Hei kaikki! Kirjoitin jokin aika sitten tänne ja kerroin kyynisenä ja loppuun palaneena äristen pahaa oloani. Varsinkin toisten liikkumiskehotukset ottivat pattiin, kun tuskin jaksoin vessassa käydä. Kaikki tuntui täysin toivottomalta. En ala kertaamaan mitä helvetillisiä vastoinkäymisiä tässä on vuoden aikana ollut, mutta niitä on ollut yhdelle ihmiselle aivan liikaa. Poltin kynttilän loppuun molemmista päistä lopullisesti finaaliin, että saisin tärkeän projektin vietyä päätökseen. Ja siihen samaan tuli vielä elämäni pahin painajainen, josta selviämiseen on mennyt puoli vuotta.
Olen ollut työn valmistuttua sairauslomalla ja lääkityksenä Sepram 20mg, tarvittaessa Mirtatsapiini yöksi. Mirtsaa en laita kuitenkaan suuhuni enää edes 1/4, koska jo sekin pilaa seuraavankin päivän tokkuralla, jos ei sitä käytä jatkuvasti. Jos ei saa unta, mielummin Zopinox, ei aiheuta tokkuraa lainkaan.
Olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut luvan kanssa.
Kun jaksoin alkaa nousta sängystä niin aloin ajattelemaan ensi sijassa itseäni. Olin jättänyt itseni hoitamisen ja omat tarpeet elämässä täysin toisarvoiseksi. Päivät kotona ollessa sain levätä ja jätin kotityötkin minimiin, sitä ei huku paskaan vaikka siivoaisi vain minimisiivouksen. Tiskit lojuivat pöydällä mutten jaksanut välittää ennen kuin sain sen verran nukuttuani lisää voimia, että saimme ruokailuun tarvittavia astioita. Tytärkin ymmärsi mistä on kyse.
Aloin sitten liikkua hiljakseen. Ensin kävin ottamassa raitista ilmaaa ja kävelin. Otti kipeää selkään ja lonkkaan ja kankea olo teki kävelystäkin kidutusta. Kävelin silti niin usein kuin jaksoin tunnin lenkin ja vähitellen elimistö alkoi kaivata säännöllistä happiannosta. Sitten keksin lähteä uimahalliin. Vähän ketutti pukea uimapukua kun olin päässyt lihomaan, mutta en jaksanut välittää muiden ajatuksista.
Kokeilin vesijuoksua. Yllättävä laji! Juostessa ei tuntunut juuri miltään mutta tunnin juoksun jälkeen oli aivan rätti olo joka jatkui seuraavankinn päivän. Vesijuoksu kuluttaa muuten 800 kaloria tunnissa! Olen käynyt säännöllisesti uimahallissa, jossa uin tunnin ja juoksen tunnin. Olo on aika väsynyt mutta upealla tavalla ja mieli on alkanut piristymään niin että jo muutaman päivän olen ollut suorastaan iloinen! Eikä iloa ainakaan vähennä se, että kilot ovat tippuneet ja jalat hoikistuneet, selluliitit kadonneet, lihakset ovat kiinteytyneet ja mihinkään ei satu kävellessä enää. Varsinkin alaselälle vesijuoksu on kuin lääkettä, kokeilkaa ihmeessä. Sitä voi harrastaa myös luonnonvedessä "järvihölkkää". Uimahallista saa yleensä käyttöön juoksuvyötä, eikä se maksa maltaita itsellekään ostettuna.
Olen ollut viikon jo töissä, vaikka aika ajoin on tuntunut siltä että olen väärällä alalla. Työ tuntuu jälleen mielekkäältä, mutta olen aloittanut varovasti, stressaamatta ja olen opetellut sanomaan myös ei. Olen lähtenyt esmes uimaan tai liikkumaan myös työajalla, kun työni tämän sallii - se on pelkkää panostusta työhön sekin. Olo on suorastaan euforinen liikkumisen jälkeen ja kyynisyys ja katkeruus tuntuu väistyneen taka-alalle ja mieli hyvä. Lenkkeily tuntuu ihanalta juuri tähän vuodenaikaan, kun linnut laulavat ja luonto kukoistaa. Lenkkikin on nautinto eikä kärsimys, kuten alkuun. Kohta se ei riitä vaan täytyy lähteä juoksemaan. :)
Uskomatonta kyllä, uupumisen ja pitkään jatkuneen stressin, vaikeuksien ja kärsimyksen tuoma masennus näyttää olevan voitettu ainakin tällä erää. Meillä kaikilla on oikeus elää tavallamme ja ajatella itseäkin!!!
Toivotan teille kaikille jaksamista ja jonkin mukavan ja iloa tuovan liikuntaharrastuksen ja elämän uudelleen löytämistä sekä hyvää kesää!
Olen ollut työn valmistuttua sairauslomalla ja lääkityksenä Sepram 20mg, tarvittaessa Mirtatsapiini yöksi. Mirtsaa en laita kuitenkaan suuhuni enää edes 1/4, koska jo sekin pilaa seuraavankin päivän tokkuralla, jos ei sitä käytä jatkuvasti. Jos ei saa unta, mielummin Zopinox, ei aiheuta tokkuraa lainkaan.
Olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut luvan kanssa.
Kun jaksoin alkaa nousta sängystä niin aloin ajattelemaan ensi sijassa itseäni. Olin jättänyt itseni hoitamisen ja omat tarpeet elämässä täysin toisarvoiseksi. Päivät kotona ollessa sain levätä ja jätin kotityötkin minimiin, sitä ei huku paskaan vaikka siivoaisi vain minimisiivouksen. Tiskit lojuivat pöydällä mutten jaksanut välittää ennen kuin sain sen verran nukuttuani lisää voimia, että saimme ruokailuun tarvittavia astioita. Tytärkin ymmärsi mistä on kyse.
Aloin sitten liikkua hiljakseen. Ensin kävin ottamassa raitista ilmaaa ja kävelin. Otti kipeää selkään ja lonkkaan ja kankea olo teki kävelystäkin kidutusta. Kävelin silti niin usein kuin jaksoin tunnin lenkin ja vähitellen elimistö alkoi kaivata säännöllistä happiannosta. Sitten keksin lähteä uimahalliin. Vähän ketutti pukea uimapukua kun olin päässyt lihomaan, mutta en jaksanut välittää muiden ajatuksista.
Kokeilin vesijuoksua. Yllättävä laji! Juostessa ei tuntunut juuri miltään mutta tunnin juoksun jälkeen oli aivan rätti olo joka jatkui seuraavankinn päivän. Vesijuoksu kuluttaa muuten 800 kaloria tunnissa! Olen käynyt säännöllisesti uimahallissa, jossa uin tunnin ja juoksen tunnin. Olo on aika väsynyt mutta upealla tavalla ja mieli on alkanut piristymään niin että jo muutaman päivän olen ollut suorastaan iloinen! Eikä iloa ainakaan vähennä se, että kilot ovat tippuneet ja jalat hoikistuneet, selluliitit kadonneet, lihakset ovat kiinteytyneet ja mihinkään ei satu kävellessä enää. Varsinkin alaselälle vesijuoksu on kuin lääkettä, kokeilkaa ihmeessä. Sitä voi harrastaa myös luonnonvedessä "järvihölkkää". Uimahallista saa yleensä käyttöön juoksuvyötä, eikä se maksa maltaita itsellekään ostettuna.
Olen ollut viikon jo töissä, vaikka aika ajoin on tuntunut siltä että olen väärällä alalla. Työ tuntuu jälleen mielekkäältä, mutta olen aloittanut varovasti, stressaamatta ja olen opetellut sanomaan myös ei. Olen lähtenyt esmes uimaan tai liikkumaan myös työajalla, kun työni tämän sallii - se on pelkkää panostusta työhön sekin. Olo on suorastaan euforinen liikkumisen jälkeen ja kyynisyys ja katkeruus tuntuu väistyneen taka-alalle ja mieli hyvä. Lenkkeily tuntuu ihanalta juuri tähän vuodenaikaan, kun linnut laulavat ja luonto kukoistaa. Lenkkikin on nautinto eikä kärsimys, kuten alkuun. Kohta se ei riitä vaan täytyy lähteä juoksemaan. :)
Uskomatonta kyllä, uupumisen ja pitkään jatkuneen stressin, vaikeuksien ja kärsimyksen tuoma masennus näyttää olevan voitettu ainakin tällä erää. Meillä kaikilla on oikeus elää tavallamme ja ajatella itseäkin!!!
Toivotan teille kaikille jaksamista ja jonkin mukavan ja iloa tuovan liikuntaharrastuksen ja elämän uudelleen löytämistä sekä hyvää kesää!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihanaa kuulla selviytymistarinaa välillä! Tuo toivoa itsellekin-vaikka mullakin on jo pahin takana... Oikein hyvää kevättä ja alkavaa kesää!
En minä jaksanut välittää edes selviytymisestä, ajattelin että parempi kuolla pois kun ei mitään hyvää ollut näköpiirissä. Mutta nyt jo osaa nauttia kaikesta pienestäkin. Linnun laulusta, kukista ja heräävästä luonnosta. Ja varsinkin siitä että oma keho toimii ja tuotta terveellisiä endorfiineja aivoissa jotka ovat silkaa mielihyvää ja euforiaa, ja sitä masentunut tarvii ennen kaikkea.
Toivo ei ole koskaan heitetty. Näiden omien kokemustemme kautta voimme auttaa ja kannustaa muitakin. Sinäkin pääset nauttimaan elämästä jo pian kun olet jo noin pitkällä. Kaikkea hyvää, pirteää kesää ja aurinkoa kesällä. Vedessä on parantavaa voimaa...