Minulla on entisestä suhteesta 6v poika ja nykyisen mieheni kanssa meillä on yhteinen 1 v tyttö. Minusta tuntuu että mieheni ei pidä pojastani. Aina kun asiasta keskustelemme hän väittää että tykkää pojastani ja silti se piittaamattomuus kuitenkin hohtaa käytöksestä läpi. Hän sanoo usein tylysti pojalle ja on kova komentamaan,miehellä itsellään ollut erittäin kova kuri lapsena. Tyttömme on vielä niin pieni että on vaikea sanoa alkaako mies myös kohdella häntä samalla lailla kun poikaani eli onko se hänen tapansa kasvatta molempia lapsia vai vaan minun poikaani. Tyttöä hän ei komenna samalla tavalla mutta on niin vaikea vielä verrata kun tyttö noin pieni. Jos mieheni ei pidä pojastani niin sitähän minä en voi muuttaa. Onko ero silloin ainut ratkaisu että voin tarjota pojalleni tasapuolisen elämän,siis että molempia lapsia kohdellaan samalla tavalla. Tää on niin ahdistavaa. en tietenkään haluaisi erota,mutta karvat pystyssä puolustan usein poikaa ja aina en jaksa puuttua ja sitten vain suren hiljaa mielessäni ja otan poikaa syliin. Pliis älkää haukkuko vaan asiallisia kommentteja pyydän =) KIITOS
uusperheen onne ja iloa
?????????????
4404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miten teille käy. Ihan sama komentaako miehesi tytärtänne jatkossa samalla tavalla vai ei, mutta sillä on vaikutusta mitä sinulle ja tunteillesi tapahtuu tästä komentelusta johtuen. Muuttuvatko tunteesi miestäsi kohtaan, joka voi tietysti johtaa eroon tai toivottavasti miehesi muuttuu ja elätte onnellista, huoletonta elämää yhdessä.
Toivon jälkimmäistä!
johtua isän kasvatuksesta. Kasvattaa lapset samanlaisesti kun hänet on kasvatettu. Minulla on myös ollut lapsena ns. kova kuri ja aion kasvattaa oman lapseni myös samalla tavalla. toki pieniä eroja mutta kuitenkin. Tällä kurilla tarkoitan mm. ruokapöytä käyttäytymistä ja vanhempien kunnioitusta. samat säännöt koskevat myös mieheni lasta joka asuu meillä.
oli sellainen tilanne, että lapseni ei pitäny miesystävästäni ja lapsen parhaaksi katsoin, että meidän oli parasta erota, koska en halua aiheuttaa lapselle minkäänlaist henkistä pahaa oloa siitä että pitäisin jotain miestä omaa lastani tärkeämpänä tai että en kuuntele lapseni mielipiteitä taikka ota hänen tuntemuksia huomioon. Tämä oli vain minun oma päätökseni ja minulle lapseni tulee aina etusijalla (viaton/syytön ja lapsi) ja pystyn aikuisena kipeisiinkin päätöksiin lapseni vuoksi (enkä ole itsekäs)! Mutta sinun on tehtää päätöksesi omien tuntemuksiesi pohjalta (ja omien arvojesi mukaan)!
Tässä pieni ero. Mutta oletan sun havainneen tollasta pojan kohtelusta. Ja silloin on kyse kasvatuksesta ja tasapuolisesta suhtautumisesta. Ja siihen on pystyttävä - pitää lapsesta paljon tai vähän vähemmän.
Ja musta sun kannattaisi just tuosta kasvatustyylistä ja kohtelusta puhua miehen kanssa, antaa sen pitämisen olla nyt hetken. Sillä jokatapauksessa teillä on se yhteinen tytär ja eronkin jälkeen helpottaa paljon elämää, jos on samantyyppinen kasvatustyyli.
Puhuisit sun toiveista lasten suhteen, miten sua huolestuttaa se miten mies kohtelee lasta. Ja koska varmaan toivot tasapuolista kohtelua lasten suhteen, niin ilmaiset myös sen pelkosi, että noinko tytärtäkin tulee kohtelemaan, koska olettamuksena ja vaatimuksenahan on se, että mies kohtelisi heitä samoin ja pojan tiukka kuri tarkoittaa samaa myös tytöllekin. Epäsuora kehotus tasapuolisuuteen siis.
Koita saada kunnon keskustelu aikaiseksi, kuuntele myös miestä ja miksi hän kokee oman tyylinsä tarpeelliseksi vanhemmuudessa. Näin hänkin voi kuunnella myös sua. Toivottavasti löydätte kasvatustyylin, johon kummatkin olette tyytyväisiä.:)