Kaikki alkoi hyvin. Oli ekat treffit ja näin... Oltiin ihan vaan perus kahvilla.
N. kolme kuukautta ja meillä oli meidän eka kerta. Olin aina aatellu, et joo se on laiha, mut ku näin sen ilman niitä löysiä vaatteita, ni halu vaihtu pelkoon et mä rikon sen luut! Tosi harvoin sit harratettiinkaan mitään seksiä ja aattelin korvata asian ja huonon omatuntoni (ku luulin et oon niin pelle, etten osaa ees koskee naista tarpeeks hellästi) viemällä häntä syömään.
Virhe. Mitä iloa on mennä raflaan ja tilata salaatti, vettä ja sit loppupeleis väittää ett salaatti ei maistu hyvältä tai että ei muuten vaan maistu. Ei ollu rahasta kiinni, mut ku ite syö pihviä maalaisranskalaisilla, niin tuli sääli toista kohtaan.
Sama juttu perhepäivällisillä. Se myös rupes tuomaan mulle herkkuja joka välissä, ja musta tuntuu että se vaan halus mut lihottaa (ettei kokis itteään niin "lihavaks"). Kun mä tarjosin puolet mun pullasta (tosi romanttista), hän sano, että oli syöny niitä ite ainakin kymmenen.
Just joo..
Eli tytöt syömishäiriönne kanssa, oon jutellu näistä jutuista mun veljen ja kavereitten kanssa eli en sanois näitä täysin ainoiksi tämän sortin mielipiteiksi: Hankkikaa apua!
Se mun tyttöystävä ja mä erottiin, kun en enää jaksanu sen "oon niin lihava, pakko mennä lenkille, ei voida nähä"-kommentteja. Onks teillä kenelläkään poikaystävää? Jos se on teille tärkee ni googlatkaa vaikka SYÖMISHÄIRIÖKESKUS. Ku ei oma terveys enää tunnumerkkaavan mitään...
N. kolme kuukautta ja meillä oli meidän eka kerta. Olin aina aatellu, et joo se on laiha, mut ku näin sen ilman niitä löysiä vaatteita, ni halu vaihtu pelkoon et mä rikon sen luut! Tosi harvoin sit harratettiinkaan mitään seksiä ja aattelin korvata asian ja huonon omatuntoni (ku luulin et oon niin pelle, etten osaa ees koskee naista tarpeeks hellästi) viemällä häntä syömään.
Virhe. Mitä iloa on mennä raflaan ja tilata salaatti, vettä ja sit loppupeleis väittää ett salaatti ei maistu hyvältä tai että ei muuten vaan maistu. Ei ollu rahasta kiinni, mut ku ite syö pihviä maalaisranskalaisilla, niin tuli sääli toista kohtaan.
Sama juttu perhepäivällisillä. Se myös rupes tuomaan mulle herkkuja joka välissä, ja musta tuntuu että se vaan halus mut lihottaa (ettei kokis itteään niin "lihavaks"). Kun mä tarjosin puolet mun pullasta (tosi romanttista), hän sano, että oli syöny niitä ite ainakin kymmenen.
Just joo..
Eli tytöt syömishäiriönne kanssa, oon jutellu näistä jutuista mun veljen ja kavereitten kanssa eli en sanois näitä täysin ainoiksi tämän sortin mielipiteiksi: Hankkikaa apua!
Se mun tyttöystävä ja mä erottiin, kun en enää jaksanu sen "oon niin lihava, pakko mennä lenkille, ei voida nähä"-kommentteja. Onks teillä kenelläkään poikaystävää? Jos se on teille tärkee ni googlatkaa vaikka SYÖMISHÄIRIÖKESKUS. Ku ei oma terveys enää tunnumerkkaavan mitään...
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Onks teillä kenelläkään poikaystävää?"
Täällä on eräskin tyttö kertonut (pituus 166 cm, paino 42 kg) että poikaystävä päinvastoin kannustaa vielä laihtumaan lisää, kun on "niin kivaa kun on kevyt sylissä".
Kyllä noita aina löytyy, jotka oikeasti haluavat lapsen, mutta kun eivät saa, niin sitten ottavat lapsenkokoisen aikuisen.
mitään poikaystävää omasta anailustaan.
Kommentit vaikuttaa, joo, mut jokainen ihminen pitää siit mist pitää - jotkut jätkät pitää tosi laihoist tytöist, ei niiden tarvi muuttaa mieltymyksiään, ne saa tykätä mist tykkää.
Suhteen voi itekki laittaa poikki, jos ei miellytä (siis tyttö voi laittaa poikki).
ja tää
"Kyllä noita aina löytyy, jotka oikeasti haluavat lapsen, mutta kun eivät saa, niin sitten ottavat lapsenkokoisen aikuisen."
Mun mielest toi on ilkeesti sanottu ja halveksuu toisten mieltymyksii. Ei kaikkien tarvi tykätä samoist / samanlaisist asioist. Ja vaik tos sun kommentis jopa ois perää JONKUN yksittäisen miehen kohdal, niin silti, se saa tykätä siit mist tykkää - eikä se tarkota et se ois väärin.
Ja jos joku ihmettelee miks "puolustelen", niin tunnen monenlaisii ihmisii joil on monenlaisii mieltymyksii - siis esim. alle puolet mun frendeist on heteroita, enkä itekkään oo hetero - niin tiedän vaan kuinka typerää on arvostella toisen mieltymyksii (toivottavasti en nyt kuulosta tekopyhält)
Tuli nyt vaan tollasii mieleen, vaik ei edellisen kirjottaja nyt niin välttämät ois tarkottanukkaan syytellä tai arvostella (?)
"Ja vaik tos sun kommentis jopa ois perää JONKUN yksittäisen miehen kohdal, niin silti, se saa tykätä siit mist tykkää - eikä se tarkota et se ois väärin."
Jos mies kannustaa 42-kiloista naista laihtumaan vielä lisää että olisi kevyempi sylissä, niin silloin ollaan jo reippaasti ohi siitä että kukin "saa tykätä siit mist tykkää"!
Ihan samalla tavalla pidän ns. feeder -tyyppejä ehdottoman vastenmielisinä. Kaikki ääri-ilmiöt, jotka vaarantavat ihmisen terveyden, kuuluvat tähän kategoriaan. Nuo ovat henkistä pahoinpitelyä. "Rakkauden" avulla kiristetään toinen tekemään pahaa itselleen.
Ja sinun logiikallasi: mihin vedetään raja? Vedetäänkö sitä mihinkään? Jos jonkun mielestä on ihanan seksikästä kun joku viiltelee itseään ja veri valuu, sekin on oikein, kun se saa "tykätä siit mist tykkää"? Vaikka kannustaisi tyttöystäväänsä siihen? Tai jos joku nauttii siitä että joku lähes hirttäytyy, tai hukuttaa itsensä, tai polttaa itselleen suuria kolmannen asteen palovammoja?
"Ja jos joku ihmettelee miks "puolustelen", niin tunnen monenlaisii ihmisii joil on monenlaisii mieltymyksii - siis esim. alle puolet mun frendeist on heteroita, enkä itekkään oo hetero - niin tiedän vaan kuinka typerää on arvostella toisen mieltymyksii"
Voi teitä lapsiparkoja! Luulette olevanne niin kovin vapaamielisiä ja uudenaikaisia ja kukaan vanhempi teitä ei vaan voi ymmärtää! Ja sinä oikein tunnet homoja, sehän on tosi hienoa ja niin upean avantgardea että!
tervettä ole kannustaa ketään alipainoon,mutta mieltymyksiä on niin monia kun on ihmisiäkin.
Toinen tykkää normaaleista,yks lihavista ja kolmas luurangoista.
Enkä kyllä nyt ihan syyttävällä sormella sitä ihmistä syyttäis joka on esim sitten niihin luurankoihin tykästynnyt.
Loppu peleissä sairaampi on se osa puoli,joka tieten tahtoen itseään vahingoittaa tavalla tai toisella,vain miellyttääkseen jotakuta muuta.
Tähän vois soveltaa vanhaa sanontaa"jos joku käskee sinun hypätä kaivoon hyppäätkö???"
"Ja sinä oikein tunnet homoja"
Nojoo, ehkä vähän muutakin kuin homoja, enkä sitä paitsi itse edes pidä moisesta keinotekoisesta luokittelusta.
Jotkut pitävät miehistä, jotkut naisista, jotkut transsukupuolisista, jotkut kaikesta siltä väliltä, jotkut tykkäävät siskostaan, jotkut äidistään, jotkun tykkäävät viillellä, jotkut tykkäävät verestä, jotkut alistaa, jotkut alistua, jotkut nuoremmista, jotkut vanhemmista...
Ja se kaikki on ok niin kauan kuin kaksi aikuista, täysi-ikäistä ihmistä (vaikka kuinka sairaita sinun näkökulmastasi) omasta vapaasta tahdostaan juttuja tekevät. Aikuinen ihminen SAA laihduttaa itsensä kuoliaaksi. Jos hän ei tahdo apua missään vaiheessa, niin vittuakos jeesustelet elämänarvostuksinesi ja uskonnollisine elämän kunnioituksenesi. (tuossakin sanoin täysi-ikäistä (as in 18) ollakseni poliittisesti edes semi-korrekti - ei nyt mennä sen pidemmälle)
Olipa kyse laihtutuksesta, viiltelystä, mistä tahansa alistamisesta, niin sama pätee kuin muihin suhteisiin - epäedullinen, epätyydyttävä (toista osapuolta väärällä tavalla/vastoin hänen tahtoaan) alistava suhde, epäterve valtasuhde, on huono juttu. Luottamuksen pitää toimia, pelisääntöjen olla kummallekkin selvät ja kummankin hyväksymät.
Jos olet huonossa suhteessa, ihan sama liittyykö siihen laihdutus, syöpä, tai kumppanisi viehtymys delfiineihin - jos suhde ei toimi, jos suhteessa on jokin asia joka häiritsee, kenties satuttaa sinua - ei tunnu hyvältä - ja jota ei voi puhumalla tai muuten korjata, lähde pois suhteesta.
Mutta jos joidenkin kahden ihmisen suhde toimii, niin niin kauan kuin et elä suhteessa _eivätkä suhteen osapuolet valita_, niin älä helvetissä tule siitä ulkopuolisena jeesustelemaan. Tai jeesustele minkä tykkäät, ei minua ainakaan lainkaan kiinnostaisi sinun kuvotuksesi ja huolesi ja whatnot minun suhteeni suhteen (vaikka tällä hetkellä tosin olen sinkku - oletetun suhteeni suhteen siis).
keskusteltiin tos viel aiheesta yhen ihmisen kaa, ja tultiin siihen tulokseen, et pelko on avain. Kaikki on ok niin kauan ku toinen ihminen ei elä pelossa - oli se sit väkivallan pelko, toisen menettämisenpelko, yksinolon pelko, hylkäämisenpelko, mikä vain pelko joka rajoittaa sitä toista ihmistä, ja asettaa kumppanin epäedulliseen hyötysuhteeseen ja alistusasemaan.
Riippuvuussuhteet ja menettämisen pelko on läsnä missä tahansa normaalissa suhteessa, kyse on sairaalloisesta pelosta, sellaisesta, joka tosiaan rajoittaa henkilön elämää, hallitsee henkilöä.
esim: Anna ja Pekka ovat yhdessä, ja Pekka tykkää hyvin laihoista tytöistä, ja alkoi seurustelemaan Annan kanssa koska hän Anna oli jo valmiiksi anorektisen laiha, ja Anna tahtoo laihduttaa tai pitää itsensä niin laihana, itsensä takia ja myös Pekan, koska tietää että Pekka pitää siitä, ja tahtoo olla Pekan kanssa, ja tahtoo olla laiha, ja molemmat tiedostavat realiteetit mitä tapahtuu jos Anna laihtuu/laihduttaa liikaa, ja puhuvat asioista ja ovat avoimia, niin MAHTAVAA, esimerkillinen suhde.
esim. 2: Kalle alkoi seurustelemaan Lisan kanssa, mutta Lisa on hieman pyöristynyt. Kalle uhkailee Lisaa että jättää tämän jos hän ei laihdu. Lisa ei koe tarvetta laihduttaa, mutta tekee niin Kallen mieliksi. Kalle ei ole tyytyväinen vaan haukkuu läskiksi, kun Lisa ei ole vieläkään laihtunut tarpeeksi. Lisan itsetunto laskee, hän tahtoisi lopettaa laihduttamsen, mutta pelkää menettävänsä Kallen, jota kaikesta huolimatta rakastaa. Ei, Lisa ei kestäisi elää yksin - mieluummin hän kuuntelee haukkumista ja laihtuu, kunhan pääsee sitten Kallen syliin, niin että Kalle voi olla taas tyytyväinen häneen... EI NÄIN. Tämä on esimerkki SAIRAASTA suhteesta. Tässä toinen on toiselle epäedullisessa valta-asemassa, ja käyttää valta-asemaansa väärin saadakseen, mitä tahtoo. Kommunikaatio on suhteellisen yksisuuntaista. Suhde on epäterveellisellä tavalla alisteinen. Sen jatkuminen perustuu heikomman osapuolen pelkoon.
pelko on todellakin avainsana ja hyvin olit ottanut esimerkit tästä kyseessä olevasta aiheesta ja sen hyvän ja huonon puolen,joka tähän suhteeseen voi liittyä..olet tarkkanäköinen ja toivon,että moni lukisi esimerkit ja jatkaisi sitten,jos omaa vielä jonkun esimerkin tai vaikka eriävänkin mielipiteen,mutta mun mielestä tossa sun kirjoituksessa tuli kaikki hyvin esille
Juuri näin.
Tosin omilla aivoilla ajatteleva olis tonki tajunnu ilman,että siitä pitää ruveta ihan esimerkkejäkin raapustamaan.
mulla on anoreksia ja seurustelin puoli vuotta. aika alussa kerroin poikaystävälleni asiasta koska hän ihmetteli aina miksen koskaan syö mitään kun katsotaan leffaa tai otan aina pelkän kahvin jne. poika suhtautui asiaan hyvin, ehkä liiankin hyvin kun jälkeen päin miettii. hänelle syömättömyyteni oli iha ok. aina se vaan jaksoi hokea että mä tykkään susta kaikesta huolimatta ja just sellasena kun olet.
no, kun kerran olen anorektikko niin tietysti tulkitsin sinänsä kohteliaat kommentit siten että kelpasin poikaystävälleni vain laihana ja sitten päädyinkin laihduttamaan lisää. ¨
kai se oli eräänlaista huomion hakemista, koska aina kun itse tiesin laihtuneeni, toivoin myös poikaystäväni huomaisi kilojen karisseen. ajattelin että en varmaan olekaan vielä tarpeeksi laiha ja laihdutin vielä vähän lisää. koskaan hän ei kuitenkaan sanonut mitään, hiplasi vain ihon läpi törröttäviä luitani ja se oli ihan mielettömän ärsyttävää koska en yhtään tinnyt mitä hän siinä tilanteessa ajatteli.
Seurustelin 4 vuotta sellasen tyypin kaa joka kans nautti mun laihuudesta ihan liikaa. ku alettiin seurustelee olin pyöreempi, ei se mitään sillon huomautellu ja sit ku laihduin ni sit se alko kehuu kauheesti. sit jossain vaihees totesin et oon sairas ja yritin siinä sitten parantua ni tää heppu huomauttelee et "ootpas sä vähän pyöristyny, kannattaakohan sun nyt ottaa tota ruokaa lisää ollenkaan..." ja aina se kehu ku lonkkaluut törrötti, et miten seksikästä se on.
nykyselle miehelle kerroin aika alussa häiriöstäni ja se suhtautu siihen järkevän ihmisen tavoin. Hänen avulla loppupeleistä monen takaiskun kautta oon tervehtyny :) tai ainakin on jo pitkään menny hyvin. ja mies nauttii "muodoista", aika olemattomista sellaisista mut eipähän ihan luut törrötä joka kohdasta kehoa!
mä oon kertonu suhteemme alussa että mulla on ongelmia syömisen kanssa (poikaystävällä on teininä ollut jonkun sortin häiriötä myös, kun joskus oli melkein bodannut itsensä hengiltä). Ja nyt kun asumme yhdessä hän tietää että en aina syö ja ahmin yms. Oon kertonu hänelle että laihdutan eikä poika ole siihen muuta sanonut kun että tukee mua. Hän aina kieltää mua syömästä karkkia ja itse napsii sitten. Mut siis kyllä se joskus sanoo jos en oo viikkoihin syöny mitään niin rupee saarnaa. Mut tällästä tää asuminen mun kanssa on. Ja hyvin meillä on menny. Kumpikin ostaa omat ruokansa ja näin. Onneks mun poikaystävä syö terveellisesti muutenkin eikä mitään sokeriraska mömmöjä.
Ollaan me jo melkein vuosi asuttu yhdessä.
tolla alulla ja bodauksella tarkotan, että me kumpikin ollaan sellasia että me tavoitellaan täydellisyyttä. täydellistä vartaloa. Ja sen huomaa ku poikaki aina stressaa ku ei päässy viikkoon salille ja ei nosta penkistä enkkoja yms.
kuulostaa hyvält ja toimivalt toi teidän suhde, onnee! :)
Ehkä te oikeesti ootte yhessä vaan sen takia ku saatte laihdutuskannustusta toisistanne... WAY TO GO!
kyllä me ollaan sen takia yhdessä koska me rakastetaan toisiamme :) eikä mun poikaystävä laihduta. sen intohimo on treenaus ja mun laihdutus. Meillä on periaatteessa samat ajatukset mut mä vaan en syö :D
Se on hirveä paine, joka lyö kasvoille joka puolelta. Pitää olla laiha, jotta kelpaa.
Naisen tulee olla "kiltti" ja totella yhteiskunnan sääntöjä naiseudesta.
Sä suhtauduit oikein, ymmärrän kantaasi. En katsoisi hetkeäkään vierestä jos kaveri selvästi riutuisi "minun takiani".