Työskentelen lastentarhassa lastenhoitajana.
Ihmetellen joudun välillä kuuntelemaan hoitolasteni kertomuksia kotioloista.
Eräänä päivänä keskustelimme perheestä ja keitä siihen kuuluu. Eräs 5 vuotias kertoi, ettei oikein tiedä itsekkään ketä perheeseen kuuluu. Isillä on uusi "äiti" Suski,ihan mukava,mutta äiti ei siitä vissiin tykkää kun aina haukkuu muille sitä.
Äitillä sitten on uusi mies Jani, tai oli ainakin eilen illalla kun menin iskän luota kotiin. Viimeksi sen nimi oli kyllä Petri ja oli eri näköinenkin kun tämä Jani.
Ja tarina jatkui sitten mitä siellä isin luona oli viimeksi tehty.
Sitten puhuimme kesälomasta ja mitä kukakin aikoo tehdä. Tämä samainen 5v selitti, että olisi päässyt isin kanssa Puhamaahan, mutta äiti on kieltänyt lähtemästä jos se luuska lähtee mukaan. Kun lapsi oli äitiltään kysynyt mikä luuska oli äiti vaan tokaissut että heitä kyselemästä.
Nämä tilanteet on meille lasten kanssa päivittäin töitä tekeville aika kiusallisia.
Oletteko mietineet siellä kotona kuinka paljon lapsenne oikeastaan tarhassa kertovat niistä kotioloista??
Ihmetellen joudun välillä kuuntelemaan hoitolasteni kertomuksia kotioloista.
Eräänä päivänä keskustelimme perheestä ja keitä siihen kuuluu. Eräs 5 vuotias kertoi, ettei oikein tiedä itsekkään ketä perheeseen kuuluu. Isillä on uusi "äiti" Suski,ihan mukava,mutta äiti ei siitä vissiin tykkää kun aina haukkuu muille sitä.
Äitillä sitten on uusi mies Jani, tai oli ainakin eilen illalla kun menin iskän luota kotiin. Viimeksi sen nimi oli kyllä Petri ja oli eri näköinenkin kun tämä Jani.
Ja tarina jatkui sitten mitä siellä isin luona oli viimeksi tehty.
Sitten puhuimme kesälomasta ja mitä kukakin aikoo tehdä. Tämä samainen 5v selitti, että olisi päässyt isin kanssa Puhamaahan, mutta äiti on kieltänyt lähtemästä jos se luuska lähtee mukaan. Kun lapsi oli äitiltään kysynyt mikä luuska oli äiti vaan tokaissut että heitä kyselemästä.
Nämä tilanteet on meille lasten kanssa päivittäin töitä tekeville aika kiusallisia.
Oletteko mietineet siellä kotona kuinka paljon lapsenne oikeastaan tarhassa kertovat niistä kotioloista??
Vastaukset 7
Vanhimmat
minuakin! Onko sinulla näppituntumaa, mitä lapset oikeasti ajattelevat mm. uusista puolisoista, joita toinen vanhemmista moittii?
Toki on tiedossani, että lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, mutta tiedän myös, että ne totuudet lipsahtelevat touhun tuoksinassa melko helposti.
Kyllähän se tosi on että lapset on lojaaleja vanhemmilleen. Ja varsinkin jos alkaa utelemaan liikaa, silloin se suu napsahtaa kiinni.
Pääosin lapset kuitenkin tuntuvat tykkäävän uusista isä- ja äitipuolistaan. Eniten heillä aiheuttaa ihmetystä se, miksi joissakin tapauksissa nämä puoliskot vaihtuvat niin usein.
Juuri kun olet kiintynyt enemmän johonkin, tuleekin tilalle jo uusi. Valitettavaa mutta totta!
Tästä voi seurata se ettei vanhemmallakaan iällä kykene sitoutumaan ja kiintymään keneenkään kunnolla.
Myös tämä ns. pahan puhuminen takanapäin tekee lapsen surulliseksi. Siksipä meidän kaikkien olisi syytä muistaa, että lapsikin on inhimillinen olento, joka kyllä kuulee vaikkei sitä ehkä huomaisi.
Lapselle on kauhean stressaavaa, kun kuulee puhuttavan pahaa jostakin josta itse tykkää.
Esim 4-5 vuotias lapsi kyllä kykenee jo itse muodostamaan mielikuvan esim. isin tai äidin uudesta kumppanista.
näistä riveistä. :°)
Minulla on oman eroni jälkeen ollut vain 1 mies joka on nykyinen aviomieheni. Lasteni isällä on niitä pari naista ollut, ensimmäistä lapseni eivät ole tavanneet, toista kyllä, he ovat pian menossa naimisiin.
lapseni tarhassa kertovat perheestään näin: meidän kotona on äiti,minä isoveli ja pekka-isi(nimi muutettu) meillä on myös toinenkin koti, hannu-isin luona(nimi muutettu) joka on meidän oikea isi, meillä on myös varaäiti.
Edelleen kolmivuotias lapseni puhuu viikottain kotona näin kuten tänään että: äiti, sinä olet meidän oikea äiti, vastaan kyllä minä olen. lapsi jatkaa pekka-isi on meidän varaisi ja siskon oikea isi, vastaan kyllä, pekka-isi on teidän vara isi. Lapsi jatkaa: hannu-isi on meidän ihan oikea isi ja satu(nimi muutettu) on meidän varaäiti, vastaan aivan oikein, teillä on 1 oikea äiti, 1 oikea isä ja vara isi ja vara äiti. Jotenkin lapseni haluaa aina varmistaa tuon, kuten myös kotona, onko tämä meidän koti ja me ollaan nyt kotona tulee hyvin usein.
En itse lähde siihen että haukkuisin lapsilleni heidän isäänsä tai isän uutta puolisoa, lapsillehan ei riidat kuulu, inhottavaa että on ihmisiä jotka sanovat lapsilleen mitä sanovatkin. Minä yleensä jätän omat tunteeni sivuun, kuten tänään kun vanhinpani sanoi että voidaanko me kutsua satua äidiksi. vastasin että sanokaa jos haluatte.
lukea tänä aurinkoisena päivänä tätä ihanaa ketjua! Kiitos.
eli ajastaan huomaa jos jokin on vinossa uuden puolison/ äidin haukkuminen ja huomaavat ketkä huolehtii heistä:)
tilanteita tulee joskus.Itse elin yksin monta vuotta ja en halunnut lapsieni tapaavan ketään miestä,ennen kuin on selvää,että on pitempiaikainen tuttavuus.Pari hiukan pidempää seurustelusuhdetta oli,asuin yksin,vain seurustelimme.Siitä huolimatta ihmettelin,kun lapseni kysyivät vuosien päästä jotakin näistä seurustelukumppaneistani.Nyt elän avoliitossa ja olen joutunut miettimään asiaa avomiehen lapsen kannalta.Oli varmasti outo tilanne hänelle aluksi ja varsinkin ehkä juuri kavereiden taholta tuleva kysely oli jotenkin hämmentävää.Kaikki sukulaiset eivät ole osanneet olla hienotunteisia ja lapsen kuullen on puhuttu ilkeästi näistä uusista puolisoista.Tähän ei pitäisi koskaan mennä,sillä muista elävästi lapsuudesta miten kurjalta itsestä tuntui,kun äitini haukkui mummoani omille sukulaisilleen.Ajattelin silloin,että eikö äiti oikeasti ymmärrä,kuinka pahan mielen minulle aiheuttaa,kun mummo oli minulle oikein rakas ihminen.Nyt meidän uudessa suhteessa tilanne on onneksi normalisoitunut,lapsi tottunut tilanteeseen.Voin viedä häet tarhaan ja kukaan ei ihmettele,kuka nyt on tuomassa.Lapsellekin tilanne on ihan ok ja tulee mielellään minunkin kanssani.