sais elää
rauhassa. Et revi siitä huumorii!
Hei,
luin tarinasi jo aikaisemmin, mutta nyt ajattelin,
että kirjoitan sinulle jonkinlaisen vastauksen.
Eläinten kanssa ikävä kyllä taitaa olla niin, että
vahinkoja osaamattomuudesta sattuu ja
onnettomuuksia sitäkin useammin, jotka nekin usein
tahtoo pistää omaksi syyksi. Eteenkin, jos eläimiä
alkaa kerääntyä enemmän tai kokemuksia niistä,
niin tulee myös niitä huonoja.
Olen lukenut paljon kirjoituksiasi täältä ja olen
saanut sinusta varsin eläinrakkaan kuvan. En
kuitenkaan muista missään vaiheessa lukeneeni,
että kuinka vanha olet tällä hetkellä, mutta tästä
viestistäsi sain sellaisen kuvan, että ehkä
kuitenkin vähemmän kuin olisin muiden viestiesi
perusteella uskonut. Älä ota tätä pahalla, vaan
tarkoitan sanoa, että minusta olet kuullostanut
erittäin kypsältä ja kypsyys tuo mukanaan myös
vastuullisuutta mitä totta tosiaan tarvitaan
eläinten kanssa.
Jos luen tarinaasi, niin... ensinnäkin on täysin
väärin syyttää sinua (sinun itsesi tai kenenkään
muunkaan) siitä, että annat hamsterin kaverillesi
käteen, eteenkin kun olit vielä niin pieni. Itse
kasvattajana joudun monesti tilanteisiin, joissa
gerbiilin tahtoo syliin/käteen pikkulapsi, jolla
ei ole mitään kokemusta pikkujyrsijöistä. Ne
tilanteet tuntuvat erittäin vaikeilta, koska ei
sitä haluaisi sanoa ei, vaikka kyseessä olisikin
täysin tuntematon ihminen. Onneksi
vahinkonmahdollisuutta voi pienentää laittamalla
lapsen istumaan lattialle tai sohvalle ja eläimen
syliin, niin että se ei näin ollen voi tippua
korkealta.
Mitä kasvaimiin tulee, niin niille ei tosiaan voi
mitään. En jaksa uskoa, että olisit ruokkinut
hamsteriasi niin kamalan epäterveellisesti, sitä
vain haluaa syyttää jotain. Ainoa minkä teit
väärin, oli olla viemättä lemmikkiä lääkäriin
ajoissa, mutta minä totta tosiaan ymmärrän miten
vaikeaa se voi olla. Minä olen ollut joskus se
pieni tyttö, jonka ensimmäiselle rotalle tuli
kasvain vuoden ikäisenä. Eläinlääkäri ei
ensimmäisellä kerralla halunnut lopettaa eläintä,
sanoi, että annetaan sen olla, kunnes kasvain on
isompi (ajatteli, että jos se ei enää kasvaisi),
kasvain kasvoi ja sen jälkeen eläimen vieminen
lääkäriin oli kamalan vaikeaa, koska tiesi mikä
siellä odotti.
Mistä olisit voinut tietää, että hamu tukehtuu
pumpuliin? Olen käsittääkseni nähnyt tätä usein
eläinkaupoissa nimenomaan hamsterin kuvalla
varustettuna? Muistan kyllä lukeneeni, että sitä
ei saisi antaa hamsuille, mutta eläinkauppojen
antama kuva on tosiaan ollut ihan erilainen.
Toinen miinus, jonka sinulle voin antaa, on se,
että kanin ruokinta oli unohtunut, mutta joku
sanoi minulle joskus, että virheitä saa tehdä,
kunhan niistä oppii. Kanin kuolemakaan ei
kuitenkaan ollut sinun syysi.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, sen minäkin
osaan sanoa. Lapsuuden lemmikeistäni minulle tulee
mieleen kaksi asiaa, kaksi marsuani jouduttiin
lopettamaan, koska ne olivat saaneet ulkoa loisia,
jotka aiheuttivat halvauksen. Voitko kuvitella
miten kovasti minä syytin itseäni siitä, että olin
pitänyt niitä koko kesän ulkona? Toinen paha
virheeni oli, että annoin yhden eläinkauppiaan
myydä minulle uros ja naaras hamsterin. Hän vannoi
ja vakuutti minulle, että ne ovat olleet yhdessä
melkein vuoden, eivätkä ole saaneet poikasia.
Kuitenkin hän lupasi, että ottaisi poikaset
myyntiin itselleen, jos niitä kuitenkin tulisi.
Hups heijaa, mitähän seksivalistusta äiti oli
niille pitänyt, kun pari viikkoa meille tulon
jälkeen pesässä killitti kolme poikasta.
Viimeisen neljän vuoden aikana kotonani on asunut
satoja eläimiä. Luvun tekee korkeaksi se, että
olen kasvattanut gerbiileitä tuona aikana varmaan
parisen sataa (ei nyt jaksa alkaa laskemaan).
Tuonakin aikana on ehtinyt sattua paljon
kaikenlaista ja monesti on epäillyt sitä, että
hoitaako sitä eläimiään ollenkaan riittävän hyvin,
mutta... sitten kun sitä ajattelee niin ihan hyvin
me varmasti, sekä sinä, että minä, hoidamme
eläimiä.
Hyvää jatkoa siis sinulle ja eläimillesi.
-minttis
www.hobitinkolo.net
Minun kolme hamsteria ei ole koskaan tukehtunut
pumpuliin, mutta pitaisikohan minun poistaa se
niilta...?Minun ensimmainen hamsu muuten kuoli
kasvaimeen, joka oli hamsun paassa...=( Oli
hirveaa lopettaa se, hamsu oli jo raapinut sen
verille...
Kyl sun kannattais poistaa pumpuli niiltä,
tääläki on kuultu niin monta tapausta et
hamsteri on tukehtunu pumpuliin. Revi niille
pesänteo aineeksi talous- tai vessapaperia. Se on
mun hamsulle ihan must juttu =)
et ole huono eläintenhoitaja. tosin sinun ei
olisi pitänyt antaa hamsuasi kokemattomiin käsiin.
vaihda pesäpumpuli talouspaperiin! revi
talouspaperista suikaleita, niihin hamsterisi ei
tukehdu! kasvaimelle et vo imitään. mutta kaikki
laktoosi ja VARSINKIN sitrushedelmät ovat
jyrsijöille pahasta, salaatti ja kurkku kylläkin
ovat suuria herkkuja, ja niitä voi antaa, mutta
paras on ihan tavallinen jyrsijöiden ruoka.
vedestä sinun on myös huolehdittava hyvin, ja
useasta häkin siivoamisesta, hamsterihan
on "haiseva" eläin, ja sen häkki on siivottava
USEIN! sinun olisi kyllä itse pitänyt ruokkia
kanisi..sillä voihan äitisikin olla kokenut
kaneista, mutta sinun itse olisi otettava
vastuuta lemmikeistäsi.
SINUN EI TARVITSE LOPETTAA LEMMIKEIDEN HOITOA!
tosin, jos jyrsijät tuntuvat vaikeilta, hanki
kaloja tai koira. koiranhan sanotaan olevan
ihmisen paras ystävä!
Koiran sanotaan ehkä olevan ihmisen paras ystävä,
mutta kyllä se jyrsijä on HELPOMPI hoitaa.
Niin sitä SANOTAAN, että koira on ihmisen paras
ystävä, mutta olen toista mieltä asiasta.
Mielestäni kesyrotta on ehdottomasti paras
ystäväni, vaikka tietysti koirista pidän.
Mielestäni paras ystävä voi olla vaikka
akvaariokala, ja niistä olen kuullut sellaista,
että oppivat jollain lailla tuntemaan hoitajansa!
Ei kukaan voi tulla sanomaan, että mikä se
ihmisen paras ystävä on.
Kesyrotissa minua viehättää heidän ihmisrakas
luonteensa, vaikka se riippuu paljon luonteista
erittäin paljon. Rottia minulla ei ole ollut kuin
reilun vuoden, mutta olen varma, että nämä ovat
juuri minun lemmikkejäni, enkä vaihtaisi rottia
mihinkään muuhun eläimeen!
Kaikille omansa. Minulle gerbiilit ja kanit.
Koirat kivoja nekin, mutta en ole saanut niistä
sellaisia "kicksejä" kuin gerbiileistä ja
kaneista. On paljon vaikeampi tunkeutua jyrsijän
pienen pään "sisälle", opettaa sille temppuja ja
ystävystyä sen kanssa, kuin koiran kanssa.
Haastetta riittää, ja on palkitsevaa nähdä kuinka
pitkäkorva juoksee iloisesti päätään viskoen
perässäsi huoneesta toiseen. :)