Isän puhe

on kertoa jokin hauska mukava juttu ylioppilaan lapsuudesta (mutta ei saa olla nolo!). Tarkoituksena saada kuulijat hyvälle tuulelle ja muistella, kuinka pieni ylioppilas joskus muinoin olikaan. Sitten voi muistella, jos on ylioppilaan ollessa pieni, käyty joskus läpi jotain läksyjä yhdessä tms. Sitten voi kertoa naureskellen, että lukiossa ylioppilas sitten ohittikin jo isän yleistietämyksessä eikä enää läksyapua kaivannut (jos näin kävi). Lopuksi hieman taivastelua hienosta saavutuksesta ja isän ylpeydestä ja maljan nosto. Mikään kovin pitkä puheen ei tarvitse olla! Jos ei ole puheenpitäjätyyppiä, pelkkä muutaman lauseen ylpeys-taivasteluosiokin riittää ja sitten onnittelut ja maljan nosto.