Lapsuuteni ajan matkustin isovanhempien ja äitini kodin väliä, matkaa oli n. 70 km. Nyt aikuisena, en tiedä kumpaako paikkaa kutsuisin lapsuudenkodikseni.
En voi koskaan sanoa, että niin "meillä" tehtiin ja tunnen itseni hyvin puolinaiseksi ihmiseksi. Pidän isovanhempieni kotia enemmän kotinani ja sitä paikkaa kaipaan. Olen jopa alkanut puhua äidilleni enemmän mummolan kodista, vähääkään äitini tunteista välittämättä.
Ennen hän ei edes halunnut kuulla, mitä mummon luona tein lapsena. Ei halunnut olla kuulevinaan ja käänti keskustelun muihin asioihin.
En voi koskaan sanoa, että niin "meillä" tehtiin ja tunnen itseni hyvin puolinaiseksi ihmiseksi. Pidän isovanhempieni kotia enemmän kotinani ja sitä paikkaa kaipaan. Olen jopa alkanut puhua äidilleni enemmän mummolan kodista, vähääkään äitini tunteista välittämättä.
Ennen hän ei edes halunnut kuulla, mitä mummon luona tein lapsena. Ei halunnut olla kuulevinaan ja käänti keskustelun muihin asioihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vanhempansa luona ja vuoroviikoin toisen luona ei ole lainkaan omaa kotia. Tilanne on lapsen kannalta pahin mahdollinen. Hän voi sanoa vain "isän luona" tai "äidin luona", mutta ei koskaan "meillä kotona". Vanhemmat itsekkyydessään tekevät lapsestaan kodittoman.
Kun vanhempien ero on lapselle vaikea asia, niin pitääkö se tehdä lapselle vieläkin raskaammaksi riistämällä häneltä oma koti ja tekemällä hänestä heittopussi aikuisten välille? Myös liian tiheät etävanhemman tapaamisviikonloput vain häiritsevät lasta. Haluaisitko itse lähteä jonnekin koko viikonlopuksi kylään joka toinen viikko?
Miksi et voinut vastata kun perustelin kaikki väitteesi vääräksi?
Vaadit perusteluja, annoin niitä, sinä et. Jankkaat vain samaa paskaa viestistä toiseen. Ilman perusteita.
Mietin, olisiko rikkinäisestä lapsuudesta olisi ollut jotain hyötyä. Ehkä se, että osaan olla yksin ja tunnen, että en ole kenestäkään riippuvainen.
Asetan itseni aina jo lähtövalmiiksi, istun vähän toisista kauempana ja usein päällysvaatteet päällä, että pääsisin pakenemaan. Olen aina ollut tarkkailija ja ensimmäisen kirjan kirjoittaminen on suunnitteilla, ja mistäpä muusta kuin lapsuusmuistoista.
Nykyisissä uusperheissä kasvavissa lapsista tulemme saamaan vielä monta kirjailijaa.
että lapsi kodista toiseen kulkiessaan saattavat reagoida voimakkaastikin.
Meillä lapset kun olivat pienempinä ja menivät isä-viikonlopuille kerran kuussa,kertoi ex silloin että heillä menee aina vuorokausi lasten "rauhoittamiseen",kun reagoivat heille tullessaan tilanteeseen aggressiivisesti ym.
Sama tilanne se oli toisin päin..eli kun lapset taas tulivat kotiin isä-viikonlopulta,sai heitä vuorokauden/kaksi rauhoitella..olivat kotiin tullessaan hyvin kiukkuisia/levottomia..riidat alkoivat heillä jo kotiovelta.