Mua kiinnostaisi kovasti, missä vaiheessa ja iässä teidän lapsenne ovat oppineet laulamaan. Eiväthän kaikki koskaan opi laulamaan puhtaasti, mutta olisi hauska tietää, missä vaiheessa nuottia voisi alkaa odottelemaan.
Meidän 1 v 7 kk tyttö on kovin innokas laulamaan ja laulan hänen kanssaan paljon kotona. Hänen "laulamisensa" on kuitenkin sellaista epämääräistä mökellystä, josta voi erottaa korkeintaan "ihahaa" ja ehkä jotain säveltason vaihteluita.
Paljon olen laulanut työssäni eri-ikäisten lasten kanssa, mutta koskaan en ole tullut ajatelleeksi, missä vaiheessa mökellyksestä tulee ns. oikeaa ja ymmärrettävää laulamista.
Millaista musaa te muuten kuuntelette kotona ja mitä laulatte lapsillenne? Mun suosikkeja ovat ehdottomasti vanhat ja kauniit lastenlaulut, joissa on kiva ja kaunis melodia, kunnon soittimet sekä lasten maailmaan sopivat sanoitukset. Pyrin välttämään Lenni Lokinpoikasia ja muita vastaavia konejumputuksia niin kauan aikaa kuin lapset itse älyävät niitä levyjä pyytää. Tällä hetkellä suosin Vauvojen laulun aikaa, Vauvan vaakaa, Pikku Marjan eläinlauluja ja sitten noita perinteisiä Hämähäkki-Ihahaa -settejä.
Koska rakastan itse klassista musiikkia ja oopperaa, monet kysyvät soitanko lapselleni klassista. En soita. Soitan sitä itselleni ja miehelleni, ja lapsi kuule sitä siinä sivussa. Sama juttu myös aikuisten populäärimusan, jazzin ym. suhteen. Kotonamme raikuu siis vuorotellen musiikkia lasten ja aikuisten makuun.
Meidän 1 v 7 kk tyttö on kovin innokas laulamaan ja laulan hänen kanssaan paljon kotona. Hänen "laulamisensa" on kuitenkin sellaista epämääräistä mökellystä, josta voi erottaa korkeintaan "ihahaa" ja ehkä jotain säveltason vaihteluita.
Paljon olen laulanut työssäni eri-ikäisten lasten kanssa, mutta koskaan en ole tullut ajatelleeksi, missä vaiheessa mökellyksestä tulee ns. oikeaa ja ymmärrettävää laulamista.
Millaista musaa te muuten kuuntelette kotona ja mitä laulatte lapsillenne? Mun suosikkeja ovat ehdottomasti vanhat ja kauniit lastenlaulut, joissa on kiva ja kaunis melodia, kunnon soittimet sekä lasten maailmaan sopivat sanoitukset. Pyrin välttämään Lenni Lokinpoikasia ja muita vastaavia konejumputuksia niin kauan aikaa kuin lapset itse älyävät niitä levyjä pyytää. Tällä hetkellä suosin Vauvojen laulun aikaa, Vauvan vaakaa, Pikku Marjan eläinlauluja ja sitten noita perinteisiä Hämähäkki-Ihahaa -settejä.
Koska rakastan itse klassista musiikkia ja oopperaa, monet kysyvät soitanko lapselleni klassista. En soita. Soitan sitä itselleni ja miehelleni, ja lapsi kuule sitä siinä sivussa. Sama juttu myös aikuisten populäärimusan, jazzin ym. suhteen. Kotonamme raikuu siis vuorotellen musiikkia lasten ja aikuisten makuun.
Vastaukset 29
Vanhimmat
kun totesin kolmivuotiaan laulavan nuotissa. Pyöritän lempilevyäni autossa, ja tottakai laulan mukana senkun palkeistä lähtee :D ja yhtenä kauniina päivänä sieltä kuuluu kaunis pikkupojan ääni joka hoilaa mukana, vielä muisti englanninkieliset sanatkin foneettisesi aivan oikein.
Samainen pikkupoika laulaa nyt lempisävelmiään japaniksi ja englanniksi, niinkuin suomeksikin. Eli noin kolmivuotiaana ensi kerran havahduin siihen että "hei, se laulaa!". Toinen tapaus aloitti veljensä opastuksella siinä kahden ja puolen vuoden kypsässä iässä, ei muista sanoja niin vaan hyräilee tai laulaa omalla kielellään, kiekuu mahdollisimman kovaa ne sanat jotka muistaa kohdalleen :D
Parhaillaan lempipiirrettynsä tunnaria tuossa rallattaa... niin kaunis pieni ääni.
***
viimeisen sanansa. Se herne meni...nenään?
Sorry, en ehtinyt vastata aikaisemmin. Oletan nimittäin, että tuo viesti oli tarkoitettu minulle eikä Tristarille. Minua ei myöskään vedätetä: tiedät itsekin kuka olet.
Ei mennyt herne nenään eikä mihinkään muuhunkaan ruumiinaukkoon. Sanoivatpa ihmiset mitä tahansa, niin luotan omaan arvostelukykyyni kasvattajana ja äitinä. Olipa kyseessä sitten lapsen perushoito, psyykkiset perustarpeet, normaali vuorovaikutus vanhemman kanssa, sosiaalinen kasvatus sekä kehitystason mukaiset virikkeet. Toivottavasti osaan toimia oman luottamukseni arvoisesti ja onnistun työssäni aviomieheni kanssa. Vaikka kaikkeenhan äiti ei voi vaikuttaa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tyttärelläni on erinomaiset mahdollisuudet kasvaa upeaksi, vahvaksi, virkeäksi ja kunnioitusta herättäväksi naiseksi! Toivon lapselleni terveen ja onnellisen elämän.
Ja mitä tuohon prinsessana oloon tulee, niin kyllä minua kieltämättä kohdellaan kotona kuin prinsessaa. Olkoonkin, että minä olen perheemme ainoa kokki ja pyykinpesijä, ja siivouskin on pitkälti minun vastuullani. Silti koen mieheltäni erinomaista ja kaunista kohtelua naisena. Mutta tuskinpa sitä saisin, jos ainoa harrastukseni kotona olisi sloggien kuminauhan paukuttelu telkkarin edessä kroonisen naputuksen kera.
Ja mitä tuohon elämisen laatuun tulee, niin tiesit kai, että sinäkin voit olla halutessasi oman elämäsi prinsessa tai kuningatar. Tee itse elämästäsi onnellinen, äläkä oleta että kukaan tuo sitä eteesi hopeatarjottimella! Silloin ei tarvitse ottaa pulttia siitä, kun joku toinen luulee elämän olevan ruusuilla tanssimista. :)
"Ja mitä tuohon elämisen laatuun tulee, niin tiesit kai, että sinäkin voit olla halutessasi oman elämäsi prinsessa tai kuningatar"
Kerrotko kuka?Niin voidaan todeta,että sinua vedätetään ja kybällä.
Minä ihan luulin, ettei hän koskaan missään olosuhteissa vedätä ketään!
Ai kuka semmoista on minusta väittänyt?
Kaustiselle menoa varten?
Hiihaa, hullu on palannut keskuuteemme!! Mutta ei vaan paljasteta vahingossakaan sen nimeä. Tosin tän zydeemin ratkaisuun ei tarvii olla Äo 160...
Tiedätkö,ei kaikki inkkarit nyt jollain kanootissa.
Minä olen pohtinut aivan samaa, meillä poika 1v4kk ja laulaminen on just mökellystä tyyliin "ihahaa, hahahaa" jne :) Väliin tosin kuin yrittäisi vähän nuottia.
Samoja vanhoja kunnon lastenlauluja lauleskelen hänelle, tai kuunnellaan cd:tä. Itse lauloin 2 vuotiaana puhtaasti nuotilleen, kun oli joku kasettiin nauhoittanut.
Mukava kuulla, että ehkä siihen voi vielä mennä aikaa. Olisiko pojilla vähän kauemmin? Isänsä ei osaa sitten yhtään laulaa! Minä kyllä, joten fifty-fifty kumman sitten perii.
Hauskaa! Meillä on ihan sama Ihahaa-Hahahaa -tyyli. Juuri noilla sanoilla. Me osataan mieheni kanssa laulaa kumpainenkin, ja nuotti löytyi molemmilla siinä parin vuoden kieppeillä. Tytön isoisä on esimerkiksi puolestaan täysin nuottikorvaton. Muakin jännittää nähdä, oppiiko tyttömme koskaan laulamaan.
Se on minusta tosi hassua, että tytöllä on jo omat lempilaulunsa. Vastaavasti hän ei kestä kuulla tiettyjä kappaleita. Aina kun laulan Lennä lennä leppäkerttu, Tuu tuu tupakkarulla tai Tiu tau tilhi, tytölle nousee vedet silmiin ja hän sanoo topakasti: ei! Tämä on aivan tosi juttu! Olen kyllä kuullut paljon vastaavanlaisia tarinoita muiltakin.
Uskon, että harjoitus vaikuttaa osittain laulutaitoon. Heikompikin korva voi kehittyä jonkun verran, kun taas lapsi, joka ei ikinä laula, ei varmasti opikaan käyttämään ääntään. Kuuntelin tässä eräänä päivänä Kai Karmaa (kehittänyt mm. tunnetun musikaalisuustestin) Ylen Ykköseltä. Hän oli sitä mieltä, että musikaalisuus on täysin synnynnäinen ja perinnöllinen ominaisuus, eikä kaikilla ihmisillä ole rahkeita kehittää sitä mökellystä jalostuneempaan muotoon. On myös tutkittu, että ns. epämusikaalisuus on läheistä sukua luki- ja oppimisvaikeuksille.
Meillä on monenlaista musiikkia, josta kyllä lapset valitsevat itse levyt, nuorinkin on jo kahden, ja hänelläkin on selvästi omat suosikkinsa. Meillä on niitä vanhoja perinteisiä, meillä on smurffia ja lenni lokinpoikastakin, sekä lapsille suunnattua klassistakin. Ne ovat aika lailla kaikki tasakäytössä. Välillä fröbelin palikat on suosiossa, välillä taas hämähämähäkki.
Meillä on lasten kanssa laulettu myöskin karaokea, niistä kyllä suosikit ovat ihan perinteisiä hämähämähäkki ja täti monika biisit. Karaoke otettiin käyttöön, koska yhdellä lapsella oli ja vauvana tiedossa riski, että kielenkehityksessä on ongelmia, joten aloitettiin jo ihan pienenä treenaaminen. Laulaminenhan on monille helpompaa kuin puhuminen.
Itse uskon monipuolisen musiikin voimaan, välillä musisoiden (olen hankkinut omat soittimet, kun eivät ole päivähoidossa lainkaan), ja välillä laulellen ja tanssien. Noita soittimia ei kannata ostaa Suomesta, koska ne ovat esim. saksassa halvempia, esimerkiksi rytminunat maksaa siellä euron kappale. Sieltä saa tilattua bongoja ja muita lapsista ihania soittimia vähän kerrallaan, ja sillä lailla kartutamme soitin valikoimaa.
Mutta tuohon ikään, kyllä se vaihtelee kovasti ihan lapsen mukaan. Meillä on nuorin jo taitava laulaja, vaikka ei meinannut alkaa puhumaan millään. Yleensä siinä kolmen iässä alkaa jo laulun tunnistamaankin, ja nuottikin pysymään. Laulujen avulla on helppoa opetella uusia taitojakin, Meillä myöskin tehdään "omia" lauluja tilanteisiin sopiviksi.
Ehkä sun muksun mökellyksestä tulee laulua sitten, kun se oppii puhumaan. Toiset ei opi koskaan, kuuleehan sen jo joistakin aikuisartisteistakin, mökellys vaan jatkuu. Ja jos luoja ei ole 'nuottikorvaa' suonut, niin mikään treenaus ja preppaus ei tee kenestäkään laulajaa, sanotaan mitä sanotaan. Sinuna kiinnittäisin vähemmän huomiota siihen millaista musiikkia lapsellesi soitat/kuuntelutat. Liika ohjailu kun tuppaa olemaan pahasta ja tappaa lahjakkaankin lapsen motivaation.
Klassisenkaan musiikkikasvatusta ei kannata aloittaa liian varhain, siitä oli taas eilen eläviä esimerkkejä oopperatalon lehtereillä ihan riittämiin.
Jos luit tarkasti loppuun asti ensimmäisen viestini, niin sinun ei tarvitsisi kantaa huolta minun lapseni turhasta ohjailusta. Jos minä satun musiikkia rakastavana ja harrastavana henkilönä pitämään klassisesta musiikista, minun ei tarvitse lopettaa sen kuuntelemista omassa kodissani liian ohjailun pelossa. Sama musiikki meillä soi ennen lastakin, jopa enemmänkin!
Olen viettänyt itse mukavan musiikkiopistolapsuuden, ja harrastus on jatkunut aikuisiälle. Nyt ehdin tosin vain kuoroon. Minusta on hienoa, että minulla on ollut tilaisuus toteuttaa taipumuksiani ja intohimojani rakastamani asian parissa. Tietysti vanhemmiltanikin se kaikki vaati paljon, kaikki vanhemmat eivät viitsi, halua tai pysty. Mikäli minun lapseni osoittaa kiinnostustaan musiikin harrastamiseen, hän saa haluamansa soittimen.
Musiikkitaustaani viitaten tiedän myös liian paljon musiikin harrastamisesta ja siihen liittyvistä asioista, jotta alkaisin pakottaa lastani ko harrastuksen pariin. Minusta kasvattajan tärkein tehtävä on auttaa lasta tulemaan sellaiseksi kuin hän on. Nytpä seuraankin innolla, mikä on oman lapseni oma henkilökohtainen intohimo. Olkoon sitten laulaminen, kädentaidot, kasvien keräily, pesäpallo, lumiukkojen rakentelu tai vaikkapa duplokokoelmat. Siitä olen vakuuttunut, että ihmisen on hyvä omistaa normaalien arkirutiinien ohella joku ihan oma harrastus tai kiinnostuksenkohde.
Olisi mukavaa tietää, mihin perustat näkemyksesi musikaalisuudesta, lahjakkuudesta ja sen kehityksestä. Olen nimittäin kanssasi osittain samoilla linjoilla viitaten esimerkiksi juuri Kai Karmaan sekä moniin psykologeihin. Toisaalta olen lukenut myös päinvastaisia käsityksiä musikaalisuudesta, jotka ovat sinällään järkeenkäypää tekstiä. En ole riittävän perillä musikaalisen lahjakkuuden etymologiasta, jotta voisin ottaa siihen varmaa kantaa. Vastaavasti Kari Uusikylän tutkimukset jo olemassaolevan lahjakkuuden löytämisestä ja aktiivisesta kehittämisestä ovat minulle tuttuja.
Käsitykseni musikaalisuudesta perustan vain ja ainoastaan omaan havaintooni ja siihen, että kyllähän tuon kuulee osaako lapsi laulaa vai ei. Itselläni pari kappaletta, toinen pysyy äänessä laulamalla levyn 'päälle', toinen ei halua laulaa, vaikka on vauvasta asti ollut rytmitajuinen ja nyt koulussa soittaa ja laulaa sen minkä opetussuunnitelma käskee. Jälkimmäisellä on 'korvaa' enemmän kuin ensimmäisellä, ja minusta olisi toki sääli, ellei lapsi itse innostuisi lahjojaan käyttämään. Mutta valmentajaksi en ala. Kyllä meilläkin aina soi, kuuntelen voittopuolisesti klassista (eilen viim. oltiin baletissa), mutta en tiukkapipoisesti erottele eri musiikin genrejä toisistaan - riittää, jos musa on melodista ja jotenkuten ymmärrettävää. Klassikoita on sitäpaitsi niin monella taholla, että vain eräiden suosiminen olisi tyhmää.
Käsitykseni musikaalisuudesta perustan vain ja ainoastaan omaan havaintooni ja siihen, että kyllähän tuon kuulee osaako lapsi laulaa vai ei.
V: Mä olen taas työssäni huomannut myös päinvastaista, vaikken kielläkään synnynnäisen musikaalisuuden olemassaoloa. Lapsi, joka ei ole koskaan laulanut kodissaan, ei sitä osaa välttämättä tehdä heti päiväkodissa. Mutta harjoitus voi ainakin edistää taitoja. Eli en uskalla alkaa julistamaan ehdotonta totuutta perimän ja ympäristön suhteesta ja vaikutusvallasta, kun en tiedä riittävästi ihmisen aivotoiminnasta ja siihen liittyvistä asioista.
Klassikoita on sitäpaitsi niin monella taholla, että vain eräiden suosiminen olisi tyhmää.
V: No en tiedä tyhmästä. Musiikki on niin tunnepitoinen asia, ettei sen kuluttamista ja siitä nauttimista voi arvioida mielestäni akselilla: tyhmä - viisas. Ymmärrän jollakin tasolla ihmisiä, jotka mieltyvät ainoastaan tiettyyn genreen, eivätkä he ole mielestäni mitenkään "tyhmiä".
Itse kyllä nautin monenlaisen musiikin kuuntelusta, olemme varanneet tänäkin kesänä liput Pori-Jazziin. Kaustiselle emme sattuneesta syystä jaksa lähteä. Tänä aamuna aamupuuron taustamusiikkina oli J. Karjalainen, sen jälkeen kuunneltiin Piirpauken "Laula sinäkin" -kokoelmaa. Rammstein on parasta siivousmusiikkia! Parasta gradumusiikkia oli Bachin Brandenburgilaiskonsertto, ja sitä kuuntelee mielellään muukin perhe. Jos jotakin musiikkia pitäisi kuunnella ja sulkea muu pois loppuelämäksi, valitsisin ehdottomasti klassisen.
Missä niitä lapsia on, jotka eivät "ole koskaan laulaneet" kotonaan??? Jos olet jonkin sortin opettaja (niinkuin oletan) tai varhaiskasvattaja, niin tiennet, että lapsi hyvinkin vaikka ihan itsekseen leikkiessään saattaa hyräillä ja 'jollotella' omakeksimiään laulunpätkiä, vaikka vanhemmat tai läheiset eivät olisi kuunaan häntä laulamaan patistelleet. Missä niitä ikinä laulamattomia muksuja oikein on? Luulenpa, että laulaminen (jollakin tasolla) on jopa vanhempaa perua kuin puhuminen, että ihminen on 'laulanut' jo maailman sivu. Hyvin vaikea kuvitella lasta, joka ei olisi koskaan liittynyt tähän ihmiskunnan perinteeseen.
Kyllä päiväkotiosastolle täällä tulee monia lapsia, jotka eivät ole eläissään kuulleet ensimmäistäkään lastenlaulua. Monet pienet ovat ihmetelleet hoomoilasena, että mitä ihmettä laulaminen on. Toki jokainen lapsi "laulaa" luonnostaan: muistuttaahan jo jokellus enemmän laulua kuin puhetta. Mutta jos puhutaan laulamisesta perinteisessä mielessä (melodia sanat), niin on todella olemassa lapsia, jotka eivät ole sitä ikinä tehneet saati kuulleet vanhempiensa ikinä laulavan.
Monissa perheissä lapsia ei myöskään ohjata erikseen kuuntelemaan musiikkia. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille ei tule musiikkikäsitteistö tutuksi (laulaa, soittaa, laulu, musiikki, soitin), vaikka esimerkiksi rytmiin reagoiminen liikkeellä on yleisinhimillinen taipumus. Perheissä voi olla autoradio päällä, mutta moni lapsi ei ole koskaan kuullut vanhempiensa esim. sanovan, että kuuntelepa kun kuuluu kiva laulu tms. Paha siinä on osallistua ensimmäisenä päiväkotipäivänä puhtaasti yhteislauluun!
Kuka sitä puhtaasti laulamista oikein vaatii siellä päiväkodissa, sinä ja kollegasiko? Ja peräti ensimmäisenä päiväkotipäivänä! Minä kun luulin, että olet fiksukin asiantuntija. Itä-Helsingin touhuja en sen sijaan ihmettele ollenkaan, taitaa olla voittopuolisesti etnistä väkeä ne laulamattomat lapset. Ja mistä sinä tiedät, mitä lapset ovat vanhemmiltaan kuulleet ja mitä eivät? No, jos vanhemmat kuuntelevat ainoastaan autoradiosta jotain suomi-iskelmää (tai jotain vielä pahempaa, kuten isojen poikien lauluja tms.), niin eipä lapsi siinä paljon menetä.
meillä kun tuo yksi iloinen vesseli pihtasi tuota puhumista muutaman vuoden niin lauloi jo ennen kuin puhui. Ei tietenkään sanoilla, mutta lauloi silti.
Hauskan tilenteets ateki se, että vaikka puhevikoja oli alkuun ihan kamalasti ja vieras ei puheesta juuri selvää saanut niin lapsi lauloi ihan selvällä suomella ja kirkkaasti! Muskariopella oli siihen joku teoria josta viis kun selvää sai...
Eli puhe ja laulu ei ole käsikkäin se tuli aikanaan ihan selväksi. Lisäksi lapselle, joka ei puhunut suositeltiin nimenomana musiikkileikkikoulua samoin kuin dysfaatikolle sisarusten ryhmässä oli suositeltu.
Käsittääkseni jo hyvin pienestä lapsesta huomaa ja kuulee onko rytmitajua ja sävelkorvaa. Se ei ole taitolaji sinällään vaikka sitä toki voi harjaannuttaa jossain määrin.
Eiköhän kaiken kuuleminen ole se perusta että voi oppia tai näkeminen, tekeminen asiasta riippuen? Eihän kukaan opi puhumaan jos ei kuule puhetta tai kävelemään jos ei näe moista puuhaa jne. Mallin mukaanhan se ihmislapsi oppii.
Puhetta ja laulua varmaan voitaneen sen verran verrata, että jos lapsi on kielellisesti rikkaassa ympäristössä jossa sekä puhutaan että luetaan jne niin sanavarasto kehittyy kuten lauserakenteetkin ihan eri tavoin kunhan on alkuun päästy. Jos taas lapsen vanhemmat on vaikka kuuroja niin kieli on kuultava muualta sillä sitä ei muuten opi.
Meillä on laulettu ja lauletaan. Ei hienosti vaan varismentaliteetilla ja kivaa on! Tosin joskus miettii miksi tule ekuunneltua juuri sitä musiikkia kun kuuntelee kun lasten suusta tuleva laulu ei ole ihan lapsile suunnattu vaan paremminkin K18 tavaraa esim Juicea..
Musiikin monipuolisuudesta vielä. Makumieltymyksiä ei voi ohjata, mutta tarjoamalla laajaa skaalaa musiikkia antaa lapselle ihan eri eväät kuin jonkun rock-pop linjan kuuntelulla. Ja onhan niitä tutkimuskia jo sikiönä kuullun musiikin suhteen olemassa. Tästä esimerkkinä meidän esikoinen joutui kuuntelemaan aikanaan tiettyä kappaletta täysillä aina kun mami ajoi autolla ja pakko sanoa että sama tyyli viehättää häntä edelleen kovasti. Tosin silloin olisi voinut luulla että ei ollut korvana sopiva aollenkaan kun niin potki rattia vasten..
.. lauloi myös jo alle 2-vuotiaana Nelly Furtadoa. Lastenlauluja osaa muutaman, ja se osaa kaikki kuulemansa laulut sanasta sanaan. Se osaa laulaa enemmän kun puhua!
Sitä ei tosiaan voi tietää tuleeko lapseni olemaan musikaalisesti lahjakas, vaikka mun puolelta suvussa lähes kaikki harrastaa musiikkia tai on harrastaneet sitä jossain muodossa. Itselläni on absoluuttinen sävelkorva, ja sitä uumoiltiin jo, kun päästin aikamoisen parkaisun puolivuotiaana, kun radiosta tuli epävireinen ääni. Myöhemmin en sitten halunnut kolmesta eri sävellajissa olevasta huuliharpusta kuin sen yhden tietyn, kun vanhempani testasivat sävelkorvaani ja antoivat tahallaan väärän saadakseen tietää haluanko mä tosiaan vain sen tietyn, väärässä nuotissa oleva huuliharppu lensi äkkiä pois :)
Tyttäreni osaa tämän päivän hittibiisejä - Jenni Vartiaista ja Anna Abreuta se hoilottaa, mutta ei sanoja osaa eikä nuotilleenkaan kunnolla. Tyttäreni laulaa enemmän kuin muut lapset - tosin siitäkään ei voi päätellä, onko tämä musikaalisesti lahjakas, koska onhan se niinkin että jotkut lapset laulaa enemmän kuin toiset.
Et sillee :)
tuo anna abreu jne. en kyllä soittaisi lapselle enkä itellekään.
Tyttö on lauleskellut hirveästi, ehkä tuossa kahden vuoden tienoilla alkoi muuttua mongerrus lauluksi. Nyt matki kaiken mitä radiostakin tulee. Leevi and the leavingsin biisit varsinkin tarttuu tytön korviin.. Poika nimeltä päivi jne.. Tarhan tätit toissapäivänä mainitsi että tyttö oli laulanut mikkiinkin kevät juhlien harkoissa, olivat kysyneet kuka haluaa laulaa :)
Itse tykkään kuunnella esim Dire straitsia autossa, ja tyttö pyytää aika usein että äiti laita ne lasten laulut :)
Meillä oli miehen kanssa keskustelua, että mitä lasten kuullen kuunnellaan, kun tuntui juuri nuo lapsille sopimattomat laulut tarttua, Ja en todellakaan halunnut, että kaksivuotias kajauttaa "tahdon rakastella sinua" tai "juodaan viinaa". No, uskoi se mieskin lopulta, ja kuuntelee nykyisin kuulokkeiden avulla. Kun tuntuu tarttuvan nuo laulut, vaikka kuulevatkin ihan ohimennen niitä omissa touhuissaan ollessaan.
No, enää ei tarvitse niin vahtia, lapset ovat suosikkinsa löytäneet. Tärkeää tuntuu olevan tarina lauluissa. Noista vanhemmistahan vielä löytyy niitä, joissa on enemmän sisältöä sanoissa (tämä on minun mieleipiteeni).
Kuulostaa ihanalta! Kannusta tyttöäsi. Mun pitää kans saada säännöllisesti annos Dire Straitsia autossa ja muuallakin. Knopflerin soolotuotantokin on hyvää.
Voi, jestas, että osaa taas olla annetten elämä ihanaa! Muksukin osaa kohta jo laulaa aarioita! Miten ihmisen omahyväisyydellä ei ole mitään rajaa...Soittaisi mukulalle edes Trio Niskalaukausta tai Kotiteollisuutta, niin olisi enemmän todellisuudessa kiinni.
Pitikin mennä YouTubeeen heti --->haku--->Mark Knopfler! :)
Juu, ei se kyl kuulosta kauheen kivalta, niinkuin joku jo totesi et pienet muksut laulaa aikuisten lauluja, särähtää korvaan.. Aarne Tenkasta ei ole kehdannut autossa soittaa tytön kuullen aika hävytöntä tekstii, mut aikuisten kesken ihan hauskaa vaihtelua :D
Pakko kyllä oikoa että kaikki ihmiset oppivat oikeassa opetuksessa laulamaan. Turhaan luullaan aivan yleisesti, että sen pitäisi olla joku synnynnäinen taito. Ns. nuottikorvaa tai sävelkorvaa (miksi sitä sitten haluaa kutsua)pystyy kehittämään vielä aivan aikuisenakin, tästä on julkaistu tutkimuksiakin, joissa muutaman vuoden tietyntyyppistä laulunopetusta saaneet koehenkilöt oppivat laulamaan tarkemmin nuotilleen ja nauttimaan sitä kautta myös laulamisesta. Isoin tutkimusten tulos omasta mielestäni oli ehkä se, että lauluääni parani jo aivan pelkästään laulamalla eli sillä että niitä lihaksia käytettiin.
Älä siis huoli, mahdollista on oppia laulamaan ihan koska tahansa, vaikka vasta nelikymppisenä aloittaisi :-) Googlaa vaikka "laulamaan oppiminen" niin löydät sivustoja, joilla on perehdytty just tän tyyppiseen opettamiseen.
t. itsekin lauluope