Aviomieheni aikoi lauantaina jättää minut (humalassa). En päästänyt koska olen sitä mieltä ettei humallassa saa tehdä noin isoja päätöksiä. Sanoin sille että jos olet vielä selvinpäin huomenna samaa mieltä niin saat mennä. Ja että en pidä ketään miestä väkisin.
Hän kyllä pyysi ensimmäisen kerran yhdessä ollessamme anteeksi seuraavana päivänä. Mutta itse entiedä missä mennään, haluaako hän jättää minut vai ei, vai onko hän kenties säälistä kanssani. Minullaon jo pitkään ollut masennusta ja syyllistän itseäni joka asiasta. Nyt on niin paha olla että viiltelen itseäni eikä sekään kipu tuo helpotusta ei vaikka kaadoin sitruunaa haavoihin. Kirvelee mutta ei tarpeeksi.
Sydän huutaa apua ja kipua joka turuttaisi tämän pahan olon...
Hän kyllä pyysi ensimmäisen kerran yhdessä ollessamme anteeksi seuraavana päivänä. Mutta itse entiedä missä mennään, haluaako hän jättää minut vai ei, vai onko hän kenties säälistä kanssani. Minullaon jo pitkään ollut masennusta ja syyllistän itseäni joka asiasta. Nyt on niin paha olla että viiltelen itseäni eikä sekään kipu tuo helpotusta ei vaikka kaadoin sitruunaa haavoihin. Kirvelee mutta ei tarpeeksi.
Sydän huutaa apua ja kipua joka turuttaisi tämän pahan olon...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heips, enpä osaa sanoa tuohon sun suhdetilanteeseen oikein mitään fiksua...ihmissuhteet kun on melkein aina monimutkasia, eikä kukaan muu tiedä sua paremmin mitä tehdä :)
Mutta viiltely ei ole fiksu ratkaisu, oli se ongelma minkälainen tahansa. Itse olen viillellyt jo vuosia, välillä enemmän ja välillä vähemmän, tai en ollenkaan. Itselleni tuo on ollut sellaista ahdistuksen ja stressin purkamista, just että haluaa jotenkin sen henkisen pahanolon pois fyysisellä kivulla.
Viiltely on ikävä kyllä paha tapa, niin kuin tupakointi(sori en tarkoita mollata tupakoitsijoita ;) ), siihen jää koukkuun ja mitä enemmän sitä tekee, sitä helpommin tekee niin uudestaan.
Viiltelyn sijaan sun pitäis keksiä vaihtoehtoisia toimintatapoja, jotka auttais ahdistukseen. Juu, helpommin sanottu ku tehty :)
Itse olen yrittänyt päästä viiltelystä eroon. Piilotin kaikki sakset ja veitset, en pitänyt mitään esillä pöydällä ja laitoin veitset ylimmälle hyllylle.
Ahdistukseen on lääkkeitä ja niitä kannattaa ottaa. Ne on aina parempi vaihtoehto kuin viiltely.
Mikähän vois olla sulle sellainen puuha, joka voisi tulla viiltelyn tilalle? Auttaisko kylmä suihku tai lenkki ulkona? :) Tai se, että kerrot jollekulle ahdistuksesta... Ei väliä mitä se olis, kunhan ei mitään itsetuhoista...
Ja muista, että viiltelystä voi jäädä pahat arvet, jotka ei lähde koskaan pois...
noin 15-17 vuotiaana viiltelin ja pistelin itseäni neuloin, joskus jopa 300 neulaa käsissä kiinni. Mutta nyt 4kymppisenä toi viiltely kummastuttaa. Mutta kuten sanoit henkinen pahaolo vaatii itsensä satuttamisen jotta voi siirtää pahan olon fyysiseen kipuun, lisäksi vielä toi sitruunahappo joka saa kirveleen vieläkin enemmän.
mutta kuitenkaan pahaolo ei häviä...