http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/86551.shtml
Mistähän johtuu, mahtaisiko olla hinnasta kiinni. Enää ei ole itsestään selvää, että seuraava sukupolvi on taloudellisesti paremmassa asemassa kun edellinen. Näinhän vielä oli nyt eläkeiässä olevien kohdalla. Joskus 60-luvulla syntyneet taitavat olla se ensimmäinen sukupolvi (nyt 40 ), jotka ei enää saavuta vanhempien elintasoa.
Kesämökit on vain unelmia, kalliita sellaisia jotak peritään jos on rahaa maksaa perintöverot.
Mistähän johtuu, mahtaisiko olla hinnasta kiinni. Enää ei ole itsestään selvää, että seuraava sukupolvi on taloudellisesti paremmassa asemassa kun edellinen. Näinhän vielä oli nyt eläkeiässä olevien kohdalla. Joskus 60-luvulla syntyneet taitavat olla se ensimmäinen sukupolvi (nyt 40 ), jotka ei enää saavuta vanhempien elintasoa.
Kesämökit on vain unelmia, kalliita sellaisia jotak peritään jos on rahaa maksaa perintöverot.
Vastaukset 21
Vanhimmat
...ja mökki valmistuu kuukauden sisällä.
Aloimme mökkiä hommata saatuamme talolainen maksettua.
Kyllä kannatti nuorena koti rakentaa. Eipä mennyt rahat vuokran maksuun, vaan lainan lyhennykseen.
Puhumattakaan nykypäivän rakentamisen hinnoista.
Sääliks käy niitä, jotka joutuu vähintään tuplahintoja kodeistaan maksamaan siitä, mitä ne 10v sitten maksoi.
Talo rakennettiin kaksvitosena ja mökki nyt kymmenen vuotta myöhemmin, ei perintöjä ja perheen palkkakin on duunaritasoa.
Eli kaiken saa minkä haluaa jos osaa säästää ja hieman tehdä itsekin. Rutina edellisten ikäpolvien paremmasta osasta kuullostaa kateellisen katkeralta ja osoittaa että tästä meidän nuoremmasta sukupolvesta ei löydy samaa sitkeyttä kuin poikkeustapauksissa.
Muutettiin tsadiin opiskelemaan ja perustamaan perhettä. Koulukaverit meni Pohojanmaalla keskikoulusta työhön. Kymmenen vuoden päästä heillä oli velaton kivitalo ja me asuttiin vakuutusyhtiöllä vuokralla. Kahdenkymmenen vuoden päästä kavereilla oli kivitalon ja mersun lisäksi talvilämmin hirsihuvila muutaman kymmenen kilsan päästä kotoa. Meillä neliö kerrostalossa. Kolmenkymmenen vuoden päästä, eli nyt, kaverien omaisuus on ennallaan mutta etelässä käydään ja uusperheessä menee kovaa. Meidän lähiörivari ja avensis on maksettu, mutta kesämökistä on vielä puolet velkaa. Kaksi tsadilaista akateemista on kolmessa vuosikymmenessä melkein saanut kiinni maaseututaajaman duunariperheen. Ollaan juuri noita kuusikymppisiä keskikokoisen mökin omistajia. Ketähän tämä koulutusyhteiskunta kusi silmään?
Voisin lähes toistaa tuon kirjoittamasi, mutta muuttamalla sen Turkuun ja saaristoon. Itse muutin pienemmältä paikkakunnalta satakunnasta Turkuun opiskelemaan. Yliopistossa hurahti viis vuotta, siihen vielä kaksi vuotta jatkotutkintoa.
Tapasin toisen opiskelijan, muutetiin yhteen ja valmistuttuani sain pari pätkätyötä kitupalkalla. Sitten pyöräytin kaksi lasta.
Mies on ollut koko ajan valmistumisen jälkeen töissä, siinä sivussa väitellyt.
Ensimmäinen asuntomme oli kerrostalokaksio. Nyt olemme peräti rivitalossa. Auto on vanha, kesämökistä ei voi kun haaveilla. Onneksi molempien vanhemmilla on mökki, samoin kun aloittaja kertoi, 60-luvulla hankittu. Päästään edes vuoroin sinne kyläilemään kesällä.
Pari koulukaveria jotka ei tulleet lukioon tai lukion jälkeen menivät heti tehdastöihin, omistavat hienot omakotitalot, autot ja kesämökit.
Suomessa kannattaa olla duunari, jos haluaa akateemisen ammatin, kannattaa muutta pois Suomesta!
se pitää siististä sisätyöstäkin maksaa.
Itse olen duunari rakennusalalla ja voin sanoa, että jokatoisella ikäiselläni alkaa jonkinasteisia ruumiin vammoja olemaan, kuten itselläni puuttuva pikkurilli, joten ei tämä aina niin herkkua ole...
Ensin perustukset, seuraavana vuonna harjaan ja seuraavana valmiiksi. Sauna tehtii yhdessä kesässä. Sen jälkeen on fiksailtu ja rakennettu uutta, mutta pienellä rahalla ja valtavalla työllä se alkujaan onnistui. Asuntoa maksettiin samalla. Tontti oli hulppea ja melkein ilmainen.
Nyt eivät lapset huoli omakseen mistään hinnasta, hoidettuun ja maksettuun on mukavampi tulla.
Itse muutamme veden äärelle ympärivuotisesti, kunhan tässä ehdimme suunnitella ja teettää projektin. Ja satavarmaa on, että itse ei lyödä naulaakaan!
Lapset saavat vetää pitkäätikkua, kumpi 'joutuu' ottamaan mökin harmikseen - myydä ei saa, koska on ne ihanat lapsuusmuistot...
... tuo, että 60-luvulla syntyneet eivät saavuttaisi vanhenpiensa (40-luvulla syntyneiden) elintasoa.
Ihan lonkalta voin väittää, että nykyisillä 40-llä on tänä päivänä paljon enemmän maallista mammonaa säästettynä tai jo tuhlattuna kuin mitä oli heidän vanhemmillaan, kun he olivat 4-kymppisiä. Ainakin tuplasti enemmän.
Elämisen taso onkin jo sitten eri asia. Mutta rahaa ja roinaa on ihan yllinkyllin nykyisillä 4-kymppisillä ja heidänkin lapsillaan.
Ja sitten se mökkiasia: Nykyiset 4-kymppiset tulevat perimään vanhempiensa mökit. Laittamatta korttakaan ristiin. Eipä vain taida mökin taso oikein riittää vaateliaille pullamössöille.
purjevene on paljon hauskempi, usein halvempi kuin kesämökki, mutta on monilla kalliimpia purkkareita kuin paikalliset kesämökit täällä saaristomerellä.
lesoilemasta.ketään ei kiinnosta kuppanen jollasi.
Ja pah. Kuitenkin sulla on joku hikinen bavaria ja sitten ollaan niin purjehtijoita että...
voi olla. Purkkari, millä menee mökille!! Ainakin Saimaalla.
No minullapa kävi sellainen sattuma että perin mökin yhden sukupolven yli. Olin 10 vuotta sitten 17 vuotta vanha ja siskoni 15 vuotta vanha kun omistukseemme siirtyi kesämökki suuren kaupungin läheisyydestä.
Ihan vaatimaton lautamökkihän tuo. Ja sellaisena haluan sen pitää. Sähkö tulee auringosta ja vesi juoksee kannettuna järvestä. Se on sitä rentoutumista kun tekee asiat erilailla kuin täällä mukavassa kaupungin vuokrakerrostalossa:)
Luulisin itse että näitä perintömökkejä tulee siirtymään yhä nuoremmille seuraavan 20 vuoden aikana melko runsaasti.
perintömökkiä tarvinnut, kun on omakin. Pyysin vanhempiani laittamaan mökkinsä suoraan lasteni nimiin,tosin ihan vaatimattoman.
Melkein heti kun talo tuli maksettua niin lisää lainaahan sitä piti mennä ottamaan että sai oman mökin.
Siitä olen kyllä eri mieltä etteikö seuraava sukupolvi olisi taloudellisesti paremmassa asemassa kuin edellinen.
Suuntahan on vai kokoajan esimerkiksi asunnoissa,autoissa,vapaa-ajanasunnoissa,irtaimistossa jne. kalliimpaan suuntaan.
Lainaa otetaan aina vaan isompia summia, ja mikäs siinä, eihän niitä heti tarvii maksaa pois.
Ja lopulta tulee se päivä että on kaikkea tarpeeksi eikä tartte ottaa lainaakaan enää.
Eikä silloin vielä välttämättä ole edes se toinen jalka haudassa ;)
Hirsimökin 2 vuotta sitten, olin tuolloin 31v.
No mutta kyllähän tämä nuoren sukupolven "pullamössöhypoteesi" pitää edelleen paikkansa. Nämä kuusikymppisten mökit siirtyvät pikkuhiljaa seuraavalle sukupolvelle perintöjen muodossa, ainoana vastikkeena tämä kaikkien rakastama perintövero. Ja kyllä monessa tapauksessa lapsilla ja lastenlapsillakin on melko vapaa nautintaoikeus vanhempien mökkiin.
on esim. se yksi mökki ja jakajia on sitten enemmän...
Tuo on kyllä ihan faktaa, että jotain 5% alle 40-45 -vuotiaista omistaa oman kesämökin. Samoin ennen koulutus ja kova työ takasi toimeentulon. 80-luvulla työelämään siirtyneet oli ensimmäinen lamasukupolvi, joka ei enää päässyt automaattisesti työn syrjään vaikka olisi ahkeruutta ja työhaluja.
Nykyään vain hyvät suhteet takaa sen pysyvän työpaikan ja hyvän palkan. Kuka vaan voi jäädä työttömäksi ja moni pian 50-vuotias ei ole ikinä pitänyt oikeaa kesälomaa tms. Oma vaimoni (50+)on yksi esimerkki. Pelkkää määräaikaisuutta toisensa perään.
Mökkien hintatasossa on myös vaihtelua, jostain maakunnasta voi saada kivan luksushuvilan hinnalla, joka on murto-osa jostain meren rannalla olevasta pienestä paikasta.
Kun kuluu 10-40 vuotta, mökit ovat siirtyneet sukupolvilla eteenpäin, ehkä suoraan lapsenlapsille.
Tulee olemaan myös kiistoja ja riitoja oikeudessa, kuka sen mökin saa.
Jakajia kun mummojen ja pappojen paratiisille tulee olemaan enemmän kun ennen, eikä vapaita rantoja enää ole.
Itse perin oman isäni kesäpaikan saaresta, meren ääreltä. Omia lapsia meillä on 3 ja heillä kaikilla jo omia lapsia. Lastenlapsia kun alkaa sitten olemaan 9 kpl, varmasti on jo kiistaa omassakin suvussa jo silloin.
Meikäläisen vanhemmilla - siis 40-luvulla syntyneillä, nykyään eläkkeellä olevilla on tosiaankin mökit. Minä en vaan sitä kerkiä perimään, koska tämän päivän 60-kymppiset ovat todella hyväkuntoisia ja pystyvät pitämään omat mökkinsä vielä 20 vuotta. Saavatkin siinä vaiheessa siirtää suoraan lapsenlapsille mökin, kaippa olen pystynyt jo siinä vaiheessa oman ostamaan.
Taidan sitten olla kunnon poikkeus, koska viime viikolla allekirjoitin 23- vuotiaana kauppakirjan hirsimökistä meren rannalla. Ei isin rahoilla, ei äidin rahoilla, vaan marssin pankkiin ja hain lainaa omiin nimiini. Ja itse aion sitä myös maksaa.