Olen saanut käsiini eräästä osasta sukuamme tehdyn sukutaulun ja haluan jatkaa. Mielestäni on tehty virhe ja on suomennettu kaikki nimet, eikä alkuperäisiä näy. Kun kirkonkirjoissa on vain ruotsinkieliset nimet, minun täytyy yrittää palauttaa nimet takaisin löytääkseni ne kirkonkirjoista. Onko Perttu=Bertil, Kerttu = Gertrud, Sipi=Sigfrid, Riitta=Brita, Antti=Alexander/Anders.
Mutta kuka on Vilppu (s.1631)ja kuka on Reetta (s.1730) tai Elin (s.1739)?
Millä nimellä etsin?
Mutta kuka on Vilppu (s.1631)ja kuka on Reetta (s.1730) tai Elin (s.1739)?
Millä nimellä etsin?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Samaa mieltä nimien suomentamisesta!
Vilppu = Filip
Reetta = Greta
Elin = Elin
philip,filippus
margaretha,grethe
leena,lena,helen, tms. jne.
Kannattaa lisäksi huomioida, että sama ihminen voi esiintyä kirkonkirjoissa monilla eri nimimuodoilla. Hyvässä lykyssä löydät saman esi-isän ja -äidin kaikilla noilla ehdotetuilla versioilla eri kirjoista eri aikoina. Tämäkin on koettu useampaan otteeseen.
eri henkilöt normalisoi kukin tavallaan ja tämähän on jokamiehen oikeus koska virallista listaa ei ole, itse normalisoin tietokoneen pakottamana kun tyhmä tietokone ei tiedä että Juho,Jussi,Juhana,Johannes tms. onkin Johan
(mutta mistä tietää onko jostain toisenkäden lähteesta löytynyt Hannes ollutkin Johan tai Leena alunperin Magdalen, tämä minua kyrsii)
"philip,filippus
margaretha,grethe
leena,lena,helen, tms. jne."
Minusta Elin on Helenan lyhenne,
mutta Leena ja Lena ovat lyhenne Magdalenasta. Tai kukapa sen tietää, mitä suomentaja on aikanaan ajatellut.
Vilpun minäkin arvelisin Filippukseksi.
"mutta mistä tietää onko jostain toisenkäden lähteesta löytynyt Hannes ollutkin Johan tai Leena alunperin Magdalen"
No tätähän minä yritin juuri sanoa. Ei mistään voi tietää, ellei itse tutkaile. Mutta kun Leena on voinut elämänsä aikana olla Helena, Lena, Magdalen tai vaikka Elin riippuen siitä, mitä muotoa kulloinenkin pappi on sattunut suosimaan. Niin minkäs niistä valitsisi "alunperin" olleeksi nimeksi?
Sivumennen sanoen, eihän toisenkäden lähteisiin muutenkaan pitäisi luottaa kuin suuntaa antavina - pitäisihän kaikki asiat kuitenkin tarkistaa aina itse eikä ehkä kopioida aiemmin tehtyjä virheitä. Siinä tulee nimen kirjoitusasukin selvitettyä samalla... ;-)
Helena nimeä ja Elin nimeä samasta henkilöstä.
Myös Helena ja Lena voivat olla sma henkilö.
juupas eipäs
Elin on joskus normalisoitu Elsa:ksi joka on aika kaukana Helena:sta ja Magdalenin normalisointi joko Leena:ksi tai Malin:iksi ja Margaretha Reetaksi tai Marketaksi juupas eipäs jne. tms.
ja Beata, onko Pieta totellakin paras ...
En ole koskaan nähnyt, että elin olisi Lena
Elin on suomennettuna Elina, mutta mitäpä noita väärentämään. Kirjoitetaan edelleen ajan tavan mukaan, niin jokaisen on helpompi tarkistaa alkuperäislähteestä.
Voi hykkyrät. Miksiköhän on niin, että sikiää tämä "alkuperäisesti vai suomentaen" -keskustelu missä ja milloin hyvänsä, niin koskaan kukaan "alkuperäisyyden" kannattaja ei ota kantaa siihen, mikä henkilön mahdollisesti monistakin "alkuperäisistä" nimiversioista valitaan siksi kaikkein "alkuperäisimmäksi". Ja jos valitaan yksi muoto, miten se helpottaa muiden perässätulevien tarkistustyötä, jos nimi on historian kuluessa esiintynyt monissa eri muodoissa? Verrattuna siihen, että olisi valittu jokin oletettu suomennusmuoto, jos kysymys on ollut suomenkielisellä alueella eläneestä todennäköisesti suomenkielisestä henkilöstä?
Käyttämällä kastekirjaan merkittyä nimeä, niin helppo tarkistaa. Rippikirjassa papit käyttäneet
lyhennettyä muotoa, koska joutuivat kirjoittamaan joka 6 - 10 vuosi uuden kirjan. Tietenkin niissä rippikirjoissa missä on kirjoitettu suomeksi käytetään rippikirjaan merkittyä muotoa.
Olen saanut kymmeniä puheluja, kun ei löydy henkilöä rippikirjasta kun on suomennettu, eikä merkitty rippikirja muotoa.
Jos olet tehnyt sukututkimusta pidempään, olet varmaan törmännyt siihen, että aina kastekirjamuotoa ei ole saatavilla. Sitä ei ole koskaan tehtykään tai kyseiset kirjat ovat tuhoutuneet. Tai ei ole mahdollista selvittää, mistä joku henkilö paikkakunnalle tuli eli ei löydy oikeaa kastekirjaa, vaikka merkintä sieltä olisikin löydettävissä, jos vain löytyisi henkilön tie oikean merkinnän kohdalle.
Mutta vaikka kastekirjamerkintä olisikin olemassa ja löydettävissä, niin entä silloin, jos naishenkilö on kastettu esimerkiksi Margarethaksi. Aikuisiällä hänen nimensä kirjataan aina rippikirjoihin vaikkapa Gretaksi (tai Grethaksi). Voi siis olettaa, että tavalliselle suomalaiselle maalaisvaimolle Margaretha on ollut kovin "hieno" nimi, ja hänet on todennäköisemmin tunnettu Kreettana tai Reettana. Onko silloinkin sukututkimuksen kannalta järkevää, että myöhempi tutkija kirjaa pitäjän vilisseen näitä Margarethoja, Hendrickejä ja Anderseja? Antaako se oikean kuvan siitä, mitä sukututkija yrittää etsiä ja "herättää eloon" - vain sukututkimuksen helpottamisen nimissä?
Pahimmillaanhan kaiken lisäksi tätä käytäntöä noudattavat tutkijat ovat epäloogisia, ja tekevät esimerkkimme Margaretha Andersdotterista omintakeisen version Margaretha Andersintytär - suomennetaan siis epäloogisesti osa patronyymistä.
Kun henkilön nimi kirkonkirjassa on papin sinne kirjoittama, niin pidän tietoa virallisena.
On tietysti selvää, että esim. Maria Christinaa on kotioloissa nimitetty Maijastiinaksi, ja Carlia Kalleksi, Davidia Taaviksi, mutta virallisesti nimi on se, joka kirkonkirjassa on.
Olen aina kummastellut ihmisten intoa suomentamiseen. Johaninkin voi suomentaa monella tavalla, joten osaako suomentaja sen oikeammin nimeä kirjoittaa?
Entä ne nimet, joille ei ole suomen kielistä vastinetta. Esim. Albertina, Eufrosyne, Engla, jotka esim. minun sukututkimuksissani ovat esiintyneet. Miesten nimissä ei tätä murhetta minulla ole ollut, mutta varmasti monelta löytyy esimerkkejä.
Kun suomennetulla nimellä ei kirkonkirjasta henkilöä löydy, on pakko taas yrittää kääntää nimi ruåtsiksi. Entä jos siinä sitten erehtyy? Saattaa eksyä tutkimaan ihan väärää henkilöä.
Epäselvistä kirjoista on muutenkin monta kertaa vaikea ottaa selvää.
pelkästaan ruåtsiksi, kokeile myös latinaa, saksaa yms. Henricus,Hindrick,Hendrich,Henrick,Häijcki jne.
Täytyy muistaa, että entisajan papit olivat myös maaseudulla pääasiassa ruotsinkielisiä. Kun isoisäni vietiin kastettavaksi pappi kysyi lapsen nimeä ja äidinäidinäitini sanoi Paavo. Ja Paavoja hän ikänsä kulkikin ja se nimi oli myös hautakivessä. Kun sitten aloin tehdä sukututkimusta niin ihmeekseni huomasin, että hänet oli kastettu nimellä Påhl. Selityksekseni sain sen ruotsin kieltä puhuvan papin. Se siitä suomentamisesta tai ruotsittamisesta.
Mitä vanhempia rippikirjoja, sitä oudompia kirjoitusmuotoja. Ymmärretävää, koska suomalaisten ihmisten nimet olivat monille papeille uppo-outoja.
Ja ottivathan suomensyntyiset papinplantut vierasvoittoiset nimet itselleenkin, kun virkaan pääsivät.
Kun ajattelee mainitsemiasi nimiä, kuten Hindrick, niin ei mitenkään ymmärrä, miksi sukutauluihin nimi pitää "suomentaa". Eri asia on, jos kirjoittaa kirjan, jossa kertoo esi-isä Hintriikistä ja hänen toimistaan 1700-luvun torpparina. Heikiksi en osaisi häntä kääntää, koska silloin Heikki-nimeä ei tunnettu.
Toiset isovanhempani, jotka olivat syntyneet 1870-luvun lopulla, olivat Ulla ja Ville. Tämä siis rippikirjoissa, muissa asiakirjoissa ja suvun puheissa. Mutta kun sukututkimuksen aloitettuani katsoin mustien kirjojen kastettujen luetteloa, he olivatkin Ulrika ja Wilhelm. Sen koommin ei näitä muotoja näkynyt. Väestö heidän asuinalueellaan oli vankasti suomenkielistä. Tuskin kukaan ruotsia osasi pappien lisäksi, joku ehkä venäjää, olisikohan siinä selitys.
Tuli vastaan myös perhe, johon oli syntynyt 9 lasta. Äidin nimi oli kirjoitettu kuudella eri tavalla, sukunimistä neljä eri versiota ja etunimistä kaksi. Onneksi tiesin etukäteen oikean muodon.
vautsi, kerro muillekin nimien oikeat muodot
Meillä isoisän isä oli nimeltään Juhana, joten koska rippikirjoissa oli nimi John, osattiin tehdä oikea suomennos sukukutauluumme.
Mutta toisten, kaukaisempien tekijöiden julkaisemassa sukukirjassa sama pappa on etunimeltään Juho.
John on aika ongelmallinen nimi, ja sen vuoksi en ollenkaan kannata sille suomenkielistä vastinetta. Jos ei ole tarkkaa tietoa, niin kuka sen oikean nimityksen arvaa?
Ulrika ja Wilhelm eivät ole mikään kamala asia. 1880-luvulle asti sai kirkonkirjat kirjoittaa ruotsinvoittoisesti, joten mitään virhettä ei ole tapahtunut. Kirkonkirjoissa nimet ovat samalla tavalla kuin ns. mustissa kirjoissa, sillä mustat kirjat on kirjoitettu kirkonkirjojen kaste- vihki- ja kuolinluetteloista.
Meillä kyllä nimet muuntuivat rippikirjoissakin kaiken aikaa. Eräs esim.: kastettuna Georgius, sitten Georg. Seuraavaksi Jöran, joka muoto oli kaikkein pisimpään, mm kaikkien lasten syntyessä patronyyminä. Kahdessa viimeisessä rippikirjassa Yllö. Tämän henkilön poika, joka kastettiin Anders Jöraninpojaksi, oli rippikirjoissa Antti Yllönpoika ja kansan suussa koko ikänsä Yllön Antti. Petteriksi kastettu oli rippikirjoissa Pietari tai Pietar ja kansan suussa Pekko. 1860-1870 luvulla syntyneistä löytyy jo kuolinilmoituksia lehdissä ja niistäkin voi päätellä jotain nimien käytöstä. Itse hyväksyn oikeaksi sen muodon jonka tiedän vakiintuneen paikkakunnalla suvun käyttöön. Tämä tietysti näin harrastelijan näkökulmasta. Jos pitäisi tehdä tieteellinen tutkimus, olisi tilanne tietenkin paljon vaikeampi
Vanha setämies oli nimeltään Taavi. Mutta kaikkiin virallisiin papereihin hän kirjoitti David, koska kirkonkirjassa nimi oli siten merkitty.
Koko ikänsä hän korosti tätä "virallista" nimeä, vaikka sitä ei kukaan ikinä käyttänyt.
Toinen setä oli nimeltään Adam, ja hän puolestaan ei ikinä käyttänyt sitä muotoa, vaan aikuisiällä hän käytti aina nimeä Aatu, niin virallisissa kuin epävirallisissakin yhteyksissä.
Eräässä kirjeessä mainittiin henkilö, Alppee-vainaa, ja minä etsin Albertia hiki hatussa kirkonkirjat ristiin rastiin, kunnes selvisi, että kysymyksesä olikin Albertina.
Tämähän sitä sukututkimusta juuri on. Kaikki pitää tarkistaa, ja tarkistaa uudelleen, ja vielä kerran, koska jokainen sukututkija on joskus huomannut eksyneensä ja jäljittäneensä sukuun kuulumattomia henkilöitä.
Koskaan ei saa arvata. Koskaan ei saa ajatella, että kyllä tässä nyt varmaan tarkoitetaan samaa Gregoriusta, vaikka syntymäajassa onkin vuoden heitto, ja nimeksi on pantu Jöran. Silloin tarkistetaan taas kerran kaikki tiedot. Minun tutkimuksissani sama nimi oli lopuksi Yrjö. Siinä nimessä on myös variaatioita pitkä rivi.
jos sukukirjassa on useampi tekijä, joista jotkut normalisoi ja jotkut eivät. Joissain sukututkimuksissa lapsena kuolleet ovat kastenimellä, muut normalisoitu.
Kirkolliset dokumentithan määrättiin kirjoitettaviksi suomeksi (suomenkielisellä alueella?) jossain siinnä 1870-1880, en nyt viitsi tarkistaa.
Hautakivistä voi yrittää selvitellä, mitä nimimuotoja on paikkakunnalla käytetty, mutta niissäkin on tietty "virheitä".
Harrastuksen alkuaikoina yllätyin, kun luulin Leander etunimeä sukunimeksi ja mitä aloinkaan epäillä?
Talonnimistä voi kanssa päätellä jotain (Sipilä,Pietilä tms.) mutta kun Ollilan nykyinen isäntä on Olavi?
Pitäisikö "virallisena" nimenä pitää kastettujen kirjaan merkittyä, tällöinhän esim Carlille syntyy 1880 tienoilla poika, jonka nimi on Kalle (kenen?)poika.
Tuo hautakivi ja talo juttu kyllä pistää mietityttämään oikeita suomennoksia kun hautakivessä lukee vaikka Petteri, niin ehkei Pähr olisikaan paikkakunnalla Pekka, tai kun jonkun talon nimi on Eerikkala ja lapsuudesta muistan Ierikka-nimisen, ei kai savolaiset niin kieroja ole, että kutsuisivat Erkkiä Ierikaksi.
ruotsinkielisiä. Ruotsissa oli voimassa laki että etelä-södermanlandin murretta piti käyttää virallisissa asiakirjoisssa ja myös nimet esitettiin tuossa muodossa.
tämä laki jäi voimaan kun Suomi liitettiin Venäjään.
Koski myös muitakin kuin suomalaisia, eräällä etelä-ruotsalaisella tuttavalla oli isoisoisä (ei tuon vanhempi juttu!) joka kirkonkirjoissa Johan mutta oikeassa elämässä käytti nimeä Jöns ja asui Jönsbacka nimisessä talossa.
Vilppu=Vaapuri
Reetta=Renault
Elin=Erkin
Olen samaa mieltä. Olen sukututkija.
hautakiviin laitettu papin kirjoittama muoto.
Ei ole "Viitalan Väiskiä", vaan on Väinö Viitala.
On Johan Kallio...Ei "Jussi" Kalliota, vaikka
häntä Jussiksi koktona kutsuttiin. Koulutodestuksissa hän on Johan...1800-luv. lopulla.
Minä tulen laittamaan tutkimuksiini MOLEMMAT nimet:
kutsumanimen, sekä kastenimen. Ei se tässä suuressa
sukututkimushurmiossa mikään vaikeus ole.
Onhan lastenlasten mukava tietää molemmat.
Omissa sangen keskeneräisissä tutkimuksissani on tullut esille, että virallisesti ja oikeasti nimi on Filip (Philip? tai vastaava), mutta käytännössä se on muokkautunut otsakkeen mukaisesti.