Täällä jännityksen ilon ja kauhun sekaisin tuntein odotamme mahdollisen lainalapsen tuloa meille. Nyt haluaisinkin, että kerrotte käsi sydämmellä, että onko se arki oikeasti niin raskasta ja vaikeaa kun on annettu ymmärtää?
TIedän, että tapauskohtaista on tuokin, mutta kun sitä niin painotettiin että helppoa se ei ole..
Mutta nyt miettiny, että voiko se tosiaankin olla niin vaikeaa ja raskasta kuin on annettu ymmärtää, vai halutaanko sillä pelottelulla ottaa ns.luulot pois ja se että varautuu pahimpaan?
Kokemuskia kaipailen!
TIedän, että tapauskohtaista on tuokin, mutta kun sitä niin painotettiin että helppoa se ei ole..
Mutta nyt miettiny, että voiko se tosiaankin olla niin vaikeaa ja raskasta kuin on annettu ymmärtää, vai halutaanko sillä pelottelulla ottaa ns.luulot pois ja se että varautuu pahimpaan?
Kokemuskia kaipailen!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onnea uuden odotukselle.
Sijoituksessa olevan lapsen kanssa suurimmaksi osaksi kuin omankin. Paljon riippuu bioista,
kuinka antavat lapselle luvan myös toisiin vanhempiin.
Minun korvaan tuo lainalapsi sana kalskahtaa kauhealta. Kyse on lapsista joilla elämä on todennäköisesti ollut hyvin epävarmaa kaikissa mahdollisissa asioissa. Sijoituksen tarkoitus on että, lapsi saa kokea kuuluvansa johonkin.(Ellei ole jo etukäteen sovittu määräaikaisesta sijoituksesta)Miltä itsestäsi tuntuisi jos miehesi esittelisi lainavaimona. Luuletko uskaltavasi kiityä , tuleeko sinulle tunne että kuulut sinne missä olet?
Lapsi ei ole mikään kirjastokirja jonka voi palauttaa kun luettu on.
Lapsi tarvitsee tunteen juurtumisesta. Teidän tehtävä on mahdollistaa se hänelle.
hyvä sana! minulle lainalapsi sanana kertoo, että lapsi on minulla lainassa, konkreettisesti toiselta äidiltä ja isältä lanassa meillä. Että hänen kotinsa ja biologiansa on muualla.
ei se tarkoita etteikö lapsi saisi ja voisi juurtua meille tai että ajattelisin häntä "ei perheeseen kuuluvana", kyllä lainalapsikin on minun lapseni, ihan kokonaan. mutta kuuluu samaan aikaan myös muualle.
tämä on kaikkein vaikeinta sijoituksissa. pitäisi pitää omanaan ja omistaa, kiinnittää, korjata. ja samaan aikaan osa porukasta (niin sijareista kuin bioistakin9 vaatii muistamaan ettei kyse ole omasta jA ettei omia saa.
MIKÄ ON SINUN SANASI HUOSTAANOTETULLE JA PERHEESEEN SIJOITETULLE LAPSELLE? huostaanotettu? sijaislapsi? meillä asuva lapsi?
vai ihan vain lapsi?
Yleensä käytän sanaa LAPSI. Jos jossain tilanteessa täytyy eritellä ,käytän sijoitettu lapsi. Sijaislapsi on minusta sekin jotenkin outo sana,eihän lapsi ole kenenkään sijainen.
Lapsi on itse joskus kysynyt, mikä hän meille on,hänelle olemmme vastanneet että lahjalapsi. Ja olen käyttänyt sitä joskus muulloinkin. Viralliseksi nimikkeeksi siitä ei tosin ole.
olisikin hienoa, jos joku keksisi virallisen hyvän sanan.
Toinen asia joka minun korvaan kovasti kalskahtaa on kotiloma. Ymmärrän sen jos lapsi on vastiksessa tai ammatillisessa isommassa yksikössä. Mutta lapsellahan perhesijoituksessa on usein 2 kotia. Meillä on myös lapsen koti. Miten kotoa voi lähtä kotilomalle?
Että hänen kotinsa on muualla.Kuule jos saatte sijaislapsen,hänen koti on juuri siellä missä hän teidän kanssaan asustaa.
11 vuotta sitten meille tuli ensimmäinen sijoitettu 9 kk:n ikäisenä.
Meille kukaan ei sanonut, että arki voisi olla vaikeaa tai raskasta, vaikka lapsella oli FAS ja hän oli huomattavasti jäljessä kehityksessä. Koska lapsi oli kuitenkin vielä vauva ja kovin pienikokoinenkin, ei itkenyt, hymyili vain. Ei tuntunut vaikealta tai raskaalta hänen hoitamisensa vaikka pelkästään hänen syöttämisensä vei paljon aikaa, koska hänellä oli nielemisvaikeuksia. Aluksi ainoa vaikealta tuntuva asia oli se, että lasta ei voinut ottaa mukaan edes lähikauppaan, koska hän sai hysteerisen huutokohtauksen heti, kun astuimme kaupan ovesta sisään. Muistan eräänkin kerran, kun lapsen oli oltava mukana sovittamassa kenkiä kenkäkaupassa - kyllä siinä oli muilla ihmettelemistä, kun lapsi jähmettyi paikalleen ja huusi kuin henkensä hädässä koko ajan. Milloinkaan ei ole selvinnyt mistä tämä kauppafobia oli peräisin, mutta reilussa vuodessa se onneksi poistui.
Arjen vaikeudet ovat suhteellisia, ei tässä päivittäisessä elossa enää muista mikä on ns. normaalia - nykyisin meillä on 3 sijoitettua lasta. Joku voi tietysti pitää raskaana esim. sitä, että koululaisilla on oppimisvaikeuksia, keskittymis - ja tarkkavaisuusongelmia, yhdelle pitää muistuttaa vessassakäynnistä kahden tunnin välein ettei tule pissat housuun, yksi hakkaa päätään öisin, yhden kanssa käydään terapiassa kanssakäymisen vaikeuksien vuoksi jne. Sen verran on pakko tunnustaa, että kodin ulkopuolinen palkkatyö tuntuisi tässä elämäntilanteessa mahdottomalta ja vaikeuttaisi arjen sujumista huomattavasti.
että et ihan varmasti osaa kuvitella mitä se kaikki tulee olemaan ja pitämään sisällään.
Enpä osannut minäkään, eikä varmaan kukaan muukaan.
Ei kukaan pysty arvailemaan sitäkään, mitä teidän perheenne tulee kokemaan, koska kaikki on todella niin tapauskohtaista.
Arki sinänsä, jokapäiväiset rutiinit ei välttämättä kauheesti tuo mitään ihmeellistä. Kuitenkin se koko paketti mikä vieraan lapsen mukana tulee, poikkeaa niin paljon siitä mihin yleensä on totuttu ja mitä on tavallisen perheen arki, että ei elämä jatkuu vanhaan malliin, vaikka kuinka helpon lapsen saisitte.
Saatatte saada leikki-ikäisen lapsen, mutta lapsi vaatiikin vähintään yhtä paljon hoivaa ja huomiota, kuin pieni vauva.
Kaiken laista yllätystä tulee ihan varmasti, siis sellaista mitä et osannut etukäteen ajatella.
Saattaa tulla ongelmia vanhempien kanssa, sossun kanssa. Kun lapsi lähtee kouluun, voi tulla ongelmia opettajien kanssa. Meidän ylivilkkaisiin lapsiin opettajat ovat suhtautuneet ihmeellisesti ja minuun heidän äitinään aivan eri tavoin, kuin aikanaan omien biol. lasteni kanssa.
Olet paljon myös ns ympäristötekijöidenkin "armoilla". Tämä lista on loputon. Tiedät sitten mitä tarkoitan, kun lapsi on ollut teillä muutaman vuoden.
Sitten alat saada kuvaa siitä, mitä se on ja mitä nmahd. on tulossa.
että ei sentään kauhua tarvitse tuntea.
Vaikeuksia saattaa tulla, jopa joltain ihan yllättävältäkin taholta, tai sitten ei.
Omat tunteet saattaa olla tiukilla jne. mutta mitään syytä pelätä en silti näkisi.
Ollaanhan me sadat ja tuhannet muutkin selvitty ties mistä ja useammankin lapsen kanssa.
Kyllä varmaan selviydyt sinäkin, yhden lapsen kanssa.
siltikään se ei ole leikin tekoa.
KIITOS, että olet valmis lähtemään niinkin haastavaan toimeen, kuin sijaisvanhemmuus.
Omat lapseni asuvat Sijaisperheissä, ja on ollut todella ongelmia, koulun ym kanssa. Mutta nyt näyttää taas valoisammalta. (tulen hyvin toimeen Sijaisperheen kanssa -Luojan kiitos)
Vauvani Sijaisperhe on myös Mahtava, mutta tietenkin on kyseessä Vauva, jolla ei ole takanaan vaikeaa historiaa. (nyt pian 9kk ikäinen).
Mutta kyllä lapsilla menee TODELLA kauan ymmärtää, että tässä (Teidän) perheessä saadaan ruokaa, vaatteita ja hoivaa. Useinhan lapset tulevatkin perheisiin niin särkyneinä, että ei toivoisi kelleen sellaista.
Minun onni oli että sain lapseni ihanaan Perheeseen, toki sielläkin on arkielämän ongelmia, mutta lasten ei KOSKAAN tarvitse siellä pelätä väkivaltaa tai heitteillejättöä.
Siitä siis suuri Kiitos, että jaksatte hoitaa lapsemme.
KIITOS.
Minun lapseni sijoitus on mennyt kaikenpuolin hyvin. Minulla on ollut alusta alkaen hyvät välit sijaisvanhempien.
Mutta tiedän, että kyseisen sijaisperheen kaikilla lapsilla sijoitus ei ole sujunut yhtä hyvissä merkeissä. Syitä on ollut monenlaisia. Yksi lapsi on jouduttu antamaan toiseen paikkaan.
Eli turhan ruusunpunaisin silmin ei kannata suhtautua tulevaan lapseen. Eihän kukaan biovanhempikaan tiedä, mitä oman lapsen kanssa elämä tuo tulleessaan.
Lähdimme siitä ajatuksesta, että kun lapsi tulee perheeseemme asumaan, häntä hoidetaan ja rakastetaan samalla tavalla kuin omia lapsia. Rakkaus ja huolenpito ei mene koskaan hukkaan ja ne ovat lapsen pääomaa elämässä. Tästä seuraa samantyyppinen tunnemyrsky, mutta pika-vauhdissa, kun vauvan syntyessä perheeseen. Jokainen hakee omaa paikkaansa ja etsii omaa rooliaa, pohtii rakastetaanko häntä samoin kuin ennenkin, ajankäyttö muuttuu. Erona vastasyntyneeseen on kuitenkin se, että lapsi ei nuku paljonkaan, sotkee, touhuaa, vaatii huomiota. Lapsella on jo omat tapansa ja vie aikansa ennenkuin hän oppii perheen tavoilla, hän myös ikävöi vanhempiaan ja sitä surua on kamala katsoa. Vielä pahempaa tietenkin olisi, jos lapsi ei ikävöisi, sehän tarkoittaisi, että hän ei ole kiintynyt vanhempiinsa eikä ehkä kiinny kehenkään muuhunkaan.
Kyllä se elämä teillä lutviutuu uomiinsa, mutta jos pystyt, tee etukäteen samantyyppiset valmistelut kuin vauvan kanssa. Eli jää pois ansiotyöstä, täytä pakastin, siivoa kaapit, hanki varusteet, ota selvää neuvolasta, sovi päiväkotiin palaveri jne.
Tsemppiä.
Jos jaksat, jos kykenet, jos on huumoria, miellyttävää temperamenttia, niin kyllä jaksaa!
Haudan vakavuus kyllä vie mehut, uuvuttaa, tylsistyttää lapsenkin.
Ja jatkuva istuminen atk:lla, se on oma tuhosi ja lapsen tuho,jos et anna sitä aikaa lapselle, vaan tälle konehökötykselle, niin kuin nuo kunnon sijarit täällä tekee!
lainaa vain lainaa eli tarkoittaa myös omia lapsia!
Kaikkihan on vain lainaa täällä maan päällä, olipa se sitten omaa tai vierasta, esim. lapsia!
Meillä on ollut sekä omia että lainalapsia, eli kun aikoinaan jotkut kysyivät, kuinka kauan nuo lapset on teillä, kerroin, että niin kauan kuin haluavat tai karkaavat pois, vanhempiensa luo (jos heitä on tms.)
Ja kyllähän ne murkkuiässä ne aikaiset kotiongelmat ryntäytyivät esiin!
Mutta ne on taas jo eri asia eli en täällä kerro "pahempia näistä lainalapsista".
Elämä antaa ja ottaa!
Ei kun voimia pakertaa kaikille, niin bioille kuin sijareille!
ja molempien kanssa elämme aivan tavallista arkea. Hyvät, mutta ei liian läheiset suhteet on molempien vanhempiin ja toistaiseksi kaikki sujuu erittäin hyvin. Sijoituksista aikaa 3v ja toisesta 3kk.