Olemme kaksi ylpeää, arkaa, pelkäävää ja kostavaa paskiaista, jotka nokittelevat ja epäilevät toisiaan ja itseään, vaikka sisimmässä tiedetään mistä tuulee. En osaa lukea sinua enkä ymmärrä itseänikään. Soutaa, huopaa ja aina eri tahtia. Välillä tekisi mieli kuristaa sinut ja välillä huutaa, että ota minut.
Olisiko se liikaa vain liian vähän?
Olisiko se liikaa vain liian vähän?
Vastaukset 41
Vanhimmat
tämä jo hymyilyttää hieman ja raivostuttaa.Soita..enkä soita..tulenko..en..no tule
älä tykkää..tykkään niin...
hulluuden partaalla hetkittäin selvinpäin
miten vääristyneitä joidenkin ajatusmaailmat on. Ethän aloittaja tosissaan kirjoittele noin? Jos niin on niin sanonpa vaan et voihan itku.. :(
Rakkaudelta, niin, sitä se on.
Välillä vihaa vaikka sydän rakastaa eikä sinne kertakaikkiaan mahdu kukaan muu. Rakkautta,
aivan varmasti Rakkautta! Koettu on!
minusta kuulosta ollenkaan. Kun lukee nuo jutut ajatuksen kanssa. Samoin ku tuolla alempanakin yksi viestiketju.
Jotkut eivät vain ole sinuja tunteiden kanssa ja defenssit menevät päälle (=itsesuojelureaktio). Itse enemmän luottaisin sellaisen ihmisen rakkauteen joka ei sitä hehku heti ja suoraan. Mieluummin vahva tunne jossain piilossa kuin hetken riemu joka ei kestä elämää ollenkaan.
sitä tarkoittanu. Vaan sitä et tuossa aloituksessa on jotain aika sairasta. :(
paha pakkomielle johonkin ihmiseen. :/
,en tiedä. monesti asia ratkeaa, kun siitä pystyy puhumaan. mutta minkäs teet, kun kaksi jästipäätä purnaa vastakkain. minua väsyttää ja tuntuu, ettei missään ole mitään mieltä. kukaan muu ei aiheuta samaa eikä vedä mattoa jalkojen alta. tuntuu, että olen kohdannut vertaiseni ja se suoranaisesti v.tuttaa. tekisi mieli huutaa raivosta, että rakastan sinua s.atana.
mä pyydän, lyö vaikka mua, jollen muuten ymmärrä.
Mielettömästi, huuda mulle, lyö mua että mä tajuan.
Kosketa mua ihan hellästi, aloita sä, niin mä jatkan ikuisuuksiin.
yritän tehdä kaikkeni, että saisin muuta ajateltavaa ja silti olet joka puolella. oot edelleen paras,rakas, kaikesta huolimatta. mutta mun luottamus menee helpolla, siihenkin on syynsä...ethän anna aihetta sellaiseen.
vasta hiljan.. Mutta en tiedä, mistä tällä kertaa olet pahastunut - enhän itse ole sanonut sinulle mitään ilkeää pitkiin aikoihin.
Tunnen sinua kohtaan hellyyttä, kaikesta ilkeydestäni huolimatta, ja sinun ylpeydestäsi ja vaativuudestasi huolimatta, ja siitä huolimatta, että olemme jossain mielessä hyvin erilaiset. Sinä olet syvästi tunteellinen, minä uskollinen ja peräänantamaton, mutta intohimoni palaa pikku liekillä, lepattaen, ei roihua, kuten sinun.
Minusta sinä olet ihana, ihana ihminen. Suututtava, raivostuttava, kyllä, mutta sen ohessa, ja paljon enemmän; mielenkiintoinen ihminen, johon tunnen suurempaa halua kuin ketään kohtaan pitkiin pitkiin aikoihin.
Kun ajattelen sinua, ajattelen sinut juuri tuossa tilanteessa aina - juuri haluamassa koskettaa, mutten koskaan koske. Eikö jo olisi aika?
Tämän voisin kuvitella omalle kohdalleni. Hän ei ole sanonut pitkään aikaan mitään ilkeää. Hän on sitkeästi uskollinen, peräänantamaton.
Mutta ehkä minusta saa tuollaisen käsityksen, kuin kirjoitit. Oikeasti, en ole sellainen. Pelko, saa tekemään kaikenlaista. Loppujen lopuksi ihminen voi olla sitkeästi uskollinen ja peräänantamaton, vaikka ulospäin räiskyy.
Mitä sitten pelkään? Tunteita, joita ei voikaan hallita. Jokainen meistä etsii onnea ja muuttuessaan jollain tavoin onnettomaksi, reagoi siihen eri tavoin. Tämä on ilmeisesti yksi tapa.
Edelleen jatkan itsestäni. (Jos en olekaan hän, ehkä saat vinkkiä mielenliikkeisiin?) Pelkään myös sitä, että olemme ehkä sittenkin samankaltaiset. Itse en jaksaisi kaltaistani. Hän ei ole niin räiskyvä, mutta suuttuessaan reagoi hyvin samoin, kuin itse teen. Joskus erilaisuus on hyvä asia ja tässä suhteessa tarvitsen sitä erilaisuutta. -Tai, ehkä vain luulen. Mutta pelko estää ottamasta askelia. Sanomattakin selvää varmasti, pelkoon on vain eri syitä.
Räiskyvä persoona. Taiteilijasielu? Vai onko se vain huhupuhetta? ;-)
--Ja: itse olen vain pitkävihainen! Itsesuojelua, sekin.
tavallaan, ja pitkävihainenkin. Kun niikseen tulee, katkaisen kaiken yhteyden ja toinen on minulle kuollut. Mutta todella rakkaalta ihmiseltä, kuten potentiaalisesti häneltä, kestän paljon. En pelkää riitaa. Riitely, tai väittely, kohtuullisessa määrin on minusta ihan ok, kunhan aina muistetaan kunniottaa toista, eikä lausuta asioita, joita ei voi antaa anteeksi.
huudetaan molemmat, koske sä ensin, niin lupaan jatkaa, enkä lopeta ikinä.
Anna mulle anteeksi.
Anna jos pystyt.
-H-
Kunhan ei tule sanoneeksi mitään peruuttamatonta. Mutta mikä on kenenkin mielestä peruuttamatonta?? Itse en hyväksy esim. "haistatteluja" tai siihen hiukankaan viittaavaa. Vaikka kyseessä olisi muuten kuinka ihana ihminen tahansa. ...
Kai taiteilijasielu? Jätin tässä tapauksessa vähän vihjettäkin, eli jos harrastuksiisi ei kuulu jonkin sortin "taide", niin et ole hän, jota tarkoitin omassa kirjoituksessani. -Kunhan vain haluan "selventää". =)
se ei ole tyylini. Ja harrastuksiini kuuluu jonkin sortin "taide" (lainausmerkit ihan paikallaan, minun tapauksessani:)
Kiva, kun tulit sisään sieltä tyystin ulkopuolelta..
Näköjään oli ihan kohdallaan tulla kommentoimaan. Menee jännäksi! ;-)
Tosin, nyt potilaana. Meniköhän jännityksestä vatsa sekaisin? *vitsailee* No, kohta ei taas naurata, kun rynnistän vauhdikkaasti toilettiin. Se "loma-anomus" jaksettava noutaa vielä...
Eli onneksi ollaan virtuaalimaailmassa!!
Missä merkeissä näitte ekan kerran ja kauanko siitä on aikaa? Tietenkään ei tarvitse yksityiskohtaisesti kertoa, jotain suunnilleen. Itse en ainakaan voisi sanoa paikkaa täsmälleen, ihan itsesuojelullisista syistä.
Kysyn, koska minua jäi vaivaamaan tuo ensimmäisen viestin viimeinen lause. Olisi aika, nähdä ja selvittää. Vihdoin!
tosiaankin, tähän kaupunkiin, jonka nimessä on kahdeksan kirjainta. Oli hiukan kirpeähkö ja ihanan aurinkoinen syyssunnuntaiaamupäivä. Olin ihan omissa ajatuksissani, menossa ostoksille (hassua, että muistan, eikö?), kun huomasin sinut...
Jos emme voi tavata, voisimme ainakin puhua. Tiedän, että on vaikea aloittaa keskustelu, koska tilanne on niin kummallinen. Mutta ehkä meillä molemmilla on aika hyvä outoudensietokyky, jopa -halu?
mutta ei ihan. Kaupungin nimessä on eri määrä kirjaimia ja kohtaamis paikka ei täsmää. Muu olisi sopinut.
Lykkyä kuitenkin, jospa löytäisit hänet! =)
Jospa väärinkirjoitin kaupungin nimenkin. Annas, kun yritän uudestaan: 1, 2, ...
Sinä kuulostat aivan häneltä, sellaisena kuin hän oli, ennenkuin käänsi kelkkansa. En usko, että hän enää pitää minusta. En tiedä, miksi. Optimisti minussa arvelee, että hän luulee minun olevan naimisissa. Pessimisti uskoo tyhmyyteni olevan syynä.
Vai kuulostan ihan häneltä? No, sitten olen varmaan joku sielunkumppani! ;-) Jossain kohtaa mennään kovasti eri suuntaan. Anteeksi, etten voi paljastaa, mikä ei natsaa.
Älä aliarvioi itseäsi. Kaikella on jokin tarkoitus. Jokainen kohtaaminen on meille tärkeä. Ja se tarkoitus selviää ajallaan!
Näin kävi minullekin. Kohtaamisestani hänen kanssaan alkoi sellainen pallo vyöryä, että sen jälkeen koko maailmani muuttui. Siinä sivussa aika monen muunkin maailma. Minusta itsestäni löytyi jotain, jota olen opetellut käyttämään hyödykseni, mutta vieläkään en ole itseni kanssa sinut.
Mitä tulee näiden muiden maailmaan, niin kerrottakoot sen verran, ettei heillä ollut mukanaan ihan yhtä suuri onni.. heidän elämänsä palaa vähitellen samoihin uomiin, mistä lähdettiin liikkeelle. Siitä olen pettynyt. Niinpä olen jäänyt miettimään kaiken tarkoitusta uudelleen. Salaa mietin, onko meidän tarkoitus kohdata uudelleen ja laittaa pallo pyörimään vieläkin vauhdikkaammin....
Kerroin tämän piristääkseni Sinua. Joskus on hyvä luottaa intuitioon. Tärkeintä on kuitenkin, että luotat itseesi!! =)
, että kirjoitat meistä tuossa viestissäsi..
Huh.
Toisaalta mua hymyilyttää jonkin verran.
Myönnän, että tilanne on hankala. Mutta en sentään tajunnut, että voisit kuristaa minut..
Pitäisikö minun pelätä Sinua jotenkin?
Toivoisin, että Meidän välit "puhdistuisivat" joskus ja voisimme olla vilpittömästi ystäviä.
Tai kenties tulevaisuudessa rakastavaisia. Siis, jos kummallakin on siihen mahdollisuus ja halua tarpeeksi.
En kyllä näe noita juttuja mahdottomana.
Kirjoititko yhden toisen viestin alkuviikosta tälle samalle palstalle? Siis su?
viestiä tarkoitat?
että kirjoitat meistä tuossa viestissäsi..
Huh.
Toisaalta mua hymyilyttää jonkin verran.
Myönnän, että tilanne on hankala. Mutta en sentään tajunnut, että voisit kuristaa minut..
Pitäisikö minun pelätä Sinua jotenkin?
Toivoisin, että Meidän välit "puhdistuisivat" joskus ja voisimme olla vilpittömästi ystäviä.
Tai kenties tulevaisuudessa rakastavaisia. Siis, jos kummallakin on siihen mahdollisuus ja halua tarpeeksi.
En kyllä näe noita juttuja mahdottomana.
Kirjoititko yhden toisen viestin alkuviikosta tälle samalle palstalle? Siis su?
päivä, joka päivä. ilmeisesti elämäni loppuun asti, jollet kosketa.
Nauroin ääneen tämän luettuani.
Kiteytät kaiken aina niin hyvin, se naurattaa minua.
Ja minä en leiki sinun leikkejäsi. Sinä se vaan soudat ja huopaat yksinäsi, minä uin käsipohjaa ja etsin simpukoita.
Enkä olisi mikään kostava paskiainen jos sinäkään et olisi ja jos en pelkäisi.
Mikset ymmärrä itseäsi, tosin jos olisin sinä en minäkään pitäisi sinua ehkä kovin ymmärrettävänä. Mutta olen minä ja minulle sinussa ei ole mitään omituista.
Paitsi että sinun käyttäytymisessäsi ei ole mitään järkeä ikinä.
Minun taas tekee mieli kuristaa sinut JA huutaa, että ota minut.
Tai ehkä silittää hellästi ja sanoa ettet saa minua.
Valitse itse.
A)
B)
C)Muu, mikä
Tällaista vastausta sinulta voisi odottaa. Olet oikeassa siinä, että olen tuuliviiri, joka heiluu ees taas. Olen käyttäytynyt niin ja näin, törkeästikin ehkä. Toisaalta syytä on sinussakin... En ole ilkeä ja paha ihminen, joten ehkä puran sitä kautta epävarmuuttani ja -luottamustani sinuun. Sinä etsit simpukoita helmien tähden eikä minun kuorieni alta sellaista löydy. On vain mutaa. Tiedän, että olen liian vähän ja jättäisit minut hukkumaan. Kovin syville vesille et käsipohjaa uiden pääse. Ja koralli on haurasta.
En leiki muuta kuin itselläni. En halua sinun juoksevan oikkujeni mukaan, sillä käytöksessäni ei todellakaan ole järkeä. Tunteetkin ovat sekaisin. Ansaitsen kai kuristuksen ja mielesi tekee torjua, ja sitä juuri sinulta odotankin. Hellyys ei ole myöskään piirre, jonka sinuun liitän. Toisaalta olisit jo voinut ja halunnut kurittaa kovemminkin, ja mietin miksi et sitä tehnyt. Silmäsi myös ovat ristiriidassa muun olemuksen kanssa kun niihin uskaltaa katsoa.
Sinussa on jotain, mikä vetää minua puoleensa, kun annan itselleni luvan. Toisaalta jokin sinussa saa minut tukehtumaan ja pakenemaan pintaan. Minä olin siinä, jos olisit halunnut ottaa. Mutta sitä sinä et tehnyt etkä tee.
Valintani on muu. Mikä - en tiedä.
mitä minulta voisi odottaa.
Tuntuu ihan mukavalta tuo mitä kirjoitit. Mietin joskus kovasti sitä, että onko sinun käytöksesi omasta mielestäsi kunnollista.
Tuossa tekstissä ainakin oli jotain vastausta siihen.
Vai syytä minussakin... Ei kyllä voi vedota noin ja sysätä omaa käytöstä toisen niskaan. Jos sitä yritit tehdä jotenkin vähin äänin.
Minusta minussa ei ole syytä siihen miten olet kohdellut. Se on vain omaa syytäsi. Ja vastaavasti jos minä olen kohdellut sinua huonosti, niin se on vain omaa syytäni.
Uskotko, että kyllä minä silloin ihan alussa tiesin ettet ole ilkeä ja paha ihminen.
Elämä vaan on täynnä valintoja ja niillä on seurauksensa.
Ehkä sisältäsi oletkin edelleen sinä, mutta jos minä olenkin tullut kyynisemmäksi ja arpisemmaksi. Jos vaikka silmässä on viilto, niin vaikuttaahan se siihen mitä näkee.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä mistä olet epävarma.
Sanot tuollaista, että sinun sisälläsi on mutaa ja niin edelleen, mutta tuo on ehkä vähän abstraktia.
Oli jossain kohdin vähän mutaa tai ei, entäs sitten? Timanttikin on vain hiiltä. Tai hiili timanttia.
Olet aina ihan väärässä minun suhteeni. Et tosiaankaan osaa lukea minua, kuten sanoit.
Siinä mielikuvassa muuten, joka minulla oli, niiden simpukoiden sisällä ei ollut helmiä. Helmet ovat aivan mitättömiä minun maailmassani.
En pidä helmistä, kullasta tai timanteista. Pidän kivistä ja korallista.
Pyöreässä täydellisyydessä ei ole mitään minun mielenkiintoa herättävää.
En minä oikkujesi mukaan juoksekaan. Oikut eivät ole minun maailmaani mitenkään muuttavia. Vaikka ne sinun maailmasi rajoja kaatelisi kerta toisensa perään, niin minä kuitenkin toimin omista rajoistani käsin. Ja ne on vakaita.
Olet jonkinlainen pyörremyrsky, mutta ei se tarkoita, että minun perustukseni ikinä irtoavat maasta, vaikka kaikki muu lähtisikin.
Naurahdin tuolle, kun sanoit että olet liian vähän. Luulen, että sinua voisi kuvailla vain siten, että olet ehkä joskus vähän liikaa kestettäväksi.
Ei millään pahalla, sanoin sen ihan hyvässä mielessä.
Epäluottamus minuun? Saat selittää jos haluat, että tajuan tuosta mitään. Miksi?
Voidaanko tehdä yksi asia selväksi, sinä olet se tuuliviiri. En minä. En minä eli minun käyttäytymiseni on pohjimmiltaan loogista, johdonmukaista ja jatkuvaa. Jos haluan uida jonkun kanssa, niin tuskin jätän sitä hukkumaankaan.
Jos ollaan vedessä, niin hukutaan sitten yhdessä. Mutta katsoin kyllä joskus Baywatchia.
Etkä ole niin syvällä hukkumassa kuin luulet koskaan.
Niin ansaitsisit kuristuksen. Vaikka on sekaisin itsensä kanssa, niin jotenkin pitää silti osata käyttäytyä.
Ja olet väärässä, minussa on muuten paljonkin hellyyttä. Vaikka ei ehkä niin kuin sitä odottaisi.
Miksi en kurittanut kovemmin? En saanut sinusta tarpeeksi lujaa otetta.
Mutta oikeasti tiedät kai sen, että rangaistukset on hyväksi.
En ole nähnyt silmiäni kun ne katsovat sinua, en tiedä mitä niistä näkyy. Ehkä näit oman heijastuksesi.
Omista silmistäsi menee kaukoputki sisällesi.
Kai voin myöntää, että kyllä sinussakin jokin veti minua aina puoleensa. Luulen, että etenkin se, että olet aina niin hukassa itsesi kanssa. Yllätyitkö?
Tahdoin kai vähän pitää huolta ja ripotella niitä leivanmuruja tai kiviä sinun jälkeesi, ettet eksyisi.
Ja muutakin.
Mutta ripottelen niitä leivänmuruja nyt vain puluille, älä huku.
Ei ollut meidän aikamme.
Ja nyt meni jo nukkumaanmenoaikakin.
Kun jäin hetkeksi kiinni viestiisi.
Silmät painuu kiinni.
pitänyt lopettaa se kuunteleminen?
tästä ketjusta ei löydy yhtään mun kirjoittamaa viestiä. onhan näitä silti kiva lukea, että saa edes jotain kuvaa siitä, mitä sun mielessä liikkuu. ja se kuva on todella pelottava, oikeasti.
ei ihme ettei sua lueta kuin avointa kirjaa. ei kukaan uskois, että niihin satukirjan kansiin kätkeytyy tollainen psykologinen thriller. huh.
lennä kauas, myötätuulta!
ottaa sinut rajusti, hellästi, miljoonalla eri tavalla, mutta aina uudelleen ja uudellee.
Kainalossani haluaisin pitää sinua turvassa, maailmalta ja itseltäsi.
Olet vain nainen jota ei oteta, niin annat ainakin minun koko ajan ymmärtää.
Miksi kerrot kehon kielelläsi ja sanoillasi muuta, kuin mitä todella haluat ?
Vittu että mä haluun sut ja sua.
Tiedän, että olet aika tuuliviiri nyt.
Tasapainoton.
Ei se minua haittaa. En ole iskemässä sinua juuri nyt. Se ei ole mahdollista.
Mutta odotan, että meidän välille kehkeytyy joskus jotain.
Se on minun tavoitteeni.
Näen sinussa jotenkin tosi paljon potentiaalia.
Et varmaan tajua sitä itse...
Sen takia haluan pitää sinuun yhteyttä..
Tiedän, että olet tosi hyvä tyyppi ja aivan ihana.. Kaunis ja laadukas sielu.
Vaikka kieltämättä vähän oikukas:)
Mitä tulee minuun, niin en ole niin pelottava kuin luulet. Olen kiltti ja lämmin.
Osaan antaa hellyyttä toiselle (nauraa)..
Juu. En myöskään ole mikään jättäjä-tyyppi. Eli tarkoitukseni ei ole jättää ja satuttaa sinua, jos joskus saamme toisemme.
Sen sijaan minähän voisin pelätä sinua.
Siksi toivon, että aika vähän rauhoittaa sinua ja muuttaa tottumuksiasi...
Sillä lailla!
mitään aavistusta kuka sinä olet. Joku sekopää varmaan, mutta kun aloittaja taitaa olla se minun sekopääni.
Ettei vaan väärä ihminen saa trillerin leimaa kontolleen oikeassa elämässä minun takiani.
Heippa vaan.
Hannibal Lecter, joka leimaa täysin tuntemattomia ihmisiä pelkkien nettijorinoiden perusteella. Huhhuh..
Anteeksi, mutta tämä lause kalskahti aika pahasti. "Näen sinussa jotenkin tosi paljon potentiaalia." :-o Mitähän tarkoitit?
Sait sen kuitenkin kuulostamaan sille, että ajattelit kouluttaa hänestä mieleisesi. Eräs elämääni väkisinkin kuuluva ihminen sanoi näin eräästä kumppanistaan. Että on fiksumpaa etsiä itselleen "nuorikko, jonka kouluttaa". -Niin, todellakin, näin hän sanoi! Ja miten kävikään? Suhde ei toiminut. Aikansa kumppani jaksoi, mutta pian totuus paljastui hänellekin. Ja loppujen lopuksi hän sairastui, vakavasti!!
Toivottavasti et tarkoittanut samaa. Edes vitsilläkään!
ja oikukaskin. Monen mielestä se on joskus aika rasittavaa, myös itseni. Sen takia tarvitsenkin rinnalleni tasapainoisen ihmisen, joka osaa hillitä minua oikealla tavalla. Kaipa tästä ajan mittaan vähän rauhoitunkin. Kyllä itsetuntoni on sen verran hyvä, että tajuan oman potentiaalini. Vai mitähän mahdoit tuolla tarkoittaa...
Tiedän että olet lämmin, mitä nyt vähän uhittelet joskus. :) Sitähän ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Ero on aina mahdollinen. En minäkään suunnittele sinun jättämistäsi. Olen kuitenkin realisti enkä koskaan takerru kehenkään niin lujaa, että mahd. eron sattuessa matto menisi jalkojen alta. Mutta paha en ole, joten turha minua on pelätä. Aika näyttää miten meidän välimme kehittyvät. Toivossa on hyvä elää.
viestiketju kaiken kaikkiaan. Aivan kuin me kaksi keskustelisimme vihdoinkin ja kertoisimme toisillemme tunteistamme. Totuus on kuitenkin se, etten vieläkään tiedä onko vihasi sellaista kuin tässä keskustelussa vai ihan todellista vihaa ja välinpitämättömyyttä. Taisin kuitenkin koskettaa sua sillä tunteeton et ainakaan ole.
Kaipaan sua vahva mies..
olen melkein sanaton tämän vuodatuksesi edessä :)
Olet oikeassa, kun puhut arkuudesta ja siitä, että pelkäämme mutta jäi kaivelemaan se, että miten koet minun kostavan? En tunne ainakaan olevani kostonhimoinenkaan yksilö, mutta hiljaisuuteni on vain sitä että mietin hiljaa mielessäni, mitä tästä kaikesta mahtaa tulla.
mitään saata tulla tästä kaikesta! Get real! Get a life!