Kyllä on ihme kuinka rapumiehistä ei pääse millään eroon! Kuukaudesta toiseen roikkuvat perässä, vaikka kuinka osoittaa ja sanoo ettei suhteesta tule mitään. Mikä on siis paras tapa päästä rapumiehestä eroon kun suoraan puhuminenkaan ei auta?
roikkuva rapu
jenna780
71949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samanlaisia kokemuksia on kertynyt useammastakin rapunaisesta. Roikutaan kiinni vaikka selvästi sanoo että suhde on lopussa. Rapunaisiin tehoaa PÄÄTTÄVÄINEN puhuttelu kovin sanoin, en silti suosittele loukkaamaan ketään vaikka aihetta olisikin. Uusi seurustelusuhde auttaa tässä asiassa myös, kyllä ravutkin saa tajuamaan kun vierellä on uusi Rakas.
mul oli taas kaksosmies joka roikku kimpussa kokoajan ja roikkuu yhä. Ollaan kavereita, eikä se roikkumine haittane. Miksi itkeä kun voi saada kaverin tai pysyä kaverina? AIKUISTUKAA
Oon ite rapu nainen. Ite en roiku miesten perässä jos on mennyt poikki. Voin kyl myöntää että olen joskus nuorena niin tehnyt. Nyt en jaksais ja haluakkaan niin tehdä.
Mulla oli kesällä rapu mies, vieläkin välil kirjoittelee ja kertoilee että haluaa minut ja rakastaa minua. Oon sanonut että voin olla kaveri mut en enempää. Ei vaan ymmärrä hyvällä. Enkä pysty sanoo pahallakaan koska en oo sen luonteinen et haastan riitaa toisten kanssa.
Eipä se mua silleen haittaa kun ei sen enempää oo mun elämässä. Välil suuttuu vaan tosi kovin mun kirjoituksiin, mutta sit ottaa taas muutaman kuukauden päästä yhteyttä.
Myönnän tämän itsestäni. Tosin olin silloin nuorempi ja nykyään osaan arvostaa itseäni enemmän. Enkä silloinkaan soitellut/tekstaillut tms exälleni, vaan lähinnä tilitin ystävilleni. Ongelmaa pahensi exän ns toivon antaminen. Häntä imarteli uskomaton ihastukeni häneen, eikä hän varmaan halunnut luopua siitä ihailusta ja "vallan" tunteesta.
Voisiko tämä roikkuminen johtua naisen heikosta itsetunnosta? Hän luulee löytäneensä "sen oikean" eikä suostu uskomaan muuta. Ole suora, mutta älä ilkeä. Ilkeys ei auta häntä pääsemään sinusta yli. Asiallinen, mutta päättäväinen keskustelu ja ei:n sanominen..
ja olen kyllä sellainen, ettei minulle saisi sanoa ei. jos saisin pakit, niin se innostaa minua usein vain enemmän. nykyään kylläkin oon alkanu pääsemään tästä vähän eroon.
nuorempana kävi esim semmoinen tilanne, että olin aikeissa jättää poikaystävän, mutta kun hän ehti ensin, kohta olin jo vinkumassa häntä takaisin.
huoh :D
Mä olen ollut aina roikkuvaa sorttia, tosin en kerro tunteitani. Jään vaan haikailemaan entisiä asioita, ihmisiä, ym.
Vaikka eron myötä on joskus ollut suuri suru,. Se unohtuu aika äkkiä, kun ihastun heti toiseen.
Esim. Yks exä sanoi, että pitäis varmaan muuttaa eri osoitteisiin.
No, mulla oli paha mieli. Noin 4 tuntia. Menin bailaan ja jo illalla olin umpirakastunut erääseen ihanaan mieheen, jonka kanssa oltiinki pari vuotta..
Niin se on sujunu mun elämäntaival.
Mieliala vaihtelee.
Nykyisin vaihteeksi naimisissa ja onnellinen kotikolossa, alkaa ikä painaa niitä nuoruuden rientoja ei enää jaksa.
Hommaa exäsi läheisyyteen joku uusi tuttavuus.. jospa se siitä...