Minulla ehkä se tilanne etten saa lapseni isää selville.asia minulle todella vaikea,mutta tietenkin saa vaan itseään syyttää.mutta kysymys se että jos näin käy niin miten lapsi reakoi vanhempana asiaan?miten kertoa asia?onko jollain kokemusta jos on käynyt näin!minulla kyllä uusi mies,joka aikoo lapseni adobtoida,mutta joskus tulee varmasti kysymään ihan omasta isästä ni mitä tehdä,ja miten vastata asiaan,ku päivä koittaa,lapsi vasta 3wee
onko kenellekään käynyt näin?
"isätön"
2548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eräällä tutullani on se tilanne, ettei isää ole vahvistettu. Lapsi ei ole tavannut isäänsä, eikä tule koskaan tietämään kuka isä on. Nyt lapsi on 10-vuotias. Hän on puhunut asiasta äitinsä kanssa useammankin kerran, mutta koska perheessä ei ole tästä asiasta tehty häpeällistä tai muuten vaikeaa, ei lapsikaan tilannetta sellaisena ota.
Toinen tuttuni on adoptoitu, asia selvisi hänelle vasta aikuisuuden kynnyksellä. biovanhempiaan hän ei tule koskaan löytämään. Mutta shokista toivuttuaan hän on todennut,että hänellä on vanhemmat, siinä missä muillakin: omat adoptiovanhempansa.
Shokki oli toki kova, kun kuulee, ettei vanhemmat olekaan "omat" ja tuttuni sanoikin, että näin jälkikäteen toivoo, että aisasta olisi puhuttu alusta asti rehellisesti.
Eräs tuttu lapsi tietää, että hänellä on isä tuolla jossain,mutta odottaa onnellisena sitä äsken luvattua päivää, kun arki-isä, jonka kanssa äiti asuu, adoptoi hänet!
Oma lapseni kuuli tästä ja kysyi kyyneliin liikuttuneena, voisiko hänenkin arki-isänsä adoptoida hänet... Omasta biologisesta isästään ei ole kuullut vuosiin... Eikä halua kuullakaan...
tiedä, miten lapsi/ihminen suhtautuu juuriinsa. Tärkientä on rehellisyys ja avoimuus. Jos lapsi vaistoaa että menneisyyttä salataan se useimmiten pahentaa.
Minulla on myös sivullisena muutama havainto siitä miten lapsi kokee sen, ettei oikeaa isää näy tai edes tiedä missä ja kuka tämä on.
Lapsi haluaa jossain vaiheessa tietää - yleensä -mahdollisimman paljon vanhemmistaan. Jos sitä ei saa hän voi ahdistua ja se voi vaikeuttaa luonnollista kehitystä ja terveen identiteetin muodotumista.
Eräs tuttuni oli adoptoitu ja tapasi isänsä vasta aikuisiällä. Se oli suunnaton helpotus ja toi miehen elämään uutta puhtia. Mies oli ehtinyt alkoholisoitua ja paraneminen alkoi isänsä tapaamisesta. Ehkä häntä ahdisti pimeä menneisyys ja joi siihen?