Kihlattuni ei ymmärrä ikävääni lasta kohtaan. Meillä on 1kk tyttö ja edellisestä suhteestani minulla on 2.5v poika. Vaimoni ei ymmärrä sitä ikävää mitä tunnen lastani kohtaan. Hän sanoo vain "nyt me ollaan perhe,turhaan ketään ikävöit" Tottakai molemmat lapseni ovat minulle yhtä tärkeitä ja rakkaita, ja poden huonoa omaatuntoa siitä että en näe poikaani tarpeeksi usein kun hän asuu äidillään. Vaimo haluaa että keskityn nyt häneen ja vauvaamme, kuten teenkin, mutta miten mukamas voisin lakata välittämästä pojastani ja pääsisin huonosta omastatunnosta eroon. En mitenkään! Miksi hän ei sitä tajua? Hän ei vain näe poikaa lapsenani nyt kun meillä on yhteinen perhe... Ei tämä helppoa ole.
Ymmärretäänkö teillä?
.....................
192194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älkää loukkaantuko naiset että sanon kihlattuani vaimoksi, jotkut siitäkin joskus sanoneet ikävästi...
Ensin pyydän anteeksi, kun kirjoitan tänne isien palstalle vaikka nainen olenkin. Joskus käyn vain lueskelemassa täällä. Minulla ei ole omia lapsia vielä, mutta avomiehelläni (olemme kihloissa myös) on 10-vuotias poika aiemmasta liitosta. Yhteisiäkin on suunnitelmissa.
Poika on hänelle tietenkin maailman tärkein ihminen, eikä minulle tulisi koskaan mieleenikään sanoa hänelle että "unohta poikasi, kun kuuluu ns. entiseen elämään". Mutta tiedän myös sen että minä olen hänen vaimonsa, eikä minun tarvitse kiistellä huomiosta pojan kanssa. Mahdumme oikein hyvin "isin" maailmaan molemmat. Ja olemme onnellisia.
Oletko koskaan sanonut vaimollesi että ei poika ole mikään uhka teidän uudelle perheelle? Mutta hän kuuluu siihen ja sinun elämääsi. Koko loppuelämän ajan. Teillä on nyt uusi ihana perheenalku, mutta siihen perheeseen kuuluu myös se pieni poika. Poika, joka jonain päivänä huomaa kyllä että ei ole isin perheeseen tervetullut, jos ei nykyinen vaimosi muuta asennetta. Toivon sinulle voimia ja onnea tulevaan. Ja toivon vilpittömästi, sydämmeni pohjasta että vaimosi ajatusmaailma ja suhtautuminen muuttuisi nyt kun teillä on yhteinenkin lapsi.
Toivottavasti et pahastu minulle vaikka naisena tähän asiaan otin kantaa.
tyttösi on vasta 1kk eli synnytyksestä vasta niin vähän aikaa kulunut, kihlattusi hormoonit ovat sekaisin ja onnestakin kun oma pieni siinä hoivattavana, mutta kannattaa istua alas ja jutella asia läpi kihlattusi kanssa kun vauvanne nukkuu, auta häntä tuntemaan ikäväsi, vaikka karkeasti sanonkin niin ilmaise se vaikka itkemällä, minuun ainakin syvästi vaikuttaa jos oma mieheni itkee tunteitaan minulle ulos.
kihlatulle on nyt tyttönne tärkein, ja voi tuntua siltä ettei häntä nyt tippaakaan ikäväsi kiinnosta, niinhän se onkin hän keskittyy lapseen joka on puoliksi hänen ja odottaa sinulta samaa. mutta jutelkaa asiat läpi.
Onko kihlattusi ollut ennen yhteisen lapsenne syntymää tällainen? Jos on niin ihmettelen, koska kyllähän hänen täytyy hyväksyä että sinulla on lapsi. Kun kerran suhteeseen kanssasi on ryhtynyt.
Miehelläni on 4.v. lapsi ja yhteinen syntyy ihan pian. Toki haluan muutaman viikon lepoa ilman tätä vilperttiä pyörimässä ympärillä, kun tullaan sairaalasta. =) Mutta niinhän lapsi on muutenkin meillä jokatoinen viikonloppu. Mutta tottakai sitten voi tulla uutta sisarustaan katsomaan ja jo kovasti kyseleekin, että milloin se syntyy kun nythän on jo kesä! (Sanottiin, että kesällä syntyy)
Ei tulisi mieleenkään yrittää painostaa miestäni unohtamaan lastaan, sen takia että meillä on nyt yhteinen. Että vanhan voi heittää romukoppaan... Luulisi puolisosi nyt varsinkin tietävän, kuinka rakas oma lapsi on. Jospa hän pelkää, ettei teidän lapsenne ole yhtä tärkeä sinulle, kuin ensimmäinen lapsesi.
Puhukaa ja näytä hänelle, että hän ja lapsi ovat yhtä tärkeitä. Mutta kyllä hänen pitäisi ymmärtää, että haluat pitää oman lapsesi tasavertaisena. Itsellä oli ensin kaikkia outoja ajatuksia, siitä kuinka mieheni on kokenut jo kaiken aiemmin. Ja että se ensimmäinen lapsi olisi kumminkin se rakkain... Puhumisella kaikki selvisi. Ja jälkeenpäin tajusin, kuinka naurettavia ajatukseni olivat. Mieheni on näyttänyt hyvin, kuinka innoissaan on tulevasta lapsestamme. Ja toivoo paljon lisää... =) Toivottavasti saatte asiat selvitettyä. Mutta älä ihmeessä kuuntele puolisosi juttuja. Lapsesi tarvitsee myös sinua!
varmaan haluisikin lapsen siksi että unohdät sen pojan.
eli ei kannata tehdä lapsi ennen kuin välit ovat selvät.
en ymmärrä miten heti lapsenteko voi olla mieleessä jos poika on ollut silloin vasta 1.5v hei kamoon olet kuseessa.
Hei!
olen itse äiti sekä äitipuoli. Poikamme on 3 vuotias ja mieheni tytär 5 vuotias. On selvää, että molemmat lapset miej´helleni yhtä rakkaita. Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, tiesin että mukana tulee myös lapsi, joka on ykkönen hänelle. En rehellisesti sanoen ymmärrä kihlattuasi. Itse äitinä olen oppinut vieläkin paremmin ymmärtämään kuinka tärkeitä lapset ovat miehelleni ja kuinka tärkeä isä on lapsilleen, molemmille. Kun minulta kysytään ketä perheeseeni kulluu, vastaan etä mieheni ja poika sekä tytärpuoleni. Yhteinen lapsenne on todella pieni vsta, ja vaimosi saataa olla vielä aika hormoonihuuruissa. Mielestäni mitään ei ole vielä menetetty. Sinuna yrittäisin keskustella vaimosi kanssa miltä sinusta tuntuu ja että jos vaimosi haluaa jakaa elämänsä kanssasi niin hän jakaa sen myös lapsesi kanssa. Toisen lasta ei voi välttämättä rakastaa kuin omaansa, mutta tasapuolisesti ja yhtä paljon molempia lapsi TÄYTYY arvostaa. lapsillasi ei ole muuta isää kuin sinä ja sinä olet hänelle tärkeä. muista se. itselleni ei tulisi miueleenkään estää miestäni tapaamsat lastaan, päinvastoin. en voisi olla miehen kanssa joka hylkäisi lapsensa painostuksesta. Miten vaimosi on ennen suhtautunut lapseesi? Voihan olla että hän jotenkin pelkää että yhteinen lapsenne ei ole sinulle yhtä tärkeä tai jotain vastaavaa. Teisän täytyy keskustella ja keskustella ja vielä kerran keskustella. Voit kysyä vaimoltasi, miltä hänestä tuntuisi jos joutuisi "unohtamaan" lapsensa...Voimia. uusperhe kuvioti voi olla rankkoja, mutta eipä mikään suhde tai perhe ilman vaikeuksia pääse. Kirjoittelehan miten sujuu.
Joko halusit perheen ekan vaimosi kanssa tai sitten toisen vaimosi kanssa. Välimuotoja ei ole.
Kun kumartaa itään, pyllistää länteen. Minkäs teet?
Aina on ollut niin, että lapset kärsivät aikuisten hälmöydestä. Olis tarttenut miettiä aikanaan kuinka ensimäinen perhe kasassa pidetään.
Kuka sulle on helpon elämän luvannut? mulle ei kukaan, aattelin vain tulla samaan jonoon jos niitä jossain jaellaan...
Jos edellisen lapsesi äidin jätit lapsen ollessa vain 1,5v? (tai aiemmin)
Kuuleppa Kasanoova, ei naista jätetä lapsivuoteelle, ja uutta putkeen vaan? Missä sun vastuuntuntos on?
Ite oot soppas keittänyt, ja saat syödä kans!
Kateeksi ei käy. Sääli lasta, molempia.
Ootko ihan varma ettei nainen ole ed.suhteessa ollut jättäjä? Kyllä se naisiltakin onnistuu, kokemusta on.
Ja ap haluaa pitää yhteyttä vanhempaan lapseenkin mutta nykynen vaimo ei vissiin oo yhtä suostuvainen. Että vastuuntuntoa tuntus miusta ainakii olevan.
Pitäskö lukee noita textejä eikä vaa kirjottaa yhen lauseen perusteella omia vastauksia.
EI KIITOS, -koskakohan ne naiset sen oppii?
1kk sitten synnyttänyt nainen on vielä ihan sekaisin hormooneista. Tulee olemaankin vielä pitkään. Riippuen vielä siitä imettääkö hän, saattaa olla hyvinkin pitkään (imettäminen lisää hormoonien tuotantoa, joka "sitouttaa" vauvaan). Se on biologisesti välttämätöntä; luonto on ohjelmoinut naisen niin, että hän tekee kaikkensa suojellakseen jälkeläistään. Vaikka mitään vaaraa vauvalle ei nykyään ole, kun ei ole villieläimiä yms., naisen keho ja mieli toimii samoin kuin ennen muinoinkin.
Tästä johtuen nainen saattaa kehittää vihan-/inhontunteita mitä oudoimpiin kohteisiin. Myös lapsen isään. Tai perheen muihin lapsiin. Energia ei yksinkertaisesti riitä näkemään muita kuin vauvan, sitä on ns. kuplan sisällä.
Siitä huolimatta se ei saa estää sinua tapaamasta vanhempaa lastasi. Olkoonkin, että naisesi on nyt herkässä tilassa (=häntä tulee kohdella hellästi, huolella ja auttaen), hän ei voi erottaa sinua pojsta. Kyllä hänen täytyy se ymmärtää, joten voit olla tiukka täsä asiassa. Pidät kiinni oikeudestasi tavata poikaa.
Edellinen viesti on täyttä Asiaa. Ole kiltti mutta jämpti, pojallasi on ihan sama oikeus isään kuin ennenkin. Äläkä herranen aika pode huonoa omaatuntoa, voit olla varma että se vaimosi ei sinua siinä heti ymmärrä. Ajattele että se on nyt...noh...vähän "syyntakeeton" jollain tavalla :)
Tottakai ikävöit lastasi, niin kuuluukin.
Kuulostaa enemmän siltä, että kihlattullasi on heikohko itsetunto ja hän kokee entisen elämäsi (ex-puolisosi, lapsesi) jotenkin uhkaksi ja on mustasukkainen heistä.
Ehkä halusi saada oman lapsen jotta TE olisitte nyt sitten SE perhe. Siltä kuulostaa tuo "sinun pitäisi keskittyä nyt meihin". Vai olisiko ennemminkin että "sinun pitäisi keskittyä nyt (vain) meihin"?
Kihlattusi kokee entisen uhkana ja toivoi ehkä että yhteisen lapsen jälkeen entisen elämäsi voisi unohtaa. Tuskin kuitenkaan elät siellä entisessä elämässä vaan keskityt varmasti tähän nykyiseen perheeseen, näin ainakin uskoisin.
Kun sanot että ikävöit poikaasi, kihlattusi varmaan kuulee sanat jotenkin näin: "ikävöin entistä elämääni ja perhettäni". Mitä et varmaankaan tarkoita.
Olet oikeassa siinä että sinulla tulee olla osa poikasi elämässä ja saat häntä kaivata. Kihlattuasi sinun ei kannata ruveta syyttelemään (tuskin hän helpolla kehtaa edes myöntää jos kenkä siitä puristaa että kokee entisen uhkaksi), vaan ehkä voisitte kokeilla asian selvittämistä jossakin ammatti-ihmisen luona. Kihlattusi pitäisi päästä epävarmuudestaan eroon. Hänen odotuksensa ovat olleet täysin epärealistiset jos hän kuvitteli että tekemällä yhteisen lapsen sinun edellinen vain häviäisi johonkin.
Kihlattusi koki alemmuutta suhteessanne, koska lapsi yhdisti (yhdistää) sinua entiseen puolisoosi. (te "vain" seurustelette, mutta exän kanssa on lapsikin olemassa).
Ajatteli että kun tekee yhteisen lapsen sinun kanssasi, sinä keskityt sen jälkeen pelkästään häneen.
Ammattiapu voisi nostattaa kihlattusi itsetuntoa? Kannattaa harkita vakavasti.
"nyt me ollaan perhe,turhaan ketään ikävöit" vielä vahvistaa tätä näkemystä. Hänellä on äärimmäisen heikko itsetunto ja kokee entisestä elämästäsi (exästäsi) muistuttavan lapsen uhkaksi itselleen.
ehkä ammattiauttajan avulla hän oppisi näkemään teidät perheenä ilman uhkatekijöitä. Pahasti pelkään että pelkkä sinun järkipuhe ja kaikin tavoin sen osoittaminen, että hän on exääsi tärkeämpi ei valitettavasti riitä. Epävarmuus on jossain syvemmällä hänessä.
Mutta toivoa on. On sitä ihmiset pahempiakin epävarmuuksia selättäneet!
Hormoonit saattaa vaikuttaa myös. Onko kihlattusi aikaisemmin ollut mustasukkainen/epävarma entisestä elämästäsi?
Voi myös olla että hormoonimyrskyssään hän koitta "suojella" omaa perhettään, ja kokee kaiken ulkopuolisen uhkaksi (jos näin ei ole aikaisemmin ollut). Kannattaa katsella hetken aikaa, jos uuden syntymästä vähän aikaa. Hormoonit siitä ajan kanssa tasottuu ja kihlattusi palaa taas normaalille tasolleen.
Meillä on uusioperhe ollut reilun vuoden, olemme kihlattumi kanssa melkein saman ikäisiäkin ja käymme kumpikin töissä säännöllisesti. Perheeseemme kuuluu paljon lapsia,, minun omat 22 poika, joka asuu kaukana, omassa elämässään ja on yhden pojan isä hänkin sekä toinen tulossa, sitten minun 18 vuotias poika, joka asuu hänkin nyt kaukana, kesätätöissä ja opiskelemassa, ja sitten minun nuorimmainen, poika 15 ja muutti juuri kolma viikoa sitten isälleen ulkomaille saakka, jossa käy 9 luokan loppuun sekä jatkaa ammattikouluun, tämän ratkaisun tein, koska poikani oli paljon läheisempi isälleen ja halusi lähteä ulkomaille asumaan.. Minulla on hyvät välit ex mieheeni siltikin..
Sitten uuden ja kihlattuni perhe, menimme kihloihin viime jouluna.. Hänen vanhin lapsi, tyttö 21 vuotias, joka opiskelee vajaan 60 kilometrin päässä, on viikonloput ja lomat äitinsä luona siis kihlattuni ex osoiteessa ja poika 18 vuotias, opiskelee kuten siskonsa ja samassa paikassa ja lomat kuten siskonsakin ex osoitteessa, sitten vielä kaksi poikaa 11 ja 8 vuotaat.. elikkä minulla on itselläni 3 poikaa, joista yksikään ei nyt asu luonani ja kihlattulla on 4 lasta, joista kaisi käy meillä asumassa vuoroviikoin.
Näiden kahden nuorimman pojan asumiset on järjestelty niin, että pääasialliseksi asuin osoitteeksi on kirjattu ex vaimon osite, joka on vajaa kilometri tästä missä asumme ja kyläkoulu on vajaa 300 metrin päässä, jossa pojat käyvät.. koska pojat ovat kirjattu ex osoitteeseen, saa hän kaikki lapsilisät ja asumistuet, pojat on sovittu olevan meillä joka kuukausi 50% ja esim. nyt kesäkuun ovat olleet meillä jo 21 päivää, koska kävimme lapin reissussa, ex ei antanut edes tarkurahaa mukaan.. Kihlattuni ei myöskään maksa exälleen mitään elatutukea koska lapset ovat meillä sen 50% kuukaudesta.. Nyt tällä kihlattuni exällä on uusi mieskavari ja palset ovat siksi paljon meillä, pidän kalenterissa ylhäällä ne päivät, jotka lapset ovat olleet meidän huollossa, ja katsomalla vuoden alusta, ei yksikään kuukausi ole mennyt tasan 50% vaan ovat olleet meillä selkeäasti paljon enemmän..
Kihlattuni vanhimmat lapset vierailevat meillä satunnaisesti, muutamia kertoja kuukaudessa poika ja tytär harvemmin..
On aivan ihmeellistä kun nuorimmat pojat ovat meidän viikolla, niin juuri tälle viikolle tulee paljon kuluja ja laskuja esim: partio maksut, luokkaretki maksut, kavereiden syntymäpäivät, koulukuvaukset, partion retki rahaston maksut, partion suoritettujen merkkien maksut.. eihän nämä kulut tietenkään kerralla ole suuret, mutta vuodessa päästääm ylitse 1000 euroa yhteensä kahdelta pojalta.. Sitten koulujen talviliikunta kaudella oli varsin mielenkiintoista,, ei ollut pojalla suksia ja monoja ollenkaan, olivat käyneet pieniksi, jotenka kun olivat meidän viikolla, me kävimme ostamassa sukset ja monot, sitten tuli sählyn pelaamista ja maila oli mennut rikki, koska olivat meidän viikolla, tämän kävimme hakemassa kaupasta uuden ja tälläista on jatkunt jo vuoden päivät.. Kihlattumi ex ei ota millään tavalla osaa kuluihin, jotka syntyvät meidän viikolla, vaikka esim. lasten urheiluväline asiat ovat varmasti tiedossa jo ennekuin tulevat meidän viikolle..
Olen ajatellut itsekseni: ainakaan tälläinen maksattamien ei ole lasten vika, eikä lapsia voi siitä alkaa syyttelemään taikka moittimaan.. Vaikka kihlattumi lapset eivät olekkaan varsinaisesti minun rahallisessa vastuullani, olen ottanut mielelläni osaa hankintoihin, ja antanut omistani tarkurahaa jos ovat sitä tarvinneet, en halua erotella, että minun rahapussini ja kihlattuni rahapussi,,kaiken maksamme puoliksi mitä tulee meidän yhteisiin talousmenoihin,.
Hienoa meillä myöskin on uusioperheenä, että lapset tulevat hyvin toimeen keskenään silloin kun toisiaan näkevät..
Mielestäni kihlattuni ex vaimolla on rahastus mielessä ja yrittää siirtää meille minkä kuluerän keksiikin..Vaatteita hankin kirpparilta ja ovat hyvä laatuisia ja ehjiä sekä puhtaita..
Olemme alkaneet miettimään nyt kihlattuni kanssa, mitä teemme tämän "rahastus asian" vuoksi..kehtasi muuten soitella, että tarvitsee puita pihaan tuotavaksi, koska kaksi vanhempaa lasta ovat viikonloput ex osoiteessa ja vesi ei lämpene ilman puita, hänen uusi mieskaveri ei niitä tuo tai teekkään mitään taloustöitä tässä osoitteessa.. Minulla itselläni on vielä olemassa puhevälit ok tähän kihlattuni ex vaimoon.. en mielelläni alakkaa tappelemaan kun sehän voi heijastua näihin nuorempiin lapsiin..
Lukiat:: mitä antaisitten meille neuvoksi??
Kuulostaa melko samalta kun meillä oli. Onhan lapsista jo tehty huoltajuus paperit sossussa ja sovittu tapaamiset kirjallisesti? Teidän tilanne voi pahentua kihlattusi ex. naisen puolelta. Tiedät varmaan, että se on pohjaton kaivo jonnekka saatte ammentaa rahojanne, jos sille ei tee jo hyvissä ajoin toppia. Me jouduimme loppupelissä kääntymään asianajajan puoleen, että saimme tapaamiset ja muut sovitut asiat toimimaan sovitulla tavalla. Sinulle perheen nainen haluan "nostaa hattua" että olet aivan tietoisesti ottanut miehen, jolla on niin paljon lapsia edellistä liitosta ja että asut niin lähellä ex. naista. Sinulla on hyvä ote lapsiin lukemani perusteella ja kihlattusi saa sinusta varmaankin paljon tukea arjen askareissa. Onnea teille molemmille ja pitäkää puolenne.