Olen vasta 14 vuotias tyttö. Olen vasta nyt menossa seiskalle, koska jäin kutosella luokalle. Ongelmana on se, että n. kymmenen meidän luokkailaista tyttöä tuntee lähes kaikki uudesta koulusta, johon olen ylä-asteelle menossa. Nuo meidän luokkalaiset on selittäneet musta kaikille, uuden kuolun oppilaille kaikkea sellaista, mikä ei todellakaan ole totta-
ja nyt kaikki siellä koulusta vihaavat minua, vain kuulemansa perusteella. Oikeasti he tietävät minusta vain nimeni. Siis myös nämä meidän luokan tytöt vihaavat minua.
Olen käynyt 1½ vuotta koulu-kuraattorilla, ja masennuksesta olen kärsinyt melkein kaksi vuotta. Välillä masennus on keski-vaikea, välillä vaikea. Käyn myös kerran viikossa nuoriso-psygologilla.
En todellakaan, missään nimessä ikinä halua mennä tuohon uuteen kouluun. Tiedän, mitä helvettiä se tulisikaan olemaan. Sanoin juuri eilen, kuraattorille ja äidilleni, että jos joudun siihen kouluun, niin lintsaan joka päivä. Ja sen aion tehdäkkin. Niimpä ne nyt harkitsevat sitä, että jos menisin toiseen kouluun. Ja äitini käy kaksi kertaa kuukaudessa tapaamassa nuoriso-psygon, ja he ovat nyt päättäneet, että muutamme. Koska kaikki sama jatkuu vapaa-ajalla. Aina jos näen heidät, kiusaajat, niin ne huutavat minulle jotain paskaa minusta, tai tulevat eteeni selittämään. Ovathan ne pari kertaa turpaakin vetäneet..Asiaan ei puututa, koska tämä alue on liian iso, eivät he saisi kaikkia noita nuoria kuriin. Ihan sama mulle.
Itken montamonta kertaa päivässä, ja viiltelen muutamaan kertaa päivässä. Ennen vihasin viiltelyä. Vihasin sen tuottamaa kipua. Mutta nyt, vihaan itseänikin ja minusta on oikein, että minuun sattuu. Niimpä nykyään rakastan viiltelyä, enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.
Kaiken tämän keskellä sairastan myös anoreksiaa. Olen ollut anorektikko 10-vuotiaasta asti. Olen aina vihannut ruokaa. Olin yhdessä vaiheessa 2kk pakko-hoidossa anorektiani takia. Meiansin kuolla siihen. Mutta en voi syödä. Oksettaa ajatuskin syömisestä, ja ruuasta. Olen reilusti ali-painoinen. Pituuteni on 165cm, ja painoni 29-30kg. Käyn myös lääkärilläni kerran viikossa, ja aina hän laatii minulle uuden ruoka-listan. Rakastan myös liikuntaa. Olen liikunta hullu. Harrastin ennen juoksua, uintia, pituushyppyä ja ratsastusta. En saa harrastaa niistä mitään, etten vain laihtuisi lisää.
vihaan elämääni, itseäni. rakastan viiltelyä, ja liikkumista. toivon löytäväni täältä ihmisen, joka on kokenut samoin, tai muuten ymmärtää tälläistä asiaa.
Lähettäkää s-postia.
[email protected]
ja nyt kaikki siellä koulusta vihaavat minua, vain kuulemansa perusteella. Oikeasti he tietävät minusta vain nimeni. Siis myös nämä meidän luokan tytöt vihaavat minua.
Olen käynyt 1½ vuotta koulu-kuraattorilla, ja masennuksesta olen kärsinyt melkein kaksi vuotta. Välillä masennus on keski-vaikea, välillä vaikea. Käyn myös kerran viikossa nuoriso-psygologilla.
En todellakaan, missään nimessä ikinä halua mennä tuohon uuteen kouluun. Tiedän, mitä helvettiä se tulisikaan olemaan. Sanoin juuri eilen, kuraattorille ja äidilleni, että jos joudun siihen kouluun, niin lintsaan joka päivä. Ja sen aion tehdäkkin. Niimpä ne nyt harkitsevat sitä, että jos menisin toiseen kouluun. Ja äitini käy kaksi kertaa kuukaudessa tapaamassa nuoriso-psygon, ja he ovat nyt päättäneet, että muutamme. Koska kaikki sama jatkuu vapaa-ajalla. Aina jos näen heidät, kiusaajat, niin ne huutavat minulle jotain paskaa minusta, tai tulevat eteeni selittämään. Ovathan ne pari kertaa turpaakin vetäneet..Asiaan ei puututa, koska tämä alue on liian iso, eivät he saisi kaikkia noita nuoria kuriin. Ihan sama mulle.
Itken montamonta kertaa päivässä, ja viiltelen muutamaan kertaa päivässä. Ennen vihasin viiltelyä. Vihasin sen tuottamaa kipua. Mutta nyt, vihaan itseänikin ja minusta on oikein, että minuun sattuu. Niimpä nykyään rakastan viiltelyä, enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.
Kaiken tämän keskellä sairastan myös anoreksiaa. Olen ollut anorektikko 10-vuotiaasta asti. Olen aina vihannut ruokaa. Olin yhdessä vaiheessa 2kk pakko-hoidossa anorektiani takia. Meiansin kuolla siihen. Mutta en voi syödä. Oksettaa ajatuskin syömisestä, ja ruuasta. Olen reilusti ali-painoinen. Pituuteni on 165cm, ja painoni 29-30kg. Käyn myös lääkärilläni kerran viikossa, ja aina hän laatii minulle uuden ruoka-listan. Rakastan myös liikuntaa. Olen liikunta hullu. Harrastin ennen juoksua, uintia, pituushyppyä ja ratsastusta. En saa harrastaa niistä mitään, etten vain laihtuisi lisää.
vihaan elämääni, itseäni. rakastan viiltelyä, ja liikkumista. toivon löytäväni täältä ihmisen, joka on kokenut samoin, tai muuten ymmärtää tälläistä asiaa.
Lähettäkää s-postia.
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella kauhealle kuullostaa tuo kertomasi.
Ehkä voisit mennä johonkin yksityiskouluun tai kotiopetukseen ym.
Se anoreksia on kanssa huono juttu,todella vaarallista terveydellesi.
Toivottavasti vielä saat jostain apua siihen.
Mutta ei sinun pidä vihata itseäsi!
Vaikka mitä olisi ja tulisi niin itseäsi et saa
vihata,sinun itsesi pitää olla paras kaverisi.
Et ole ansainnut sitä vihaa,vaan myötätuntoa.
Voit kirjoittaa minulle jos haluat,
osoitteeni löydät galleria-sivultani.
menemään siihen kouluun! Sanoisin että jos haluatte mun parasta ni vaihtuu koulu ja sen aikaa vaan lintsaisin ja kävisin onkimassa:) sekin vaatii rohkeutta kääntyä kaikkia vastaan voittaakseen jotain.