Koulukiusaaminen

Nyt kun taas koulukiusaus tapaus pääsi julkisuuteen, mietin mitä voisin itse äitinä asialle tehdä omien lasten koulussa.

Lapseni on kertonut jotain kiusaus tapauksia koulusta mitä on sivusta nähnyt. Kiusattu on kuulemma joutunut kärsimään koko vuoden kiusaamista, mutta hän ei puhu siitä kenellekkään. Koulua on jäljellä enää viikko ja tämä kiusattu siirtyy toiseen kouluun syksyllä. Olisiko minun kuitenkin huomautettava asiasta opettajalle?

Lapseni ei uskalla sanoa siitä opettajalle ettei itse joudu kiusatuksi. Ja joutuu jatkamaan vielä syksylläkin saman luokan kanssa.

Tiedän myös todella ikävän tapauksen toisesta koulusta. Ihmettelen vaan miksei kiusaajia eroteta koulusta määräajaksi vaan kiusattu joutuu ottamaan koulusta lomaa.

Omat lapseni kertovat kyllä jos heitä kiusataan tai on sattunut jokin ikävätapaus joka heihin liittyy ja otan heti opettajaan yhteyttä. Asiat ovat selvitetty ja kaikki voivat jatkaa hyvillä mielin koulua.

Muistakaa sanoa lapsille, että kertovat pienimmätkin kiusaamiset ennen kuin ne suurenevat.
141309
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

tuo sinun lapsesi, kun ei "uskalla" kertoa opettajalle. Jospa ei halua kertoa, vaan tahtoo olla yksi kiusaajista.

Äänestä
  • Joskushan on niin, että nämä omat lapsukaiset ovatkin näitä kiusaajia. Eihän tällöin kerrota kotona, että huuhtelimpa yhen tyhmän pojan pään vessanpöntössä.

    Äänestä

  • asian toinen puoli kirjoitti:

    Joskushan on niin, että nämä omat lapsukaiset ovatkin näitä kiusaajia. Eihän tällöin kerrota kotona, että huuhtelimpa yhen tyhmän pojan pään vessanpöntössä.

    Aloittajan tarkoitusta aletaan vääristelemään. Sillei me ihmiset käyttäydymme, joten koulussa kiusaaminen ei ole mikään ihme, se taitohan opitaan jo kotona.
    Kyllä se koulukiusaaja usein on myös aikuisena työpaikkansa huonon ilmapiirin luoja, senkin takia asiaan pitää puuttua välittömästi, kun sen huomaa.

    Äänestä

tiedän omakohtaisesti että on vaikea välillä vanhempana erottaa mikä on kiusaamista ja mikä on kiusaamista johon pitää puuttua.
Vaikka lapsen ja vanhemman välillä olisi kuinka avoin ja rohkaiseva suhde ei aina ole kuitenkaan musta valkoista tapaa kuinka asiat etenevät. Vuoden jatkuneen kiusauksen jälkeen on todella vaikea sanoa mitä arpia kiusattu lapsi on saanut! Kun kiusaus tulee ilmi opettajan , vanhempien tai kavereiden kautta saattaa tilanne "rauhoittua" hetkeksi mutta mitä on sitten jäki pyykki. Osaako kiusattu suhtautua enää kiusaajiin tai muihin lapsiin samanlailla kuin ennen hyväksytyksi tullessaan. Onko hän sitten mahdollinen kiusaaja tulevaisuudessa vai joutuuko luomaan jonkinlaisen roolin itsensä suojaksi. Näinhän pärjää paremmin...Niin monia tapauksia mikkelissä on ollut ja niihin pitää puuttua napakammin! Kiusaus voi olla ns. piilokiusausta joka aiheuttaa lapsessa ahdistusta hänen itsensä tietämättään...on masennusta ja koulun vastenmielisyyttä. Vanhempien pitäisi tunnistaa tämä mutta...ei se aina niin mene vaikka kuinka haluaisi! Usein kiusaaja on kodista jossa kulissit kunnossa mutta mitä onkaan niiden sisällä!!!

Äänestä
  • Aloittajan viestiin seuraavaksi vastanneet eivät oikeasti yllättäneet millään lailla. Täällä palstalla tuntuu olevan jatkuvasti näitä idiootteja (kuten Mikkelissä yleensäkin) joilla on suoranainen pakkomielle väittää vastaan ja ymmärtää tahallaan väärin. Aina pitää etsiä joka asiasta se mahdollisimman mahdotonkin puoli ja irvistellä sillä.
    Koulukiusaaminen on niin helvetin vakava juttu ja jota vähätellään edelleen. Yhtä syyllisiä ovat ne opettajat jotka eivät halua huomata sitä ja kokevat ettei ole velvollisuutta / mahdollisuutta puuttua.
    Kaksi omaa lasta on koulussa ja tähän asti on mennyt hyvin. Tasapuolisuuden opettaminen on todella tärkeää kotona ja pitää yrittää kaiken työstressin & muun stressin ohessa kuitenkin yrittää herkällä korvalla kuunnella penskoja.
    Kissa pöydälle välittömästi jos aihetta on. Venyttäminen pahenta vain tilannetta.

    Äänestä

Oman lapseni kiusaaminen loppui aikoinaan, kun soitin kiukkuisen puhelun kiusaajan kotiin. Sanoin, että jos he ei saa lastaan lopettamaan, niin menen kouluun ja saan sen loppumaan varmasti. Tapasin myös tämän lapsen koulunpihalla kasvotusten.:) Mutta tosiaan, opettajalle ilmoittaminen auttaa, ainakin meidän tenavien koulussa. Täs sukulaislapsen kiusaaminen viikkoja sitten ratkes open kautta.. kuraattori puuttui asiaan ja pyysi kiusaajan vanhemmat kouluun.. Mielestäni kiusaamisiin kannattaa aina puuttua ajoissa.

Äänestä

Mikkelissä ainakin todella kannattaa vanhempien yrittää pysyä valppaana ja seurata lapsen käytöstä. Koska vanhempien aloitteesta kiusaamisen saa varmemmin loppumaan.

Koulussa opettajat katsovat läpi sormien ja vähättelevät tapahtumisia. Eikä kiusaamiseen kyllä koulun taholta ajoissa puututa, varsinkin jos kiusattu ei ole mikään opettajien lellikki, vain ihan 'normityyppi'.. Tai ainakin itse koin yläasteella tilanteen juuri tuollaiseksi.

Äänestä
  • Kiusattu joutuu tai pääsee, miten vaan usein kiusauksen tultua julki käymään melkoisia keskusteluja läpi.
    On oikein että ammatti apua tarjotaan mutta sitä ammatti apua tarvitsevat myös kiusaajat!
    Kiusattu vaihtaa koulua, käy psykologilla, kuraattorilla jne. Aikamoinen rumba jo kauhean kokemuksen päälle. Miksi kiusaaja ei käy läpi samaa kuviota? Murrosikäiselle on vaikeaa puhua vieraalle ihmiselle ongelmistaan ja kiusauksen päälle se voi olla joissain tapauksissa kuin rangaistus siitä kun uskalti tunnustaa. Samaan kuvioon mukaan nämä kiusaajatkin, heillä se todellinen ongelma on. Jos oma lapseni olisi kiusaaja (toivottavasti ei) ilman muuta syy kiusaamiseen täytyisi selvittää.Kiusaaminen on usein omien ongelmien siirtämistä toiseen kohteeseen. Ei saa hyssytellä vaan härkää sarvista kiinni. Kiusattu on todella huonossa asemassa ja joskus tosiaan hän oirehtii niin odottamattomalla tavalla että jopa ammatti ihminen saattaa luulla ongelman olevan muualla. Joskus häiriökäyttääntyminen voi johtua siitä että on saanut niin pahasti takkiinsa että tekee kaikkensa ettei toisten isketä. Eristäytyminen kotiin on aika selvä merkki samoin se että vapaa-ajan kaveri piiri on jokin ihan muu kuin koulussa. Ei tietysti aina mutta saa aika salaapoliisi olla jos aina merkit huomaisi. Tyttöjen ja poikien välilläkin on suuret erot!

    Äänestä

Juteltiin lasten kanssa tuon yhden oppilaan kiusaamisesta ja vanhempi lapseni oli kysynyt kiusaajilta miltä heistä itsestään tuntuisi vastaavassa tilanteessa? Oli menny porukka hiljaiseksi. Itse olen ainankin huomannut miten voi auttaa lasta keksimään sopivat sanat mitkä saavat ehkä jotkut ajattelemaan asioita omalta kannalta.
Ja yrittänyt opettaa ettei samalla mitalla takaisin anneta.

Tuo kyllä mitä joku muukin sanoi, että opettajat vähättelevät kiusaamista pitää paikkansa.

Ja varmasti olen valmis sovittelemaan asioista jos kuulen, että omat lapset osallistuvat kiusaamiseen.

Äänestä
  • Kiusaaminen on aina vakavasti otettava asia, mutta opettajien on usein mahdotonta nähdä kiusaaminen ellei heille siitä tulla kertomaan. Oppilaat osaavat ajoittaa kiusaamisen niin, ettei opettaja ole läsnä eikä jokaisen oppilaan viereen riitä välitunneillakaan opettajaa seisomaan. Suurenevat ryhmät tuovat lisää ongelmia tässä asiassa, eli opettajan on mahdoton nähdä jokaista tapahtuvaa asiaa opetuksen lomassa kun luokassa istuu 30oppilasta.

    Minusta on todella umpimieleistä yleistää, ettei opettajat välitä kiusaamisesta. Omalla kohdallani voin sanoa rehellisesti puuttuneeni jokaikiseen kiusaamistilanteeseen tai ja kun oppilaat ovat minulle tulleet kertomaan itseensä tai kaveriinsa kohdistuneesta kiusaamisesta. Ja asia on aina hoidettu niin, ettei kiusaaja ole koskaan saanut tietää mistä tämä paljastus on lähtöisin. Ja kiusaaminen on loppunut ennenkuin se on ehtinyt alkaakaan.

    Vanhempien tulisi olla valppaina näissä tilanteissa myös ja kuulostella lapsiensa kertomisia. Myös vanhemmat voivat kertoa opettajalle kuulemastaa tai pelkästä epäilystäkin. Aikuiselta on todella itsekästä ja julmaa olla ilmoittamatta asiasta eteenpäin vaikka oma lapsi ei sitä haluaisikaan. MIksi aikuinen siis jättää toisen lapsen kiusattavaksi eikä itse puutu asiaan vain koska oma lapsi ei halua "paljastua".

    MOnet vanhemmat eivät tiedä omien lapsiensa kiusaavan ja meidän koulussa on hyvin toiminut myös vanhempien ja lasten välillä kasvotusten käyty asian purku. Ei kaikkea voi koulunkaan niskaan sysätä vaan vanhemmatkin voivat ottaa ohjat omiin käsiinsä kun kuitenkin heidän lapsistaan on kyse. Mutta se syyttävä sormi on niin helppo kohdistaa opettajiin..

    Kiusaaminen on aina ollut ongelma ja tulee olemaan, koulussa ja vapaa-ajalla ja nimenomaan siksi, että se tapahtuu aikuisten silmien ulottumattomissa.. Kuinka se saataisiin eliminoitua täysin pois lasten keskinäisestä kanssakäymisestä? Sitä miettiessä, puuttukaa asiaan!!

    Äänestä

  • ela-opettaja kirjoitti:

    Kiusaaminen on aina vakavasti otettava asia, mutta opettajien on usein mahdotonta nähdä kiusaaminen ellei heille siitä tulla kertomaan. Oppilaat osaavat ajoittaa kiusaamisen niin, ettei opettaja ole läsnä eikä jokaisen oppilaan viereen riitä välitunneillakaan opettajaa seisomaan. Suurenevat ryhmät tuovat lisää ongelmia tässä asiassa, eli opettajan on mahdoton nähdä jokaista tapahtuvaa asiaa opetuksen lomassa kun luokassa istuu 30oppilasta.

    Minusta on todella umpimieleistä yleistää, ettei opettajat välitä kiusaamisesta. Omalla kohdallani voin sanoa rehellisesti puuttuneeni jokaikiseen kiusaamistilanteeseen tai ja kun oppilaat ovat minulle tulleet kertomaan itseensä tai kaveriinsa kohdistuneesta kiusaamisesta. Ja asia on aina hoidettu niin, ettei kiusaaja ole koskaan saanut tietää mistä tämä paljastus on lähtöisin. Ja kiusaaminen on loppunut ennenkuin se on ehtinyt alkaakaan.

    Vanhempien tulisi olla valppaina näissä tilanteissa myös ja kuulostella lapsiensa kertomisia. Myös vanhemmat voivat kertoa opettajalle kuulemastaa tai pelkästä epäilystäkin. Aikuiselta on todella itsekästä ja julmaa olla ilmoittamatta asiasta eteenpäin vaikka oma lapsi ei sitä haluaisikaan. MIksi aikuinen siis jättää toisen lapsen kiusattavaksi eikä itse puutu asiaan vain koska oma lapsi ei halua "paljastua".

    MOnet vanhemmat eivät tiedä omien lapsiensa kiusaavan ja meidän koulussa on hyvin toiminut myös vanhempien ja lasten välillä kasvotusten käyty asian purku. Ei kaikkea voi koulunkaan niskaan sysätä vaan vanhemmatkin voivat ottaa ohjat omiin käsiinsä kun kuitenkin heidän lapsistaan on kyse. Mutta se syyttävä sormi on niin helppo kohdistaa opettajiin..

    Kiusaaminen on aina ollut ongelma ja tulee olemaan, koulussa ja vapaa-ajalla ja nimenomaan siksi, että se tapahtuu aikuisten silmien ulottumattomissa.. Kuinka se saataisiin eliminoitua täysin pois lasten keskinäisestä kanssakäymisestä? Sitä miettiessä, puuttukaa asiaan!!

    Kun lapseni olivat ala-asteella,koulussa tehtiin todella työtä kiusaamisen lopettamiseksi.
    Vanhempaa lastani kiusasi yksi tietty oppilas, ja kun sain tietää asiasta ilmoitin siitä opettajalle. Asia hoidettiin. Nuoremman kohdalla juttu meni toisin päin. Kun hän oli kuudennella luokalla opettaja ilmoitti minulle että hän kiusaa erästä luokkatoveriaan. Otin pojan puhutteluun ja olin todella tyrmistynyt asiasta koska kyseessä oli toinen parhaista kavereista.
    Poika sanoi että ei ole kiusannut, että opettaja on käsittänyt asian väärin.
    Uskoin poikaani kuten olen aina uskonut lapsiani.
    Myöhemmin on osoittautut että opettaja oli väärässä. Pojat ovat vieläkin parhaita ystäviä vaikka ovat jo parikymppisiä.
    Vanhempi lapseni joutui todella törkeän kiusaamisen kohteeksi mentyään yläasteelle.
    Otin yhteyttä luokanvalvojaan, kuraattoriin ja rehtoriin. Istuimme porukalla keskustelemassa asiasta. Heidän mielestään mitään ei ollut tapahtunut.
    Opettaja ei nähnyt edes sitä kun eräs poika heitti kirjan tyttäreni naamaan luokassa.
    Toisaalta miten oppilailta olisi voinut vaatia toisten ihmisten kunnioittamista kun ei siinä koulussa asia ollut edes opettajien hallussa.
    Esim. liikunnan opettaja nimitteli rumasti tytärtäni muiden oppilaiden kuullen.
    Hänelle kirjoitin asiasta kirjeen ja hän puolustautui sanomalla että ei tarkoittanut mitä sanoi.
    Lapseni olisi varmaan saatu vaikka tappaa eikä kukaan olisi nähnyt mitään.
    Hän suoritti koulun loppuun pelkästään oman sitkeytensä ansiosta.
    Sen jälkeen tuli romahdus. Kolme vuotta terapiaa auttoi lapseni taas raiteilleen mutta koskaan hän ei tule unohtamaan.
    Haminan tapauksen kaltaiset asiat saavat kyyneleet silmiini. Miksi täällä ei normaalikäytöksinen ja kiltti ihminen pärjää? Miksi täällä häiriintyneet ja sairaat saavat määrätä tahdin?

    Äänestä

  • elliivoo kirjoitti:

    Kun lapseni olivat ala-asteella,koulussa tehtiin todella työtä kiusaamisen lopettamiseksi.
    Vanhempaa lastani kiusasi yksi tietty oppilas, ja kun sain tietää asiasta ilmoitin siitä opettajalle. Asia hoidettiin. Nuoremman kohdalla juttu meni toisin päin. Kun hän oli kuudennella luokalla opettaja ilmoitti minulle että hän kiusaa erästä luokkatoveriaan. Otin pojan puhutteluun ja olin todella tyrmistynyt asiasta koska kyseessä oli toinen parhaista kavereista.
    Poika sanoi että ei ole kiusannut, että opettaja on käsittänyt asian väärin.
    Uskoin poikaani kuten olen aina uskonut lapsiani.
    Myöhemmin on osoittautut että opettaja oli väärässä. Pojat ovat vieläkin parhaita ystäviä vaikka ovat jo parikymppisiä.
    Vanhempi lapseni joutui todella törkeän kiusaamisen kohteeksi mentyään yläasteelle.
    Otin yhteyttä luokanvalvojaan, kuraattoriin ja rehtoriin. Istuimme porukalla keskustelemassa asiasta. Heidän mielestään mitään ei ollut tapahtunut.
    Opettaja ei nähnyt edes sitä kun eräs poika heitti kirjan tyttäreni naamaan luokassa.
    Toisaalta miten oppilailta olisi voinut vaatia toisten ihmisten kunnioittamista kun ei siinä koulussa asia ollut edes opettajien hallussa.
    Esim. liikunnan opettaja nimitteli rumasti tytärtäni muiden oppilaiden kuullen.
    Hänelle kirjoitin asiasta kirjeen ja hän puolustautui sanomalla että ei tarkoittanut mitä sanoi.
    Lapseni olisi varmaan saatu vaikka tappaa eikä kukaan olisi nähnyt mitään.
    Hän suoritti koulun loppuun pelkästään oman sitkeytensä ansiosta.
    Sen jälkeen tuli romahdus. Kolme vuotta terapiaa auttoi lapseni taas raiteilleen mutta koskaan hän ei tule unohtamaan.
    Haminan tapauksen kaltaiset asiat saavat kyyneleet silmiini. Miksi täällä ei normaalikäytöksinen ja kiltti ihminen pärjää? Miksi täällä häiriintyneet ja sairaat saavat määrätä tahdin?

    Olen myös itse saanut kokea aikoinaan kiusausta, mutta onneksi olen puoleni osannut aina pitää. Paitsi yläasteen englannin opettaja sanoi kerran: "Miks sä aina viittaat, kun et kuitenkaan osaa vastata oikein?" Kerroin tuon äidilleni ja hän otti heti yhteyttä opettajaan joka käänsi koko jutun minua vastaan, eikä ollut sanonut muka mitään.

    Olen myös hakenut koulun kuraattorin ja terveydenhoitajan aikoinaan ammattikoulussa kesken oppitunnin luokkaan, kun huomasin pitkään jatkuneen kiusaamis tapauksen luokassa. Se saatiin kerralla loppumaan.

    Siksi myös haluan selvittää ja auttaa lapsiani ja heidän koulutovereitaan oman osaamiseni mukaan.

    Äänestä

Urpola-laajalampi välillä. Vaikka oppilaat on vasta ala-asteella. Pari kertaa on jopa tytöt huutaa suoraa kurkkua perkelettä ja töni muita alaluokkalaisia. Ei sen puoleen olen törmännyt kyseiseen tyttö porukkaan aijemminkin ja tosiaan sitä perkelettä viljelivät suureen ääneen silloinkin. Asuuvat Laajalammen kerrostaloissa. Mahtaa olla kurjat oltavat kotona heillä.

Äänestä

jos niihin ei puututa ajoissa. yleensäkin koulukiusatut jatkaa eteenpäin.hirvittää ihan ajatella mihin tää maailmanmeno menossa, kaikessa vähennetään menoja.missä on se ennaltaehkäisevä työ näitten nuorten kanssa tai sitten kuntouttava työote vanhusten parissa. kaupunki säästää mölemmissa, en halua olla enää mikkelin kansalainen....jossain varmaan asiat paremmin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Äiti leijona kirjoitti:

Nyt kun taas koulukiusaus tapaus pääsi julkisuuteen, mietin mitä voisin itse äitinä asialle tehdä omien lasten koulussa.

Lapseni on kertonut jotain kiusaus tapauksia koulusta mitä on sivusta nähnyt. Kiusattu on kuulemma joutunut kärsimään koko vuoden kiusaamista, mutta hän ei puhu siitä kenellekkään. Koulua on jäljellä enää viikko ja tämä kiusattu siirtyy toiseen kouluun syksyllä. Olisiko minun kuitenkin huomautettava asiasta opettajalle?

Lapseni ei uskalla sanoa siitä opettajalle ettei itse joudu kiusatuksi. Ja joutuu jatkamaan vielä syksylläkin saman luokan kanssa.

Tiedän myös todella ikävän tapauksen toisesta koulusta. Ihmettelen vaan miksei kiusaajia eroteta koulusta määräajaksi vaan kiusattu joutuu ottamaan koulusta lomaa.

Omat lapseni kertovat kyllä jos heitä kiusataan tai on sattunut jokin ikävätapaus joka heihin liittyy ja otan heti opettajaan yhteyttä. Asiat ovat selvitetty ja kaikki voivat jatkaa hyvillä mielin koulua.

Muistakaa sanoa lapsille, että kertovat pienimmätkin kiusaamiset ennen kuin ne suurenevat.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu