Seuraavaan on koottu miten SRK ja Päivämies toteuttivat suuren puhalluksensa sen jälkeen kun nimetön lähinnä SYT-rahojen perään kyselevä kirje oli levinnyt saarnamiesten keskuuteen marras-joulukuussa 1974.
Sisällys:
1)Nimetön kirje
2)Päivämiehen pääkirjoitus
3)Juttu puhujainkokouksesta
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
(merkintä: Saapui 11/12 – 74)
PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA
Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
-Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
-On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
-Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
-Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
-Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
(kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
-Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja” vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
-Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
-Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
(kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä”. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
-Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.
Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
--------------------------------------
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Päivämies 8.1.1975, pääkirjoitus:
Nimettömät kirjeet ja kirjoitukset
Kristillisyytemme piirissä on silloin tällöin esiintynyt sellaisia piirteitä, että sisäisiä asioita pyritään hoitamaan nimettömien kirjeiden avulla. Tällainen menettely on kokonaan vieras ja vastoin niitä päätöksiä, joita on tehty. Sellaisia kirjoituksiakaan, joissa ei ole lähettäjän nimeä, ei julkaista lehdissämme – ei hyväksytä nimimerkilläkään muille kuin, tunnetuille pakinoitsijoille, joiden nimet ovat konttorilta saatavissa.
Nimettömät kirjeet saavat useimmiten arvonsa mukaisen käsittelyn. Ne heitetään paperikoriin. Mutta joskus on aihetta niiden käsittelyynkin. Tällainen katsottiin olevan nyt, kun ennen Haapajärven puhujainkokousta oli levitetty nimetöntä kirjettä kautta koko Suomen ja kuka ties ulkomaillekin. Kirje oli tavattoman hyvä lähtökohta keskustelulle, joka muodostui keskeisimmäksi asiaksi, kun puhutaan uskon ja elämän vanhurskaudesta. Tällainen nimetön arvostelija on poikennut kauas pois molemmista. Nimettömien kirjeiden käsittely on tarpeen myös silloin, kun jotakin väärää epäluuloa esiintyy ja epäilyksiä kylvetään, jolla saatetaan saattaa matkaan turhia ja vääriä valvomisia.
Mistä sitten johtuu nimettömien kirjeiden lähettäminen? Lähtökohtana on siinä, että lähettäjä ei ole Jumalan seurakunnan rakkaudessa. Seurakunta ei ole enää hellä äiti, joka viallistakin hoitaa ja korjaa; seurakunnan arvo on kadonnut. Näkökyky on kadonnut; ihminen kuvittelee olevansa viisaampi kuin seurakunta. Kaiken lisäksi hän kuvittelee itse olevansa täydellisempi kuin Jumalan seurakunta, josta kuitenkin sanotaan, että se on täydellisyyden tai totuuden patsas ja perustus ja me olemme koko vika.
Tällaiset nimettömät pyytävät olla hoitajia, mutta tosiasiassa hoito koituu pahennukseksi ja epäluulojen lisääntymiseksi ja keskinäisen rakkauden särkymiseksi. Hoitaja on sielunvihollinen eikä Jumalan hengeltä hallittavana. Jumalan sanan neuvojen mukaan oikea hoitaja käy kohti eikä missään tapauksessa kuolleiden selän taakse. Tosiasiassa tällaisten hoitajien sielusta on kokonaan kadonnut oikea toisen sielun hoitamisen mieli. Jos todellisuudessa näkee jonkun olevan hoitamisen tarpeessa, ei sitä hoideta pimeydessä ”ammutaan selän takaa”, vaan valkeudessa, niin kuin Jumalan kasvojen edessä.
Kun apostolit lähettivät seurakuntakirjeitä, melkein aina niistä ilmeni lähettäjä. Useimmissa tapauksissa sekin tuotiin esiin heti kirjeen alussa, kuten esim. Paavalin epistolassa philippiläisille: ”Paavali ja Timoteus, Jeesuksen Kristuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka Philippissä ovat, ynnä piispoille ja palvelijoille.” – Jostakin lähetyskirjeestä nimi puuttuu, sillä kristityt elivät silloin vainon aikaa. Mutta kirjeet olivat silloinkin seurakunnan rakennukseksi eivätkä hajoittamiseksi, kuten esim. Hebrealaisepistola.
Apostolisena aikana oli erittäin tärkeää tietää lähettäjän nimi, mutta vielä tärkeämpää se on tietää näin lopun ajalla, jolloin kaikki on mahdollista. Kirjeen merkitys määräytyy paljon sen mukaan, minkälaisessa tunnontilassa lähettäjä on. Lähettäjä saattaa olla kokonaan langennut Kristuksen evankeliumista ja Jumalan seurakunnan osallisuudesta tai sitten lähettäjä on kokonaan ulkopuolinen ja tekeytyy uskovaiseksi ja totuuden asianajajaksi.
Tällaisiin nimettömiin lähetyksiin on aina suhtauduttava varovasti. Nimettömänä esiintyminen on jo sinänsä merkki siitä, että on väärällä asialla, kun ei uskalla esiintyä julkisesti omalla nimellään.
Toinen asia on sitten niiden kohta, jotka tällaisiin nimettömiin esiintyjiin, lähinnä parjaajiin, tarttuvat. Oma sielu on jo silloin tahriutunut. Jos luottamus on saumaton, jos joku pahaa puhuukin, ei sitä silloin uskota. Näin on myös veljesten välillä. Jos rakkaus on saumaton ja luottamus ehyt, eivät silloin panettelijat ja pahanpuhujat, puhumattakaan nimettömät, pääse aiheuttamaan minkäänlaisia ongelmia, ei edes ajatuksen häiventä asian suhteen.
Kristityillä on aina nimi ja sellaista käytetään. Emme pyri edes nimimerkin taakse, sillä silloinkin on kysymys jo väärästä kunniasta tai väärästä orjuudesta toisten Jumalan lasten edessä. Mutta näissäkin asioissa on armo tarjolla. Saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Päivämies 8.1.1975, etusivu, jatko s. 4
(jutussa kaksi valokuvaa, toisessa mm. HS istuu etupenkissä)
PUHUJAINKOKOUS HAAPAJÄRVELLÄ
Mitä enemmän näette sen päivän lähestyvän, sitä enemmän neuvokaat teitänne keskenänne. Tämä koettiin elävästi Haapajärvellä pidetyssä puhujainkokouksessa 28.12.-74.
Kokous aloitettiin klo 10 Kauko Mäntylän pitämällä alkuhartaudella. Kokouksen avauksen suoritti Eino Vaherjoki joka toivotti samalla kaikki osanottajat tervetulleiksi kokoukseen.
Puheenjohtajiksi valittiin veljet Erkki Reinikainen ja Einari Lepistö, sihteereiksi veljet Erkki Piri ja Ahti Riihimäki. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin veljet Heikki Saari ja Hannes Kamula. Kokoukseen osallistui 230 puhujaa eri puolilta Suomea.
Ensimmäisenä asiana käsiteltiin nimetön kirje, jota oli lähetetty kautta Suomen lähinnä puhujaveljille. Kirje oli postitettu Oulusta. Kirjeen johdosta keskusteltiin pitkään ja heti aluksi todettiin, että se oli hyvä ja samalla hätkähdyttävä. Hyvä siinä mielessä, että aivan samoin kuin viime eriseuran edellä kirjeet ja monisteet sekä eräät lehtikirjoitukset paljastivat, mistä oli kysymys. Näin teki tämäkin kirje.
Kirjeen sisällön suhteen mainittiin mm. seuraavaa:
Tällainen kirje ei ollut yllätys. Viime eriseuran edellä kulki paljon kirjeitä ja monisteita, niissä tosin usein oli lähettäjän nimi. Tällä kirjeellä pyritään kylvämään epäilyksiä ja epäluuloa ja vielä rikkomaan veljien välejä kuolleitten suuhun pannuilla sanoilla.
Toisaalta kirje on taitavasti suunniteltu, mutta sisällöstä selviää erittäin kauas elävästä uskosta harhautuneen maku. Ensimmäisenä nimettömänä esiintyminen pelon tähden on vierasta Jumalan lapsille, sillä rakkaus poistaa pelon. Oikea mieli olisi pannut oman sielun autuuden tähden epäilijää kyselemään ja tutkistelemaan itseään Jumalan seurakunnassa sanan äärellä, onko itse harhautunut. Kirjoittaja näkee vain Jumalan huoneen riitelevänä siksi, että viallisia on ahkeroitu hoitaa Jumalan rakkauden vaatimana. Tottelemattomille neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat ovat tulleet lakina, kuten tällekin kirjoittajalle. Siksi monelle harhautuneelle kirje on ollut riemukas aarre ja on ahkerasti selitelty ja soiteltu: katsokaa nyt, mitä SRK:ssa tehdään, nimenomaan työvaliokunta ja johtokunta.
Kirje on opillisesti erittäin harhautunut. Tunnustella omaa tilaansa osoittamalla käsi omalle povelle. Kun sydämestä on kadonnut Jumalan ääni, minkälaisen vastauksen silloin oma povi antaa; ei Jumalan vastausta, vaan tämän maailman ruhtinaan vastauksen. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, sieltä kuuluu Jumalan ääni.
Kirjoittaja näkee työvaliokunnan ja johtokunnan orjuuttavana ja kuitenkin joka vuosi vuosikokous on näiden elinten toiminnan yksimielisesti hyväksynyt ja vielä niin, että on luvattu rukoilla, että Jumala antaisi edelleen voimaa asioiden hoitamiseen samalla tavalla.
Kirjoittajan ja hänen tai heidän kaltaistensa eksyneitten mielestä ei mitään saisi hoitaa, kaikkien pitäisi antaa rauhassa mennä helvettiin. Missä olisi silloin Hyvän Paimenen mieli, joka pyytää olla vähäisenä Jumalan palvelijana kokoamassa laumaa Kristukselle eikä saatanalle.
Kirjoittajalla on muutenkin pal-(jatkuu s.4).jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”
Sisällys:
1)Nimetön kirje
2)Päivämiehen pääkirjoitus
3)Juttu puhujainkokouksesta
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
(merkintä: Saapui 11/12 – 74)
PUHUJAVELJILLE SUOMEN SIIONISSA
Veljemme Pietari kirjoittaa: ”Kaitkaa Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on ja pitäkää siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, ei myös niin niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaa laumalle esikuvaksi”(Piet.5:2,3).
-Hyvät puhujaveljet. Olisin mielelläni niin rohkea, että esittäisin itseni, mutta en voi sitä tehdä koska pelkään seurauksia. Siitä huolimatta olen saanut olla yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa ja haluan niin olla edelleenkin. Miksi kirjoitan näin. Siksi, että tunnen monen ahdistavan kysymyksen sisimmässäni ja valtakuntamme työsaralla. Ahdistusta lisää vielä se, että monet puhujaveljet arkoina kyselevät samoja asioita toinen toiseltaan.
-On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
Tästä huolimatta Jumalanvaltakunnan työ on mennyt eteenpäin ja meidän tulee rukoilla, että Jumala henkensä kautta siunaisi työmme ja että päätöksemme olisi PYHÄNHENGEN sanelemia.
-Kun Jumalanvaltakunta on yksi yhteinen perhe, olemme vastuussa toinen toistemme yksityisenä kristittynä. Mitä vielä, olemme vastuussa niistä päätöksistä mitä me teemme ja puhumme. Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
Puhujaveljet, asettakaamme käsi sydämelle niin lähelle, että kuulemme sen lahjomattoman tuomarin äänen, joka ei anna etsiä ihmiskunniaa, eikä tunne ihmispelkoa vaan ainoastaan Jumalan pelkoa totuudessa.
Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
-Ennenkaikkea, vielä kerran palauttakaamme Jumalanvaltakunnan olemus mieleemme. Ennen uskoneet ja vielä tänäänkin uskovat kirjoittavat näin:
”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
Ja veljemme Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ. Sekin on yksi Jumalanvaltakunnan tuntomerkki, että mädäntyneet kalat kulkevat valtakunnan verkon mukana ja ohdakkeet kasvavat samassa pellossa vehnien kanssa.
-Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
Me puhujapoloiset olemme niitä joiden välit pitäisi ennen kaikkea olla avoimet ja ettemme yljän viipyessä alkaisi syödä leipäveljeämme. Vielä vähemmin kantamaan toistemme päähän työvaliokuntaan seläntakana ja tiukanpaikan tulleen vaikka tekemään sen turhaksi.-
Veljet, maantomu ympäröi raskaasti kuolemattoman osamme majaa.
(kopiossa vajaa rivi)….näkyy helposti ja kahden ja kolmen todistus on, - vaikka se olisi vääräkin on voimakkaampi kuin yhden. On ihmisrakkautta ja pelkoa joka panee vaikenemaan vaikka tunto sanoisi toista.
Kuitenkin Jumalan tuomio on vanhurskas, eikä kysele miten moni muu ajattelee näin.
Teemmekö yhteisen päätöksen, että puhumme kaikki mikä liikkuu huonoina asioina seurakunnissa ja koskekoon asia ketä tahansa. Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä. – Voisi siihen luetteloon vielä vaikka lisätä omalla nimellä tupakanpolton, joka varsinkin nuorine tyttöjen ja rouvien suussa herättää pahennusta ja kun samalla suulla vielä tunnustaa uskoa sekä varoitta(a) maailmallisuudesta.
Rohkenen esittää muutamia keskusteltavia asioita edessä olevaan puhujaveljien kokoukseen:
-Onko Suomen Siionin eräät puhujaveljet ottaneet ”puoluetukirahoja” vastaan, tehdäkseen palveluksia saarnatoimensa yhteydessä jollekin puolueelle.
-Mistä johtuu ja mikä mahtaa olla syynä, että veli Kimpimäki ja eräät muut veljet jokin aika sitten valittivat, että veli Saaren mukaan lähetysmatkoille on vaikea saada veljiä. – Edesmennyt V.Polvi kertoi näin ja mahdollisesti edessäolevissa kokouksissa on veljiä jotka ovat kuulleet samoja valituksia. En kumminkaan voi vaatia ketään esiin koska pelkään joutuvani heitetyksi ”mädäntyneitten” kalojen joukkoon.
Todetkaamme kuitenkin, että jos Polvi ym:t ovat tämän puhuneet valetta, voi veli Kimpimäki ym:t sitä rohkeammin puheet julistaa valheeksi. Jälelle jää vain yksi jonka tuomio on vanhurskas ja se tuomio on vielä meidän edessämme.
-Edelleen josta Siioni sairastaa ja kyselee:
Onko ja miksi veli Saaresta on tehty ”pääneuvottelija” ja selvittäjä Siionille. Ei kai nämäkään lahjat ole yhden varassa. – Toiseksi, tämä tapa on jo antanut aihetta tulkintaan, että ellei Saari ole selvittäjänä ollaan muuten ”hempeitä”, eikä raitis henki ole saanut päätöstä sanella.
On valitettavaa, että edellä mainittuja ristiriitoja on veljien suussa ja sydämessä niin onko ihme jos kalinoita syttyy siellä ja täällä.
(kopiosta puuttuu osittain ensimmäinen rivi)pompi j u l k i s e s t i kokouksessa kumota ja silloin ne lakkaavat Siionia vaivaamasta.
”KUIVA HENKI” Tuo nykyisin paljon käytetty syyte on minulle antanut paljon ajattelemisen aihetta. Tunnen tuon pelon omassa sydämessäni ja voin vain lohduttautua sillä lupauksella, että ”kuivan ja hedelmällisen” tuntien saan uskoa. Kuitenkin olen joutunut sovittamaan tuota syytettä kuulemiini ja näkemiini tapauksiin. – Esimerkiksi, veli tai sisar on kutsuttu puhuteltavaksi seurakunnan” (johtokunnan) eteen ja ellei tuo puhuteltava suostu tunnustamaan niitä vikoja mitkä eteen sanotaan on kysymyksessä ”sitominen” eli eroittaminen. Sekin on mahdollinen vain Jumalanvaltakunnassa, mutta jos tuo korjattava joutuu tuunustamaan yli tuntonsa ei päätös ole Pyhänhengen sanelema. – Sopinee lukemani kokemus ”kuivasta hengestä”. Veli Jorma Manninen kirjoittaa Päivämiehessä n:o 12/-74: ”Muistan, ollessani kuivahengen vallassa, tuli pääasiaksi valvoa kirkon ja uskovaisten pappien synneissä. Ja silloin ei katoa oma syntisyys vaan tunto omasta syntisyydestä. Jos ei nähdä, että vielä aikanamme on mahdollisuus tehdä työtä kirkonkin piirissä hyvällä omallatunnolla, niin uskonelämä kuivuu. On ikävää, kun joskus kuulee huokaillen sanottavan, että ne kirkon hommat ovat saastaisia.
Rukoilemalla ei paljon rakenneta, varsinkaan, jos ei ole esitettävänä Jumalan sanan mukaisia neuvoja vaikeiden asioiden ratkaisemiseksi. Mutta kun uskova pyytää Jumalan sanan valkeudessa ja kristittyjen rakkaudessa vaeltaa ja työ sinänsä aikanamme on vaativaa, on murheellista kuultavaa, jos meidänkin työmme ylle tulee kieltävä varjo: saastaista.
Emme siis tahdo olla toisillemme kuormaksi, vaan luvallisissa työoloissa tuemme ja kaikin tavoin kannustamme ja rohkaisemme toinen toistamme. Esiinnymme yhtenäisenä Jumalan kansana kaikkialla. Emme yksin tahdo laisinkaan taistella. Niin hengelliseltä ja hurskaalta kuin tällainen huokailu saattaa näyttääkin, kätkeytyy siihen monesti sellainen salainen taka-ajatus, että minun, huokailijan, pitäisi päästä näistä asioista kristillisyydelle ne hyvät neuvot antamaan. On vaara tulla liian tarkkasilmaiseksi ja mennä Jumalan edelle asioissa.”
-Veljet rakkaat, asettakaamme tänä aikana ja tulevissa kokouksissa asiat siihen vaakaan, että ei tarvitsisi seurakunnissa pelätä alussa mainittuja ” s u u r i a v i r h e i t ä” tapahtuneeksi.
JUMALAN RAUHAAN: veli vaivassa ja valtakunnassa.
Jäljennöksen oikeaksi todistavat:
--------------------------------------
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Päivämies 8.1.1975, pääkirjoitus:
Nimettömät kirjeet ja kirjoitukset
Kristillisyytemme piirissä on silloin tällöin esiintynyt sellaisia piirteitä, että sisäisiä asioita pyritään hoitamaan nimettömien kirjeiden avulla. Tällainen menettely on kokonaan vieras ja vastoin niitä päätöksiä, joita on tehty. Sellaisia kirjoituksiakaan, joissa ei ole lähettäjän nimeä, ei julkaista lehdissämme – ei hyväksytä nimimerkilläkään muille kuin, tunnetuille pakinoitsijoille, joiden nimet ovat konttorilta saatavissa.
Nimettömät kirjeet saavat useimmiten arvonsa mukaisen käsittelyn. Ne heitetään paperikoriin. Mutta joskus on aihetta niiden käsittelyynkin. Tällainen katsottiin olevan nyt, kun ennen Haapajärven puhujainkokousta oli levitetty nimetöntä kirjettä kautta koko Suomen ja kuka ties ulkomaillekin. Kirje oli tavattoman hyvä lähtökohta keskustelulle, joka muodostui keskeisimmäksi asiaksi, kun puhutaan uskon ja elämän vanhurskaudesta. Tällainen nimetön arvostelija on poikennut kauas pois molemmista. Nimettömien kirjeiden käsittely on tarpeen myös silloin, kun jotakin väärää epäluuloa esiintyy ja epäilyksiä kylvetään, jolla saatetaan saattaa matkaan turhia ja vääriä valvomisia.
Mistä sitten johtuu nimettömien kirjeiden lähettäminen? Lähtökohtana on siinä, että lähettäjä ei ole Jumalan seurakunnan rakkaudessa. Seurakunta ei ole enää hellä äiti, joka viallistakin hoitaa ja korjaa; seurakunnan arvo on kadonnut. Näkökyky on kadonnut; ihminen kuvittelee olevansa viisaampi kuin seurakunta. Kaiken lisäksi hän kuvittelee itse olevansa täydellisempi kuin Jumalan seurakunta, josta kuitenkin sanotaan, että se on täydellisyyden tai totuuden patsas ja perustus ja me olemme koko vika.
Tällaiset nimettömät pyytävät olla hoitajia, mutta tosiasiassa hoito koituu pahennukseksi ja epäluulojen lisääntymiseksi ja keskinäisen rakkauden särkymiseksi. Hoitaja on sielunvihollinen eikä Jumalan hengeltä hallittavana. Jumalan sanan neuvojen mukaan oikea hoitaja käy kohti eikä missään tapauksessa kuolleiden selän taakse. Tosiasiassa tällaisten hoitajien sielusta on kokonaan kadonnut oikea toisen sielun hoitamisen mieli. Jos todellisuudessa näkee jonkun olevan hoitamisen tarpeessa, ei sitä hoideta pimeydessä ”ammutaan selän takaa”, vaan valkeudessa, niin kuin Jumalan kasvojen edessä.
Kun apostolit lähettivät seurakuntakirjeitä, melkein aina niistä ilmeni lähettäjä. Useimmissa tapauksissa sekin tuotiin esiin heti kirjeen alussa, kuten esim. Paavalin epistolassa philippiläisille: ”Paavali ja Timoteus, Jeesuksen Kristuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka Philippissä ovat, ynnä piispoille ja palvelijoille.” – Jostakin lähetyskirjeestä nimi puuttuu, sillä kristityt elivät silloin vainon aikaa. Mutta kirjeet olivat silloinkin seurakunnan rakennukseksi eivätkä hajoittamiseksi, kuten esim. Hebrealaisepistola.
Apostolisena aikana oli erittäin tärkeää tietää lähettäjän nimi, mutta vielä tärkeämpää se on tietää näin lopun ajalla, jolloin kaikki on mahdollista. Kirjeen merkitys määräytyy paljon sen mukaan, minkälaisessa tunnontilassa lähettäjä on. Lähettäjä saattaa olla kokonaan langennut Kristuksen evankeliumista ja Jumalan seurakunnan osallisuudesta tai sitten lähettäjä on kokonaan ulkopuolinen ja tekeytyy uskovaiseksi ja totuuden asianajajaksi.
Tällaisiin nimettömiin lähetyksiin on aina suhtauduttava varovasti. Nimettömänä esiintyminen on jo sinänsä merkki siitä, että on väärällä asialla, kun ei uskalla esiintyä julkisesti omalla nimellään.
Toinen asia on sitten niiden kohta, jotka tällaisiin nimettömiin esiintyjiin, lähinnä parjaajiin, tarttuvat. Oma sielu on jo silloin tahriutunut. Jos luottamus on saumaton, jos joku pahaa puhuukin, ei sitä silloin uskota. Näin on myös veljesten välillä. Jos rakkaus on saumaton ja luottamus ehyt, eivät silloin panettelijat ja pahanpuhujat, puhumattakaan nimettömät, pääse aiheuttamaan minkäänlaisia ongelmia, ei edes ajatuksen häiventä asian suhteen.
Kristityillä on aina nimi ja sellaista käytetään. Emme pyri edes nimimerkin taakse, sillä silloinkin on kysymys jo väärästä kunniasta tai väärästä orjuudesta toisten Jumalan lasten edessä. Mutta näissäkin asioissa on armo tarjolla. Saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Päivämies 8.1.1975, etusivu, jatko s. 4
(jutussa kaksi valokuvaa, toisessa mm. HS istuu etupenkissä)
PUHUJAINKOKOUS HAAPAJÄRVELLÄ
Mitä enemmän näette sen päivän lähestyvän, sitä enemmän neuvokaat teitänne keskenänne. Tämä koettiin elävästi Haapajärvellä pidetyssä puhujainkokouksessa 28.12.-74.
Kokous aloitettiin klo 10 Kauko Mäntylän pitämällä alkuhartaudella. Kokouksen avauksen suoritti Eino Vaherjoki joka toivotti samalla kaikki osanottajat tervetulleiksi kokoukseen.
Puheenjohtajiksi valittiin veljet Erkki Reinikainen ja Einari Lepistö, sihteereiksi veljet Erkki Piri ja Ahti Riihimäki. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin veljet Heikki Saari ja Hannes Kamula. Kokoukseen osallistui 230 puhujaa eri puolilta Suomea.
Ensimmäisenä asiana käsiteltiin nimetön kirje, jota oli lähetetty kautta Suomen lähinnä puhujaveljille. Kirje oli postitettu Oulusta. Kirjeen johdosta keskusteltiin pitkään ja heti aluksi todettiin, että se oli hyvä ja samalla hätkähdyttävä. Hyvä siinä mielessä, että aivan samoin kuin viime eriseuran edellä kirjeet ja monisteet sekä eräät lehtikirjoitukset paljastivat, mistä oli kysymys. Näin teki tämäkin kirje.
Kirjeen sisällön suhteen mainittiin mm. seuraavaa:
Tällainen kirje ei ollut yllätys. Viime eriseuran edellä kulki paljon kirjeitä ja monisteita, niissä tosin usein oli lähettäjän nimi. Tällä kirjeellä pyritään kylvämään epäilyksiä ja epäluuloa ja vielä rikkomaan veljien välejä kuolleitten suuhun pannuilla sanoilla.
Toisaalta kirje on taitavasti suunniteltu, mutta sisällöstä selviää erittäin kauas elävästä uskosta harhautuneen maku. Ensimmäisenä nimettömänä esiintyminen pelon tähden on vierasta Jumalan lapsille, sillä rakkaus poistaa pelon. Oikea mieli olisi pannut oman sielun autuuden tähden epäilijää kyselemään ja tutkistelemaan itseään Jumalan seurakunnassa sanan äärellä, onko itse harhautunut. Kirjoittaja näkee vain Jumalan huoneen riitelevänä siksi, että viallisia on ahkeroitu hoitaa Jumalan rakkauden vaatimana. Tottelemattomille neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat ovat tulleet lakina, kuten tällekin kirjoittajalle. Siksi monelle harhautuneelle kirje on ollut riemukas aarre ja on ahkerasti selitelty ja soiteltu: katsokaa nyt, mitä SRK:ssa tehdään, nimenomaan työvaliokunta ja johtokunta.
Kirje on opillisesti erittäin harhautunut. Tunnustella omaa tilaansa osoittamalla käsi omalle povelle. Kun sydämestä on kadonnut Jumalan ääni, minkälaisen vastauksen silloin oma povi antaa; ei Jumalan vastausta, vaan tämän maailman ruhtinaan vastauksen. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, sieltä kuuluu Jumalan ääni.
Kirjoittaja näkee työvaliokunnan ja johtokunnan orjuuttavana ja kuitenkin joka vuosi vuosikokous on näiden elinten toiminnan yksimielisesti hyväksynyt ja vielä niin, että on luvattu rukoilla, että Jumala antaisi edelleen voimaa asioiden hoitamiseen samalla tavalla.
Kirjoittajan ja hänen tai heidän kaltaistensa eksyneitten mielestä ei mitään saisi hoitaa, kaikkien pitäisi antaa rauhassa mennä helvettiin. Missä olisi silloin Hyvän Paimenen mieli, joka pyytää olla vähäisenä Jumalan palvelijana kokoamassa laumaa Kristukselle eikä saatanalle.
Kirjoittajalla on muutenkin pal-(jatkuu s.4).jon harhakäsityksiä SRK:n sisäisistä asioista, mikä tulee ilmi monista kirjeen yksityiskohdista. Näissäkin asioissa olisi epäluulojen kylväjillä aihetta kiireesti lähteä parannuksen askelille.
Hoitotoimenpiteet ja pellon ohdakkeet on sekoitettu väärällä tavalla.
Edelleen kirjoittaja kateellisena havittelee pääneuvottelijan paikkaa. On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa. Seurakunnan Herra on kuitenkin uskollinen ja armollinen, siellä on kaikille kuuliaisille viallisille kuulunut sama armoevankeliumi, synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen.
Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
Koska kirjeessä esitettiin epäluottamus työvaliokunnan ja johtokunnan toimintaa vastaan, esitettiin kysymys, nauttiiko työvaliokunta ja johtokunta Siionin puhujien luottamusta. Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
Monet vielä yksityisissä puheenvuoroissaan toivat esille vilpittömän kiitollisuutensa siitä, että on asioita hoidettu ja heitäkin hoidettu paljon. Pyydettiin Jumalan voimaa, että edelleen jaksettaisiin hoitaa totuudessa ja rakkaudessa.”
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kauheasti aikaa ja vaivaa on nähty tuon kirjeen tyhjäksi tekemiseen, kierrellään ja kaarrellaan, muistutetaan siitä että kirjoittaja on väärässä hengessä, mutta ei varsinaisesti vastata kirjeen sisältöön, ei tietenkään, koska kirjoittaja osui naulan kantaan ja oli aivan oikeassa ja tämä olisi merkinnyt sitä että SRK olisi joutunut korjaamaan linjaansa.
Ja mikä pahinta, kirje on yhä ajankohtainen ja opillisia harhaanmenoja ei ole vieläkään korjattu. Paitsi siis niiden aiheuttajat keskenään.
Sisällys:
1)Nimetön kirje
2)Päivämiehen pääkirjoitus
3)Juttu puhujainkokouksesta
1)Nimetön kirje
-On selviö, että ei uskalleta kertoa ja puhua vapaasti. On kuin Jumalan pelko olisi muuttunut ihmispeloksi.
*mitä kirjoitaja tarkoitaa tällä. Mikä sai tilanteen kiristymään vuonna 74 sellaiseksi että "yhteinen rakkaus" ei kestänyt kritiikkiä?
Toisinsanoen me joko hylkäämme tai hyväksymme tehdyt ratkaisut ja olemme näin ollen vastuussa kerran ”suurena päivänä” mitä olemme tehneet tai tekemättä jättäneet. – Kun näitä ajattelemme on totisesti syytä arkuuteen Jumalan edessä.
*Tässä kirjoitaja on enemmän kuin oikeassa.
Toivon, että keskuudestanne poistuisi ihmispelko ja ihmisorjuus niin paljon, että nähtäisiin vai (n-kirjain puuttuu alkuperäistekstistä, kopioijan huomio) veljiä-sisaria vaivassa ja valtakunnassa. Silloin ei orjuuttaisi avointa keskustelua johtokunnan eikä työvaliokunnan jäsenyys.
*Mistä tämä orjuus tuli? Ketä tuolla johtokunnassa silloin istui että heitä näin orjailtiin? Tiedän vain osittaisen totuuden toisaalta nimet eivät niinkään ole kiinostavia vaan saada vastaus kysymykseen miksi ja mistä tämä ilmiö tulee.
”PyhäHenki opettaa, johdattaa ja hallitsee seurakuntaa, eivät Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtokunta tai työvaliokunta”(A.Haho Päivämieslehdessä n:o28/1972 Paavolan suviseurat).
*Puhuuko ko edelleen näin?
Heikki Saari kirjassaan SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siv. 26 näin:
”Jeesus on myös puhunut vertauksen taivaanvaltakunnasta, joka on verkon eli nuotan kaltainen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja.. Sen apajan mukaan tuli myöskin mädäntyneitä kaloja, JOTKA VASTA ENKELIT EROTTAVAT VERKOSTA HERRAN SUURENA PÄIVÄNÄ.
*Mielenkiintoista ei ole se mitä tässä kirjoitetaan vaan kuka kirjoitaa
Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä
*Kirjoitajahan kertoo tulevasta jo ennakoon :)
Televisio, perhesuunnittelu ja yleensä maailmallisuus on selviä asioita joista tulee saarnata aivan omalla synnin nimellä.
*Erikoisesti juuri nämä sitten kuitenkin nostetaan esille?
2)Päivämiehen pääkirjoitus
Lähtökohtana on siinä, että lähettäjä ei ole Jumalan seurakunnan rakkaudessa. Seurakunta ei ole enää hellä äiti, joka viallistakin hoitaa ja korjaa;
*hienoa jo vuonna 75 näköjään osatiin tuo. Se joka epäilee seurakunan erehtymättömyyttä ja osoitaa aiheellista kritiikkiä ei ole seurakunnan rakkaudessa.
Kaiken lisäksi hän kuvittelee itse olevansa täydellisempi kuin Jumalan seurakunta, josta kuitenkin sanotaan, että se on täydellisyyden tai totuuden patsas ja perustus ja me olemme koko vika.
*Opetus näkyy oleen harhassa jo vuonna 1975 ja näyttäisi siltä että päivämieslehti on ollut tietyn osan käytössä jo tuolloin.
*tarina näytää jatkuvan
Tällaiset nimettömät pyytävät olla hoitajia, mutta tosiasiassa hoito koituu pahennukseksi ja epäluulojen lisääntymiseksi ja keskinäisen rakkauden särkymiseksi.
Tosiasiassa tällaisten hoitajien sielusta on kokonaan kadonnut oikea toisen sielun hoitamisen mieli
minkälaisessa tunnontilassa lähettäjä on.
Nimettömänä esiintyminen on jo sinänsä merkki siitä, että on väärällä asialla, kun ei uskalla esiintyä julkisesti omalla nimellään.
Kristityillä on aina nimi ja sellaista käytetään. Emme pyri edes nimimerkin taakse, sillä silloinkin on kysymys jo väärästä kunniasta tai väärästä orjuudesta toisten Jumalan lasten edessä. Mutta näissäkin asioissa on armo tarjolla. Saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
*mitenhän on jos tuo asenne on ollut alun alkaen tuo mitkä ilmenee kirjoituksesta. NIIN jokainen tietää mitä siitä seuraa jos oman nimen laittaa alle. Kirjoitushan kertoo suoraan että kritiikin esittäjä on keskustelematta väärässä.
3)Juttu puhujainkokouksesta
Ensimmäisenä nimettömänä esiintyminen pelon tähden on vierasta Jumalan lapsille, sillä rakkaus poistaa pelon. Oikea mieli olisi pannut oman sielun autuuden tähden epäilijää kyselemään ja tutkistelemaan itseään Jumalan seurakunnassa sanan äärellä, onko itse harhautunut.
*hmmmmm
että viallisia on ahkeroitu hoitaa Jumalan rakkauden vaatimana. Tottelemattomille neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat ovat tulleet lakina, kuten tällekin kirjoittajalle.
*Sivuutetaanko todella se aiheeton huoli jonka kirjoitaja nostaa esille.....
Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta.
*Tämä taas ei ole lainkaan yhtä selvää kui pävämies antaa ymmärtää...
Tähän kysymykseen annettiin yksimielinen vastaus: varauksetonta luottamusta.
*Kuinka tuon edellä mainitun komentin valossa olisi muuta voinut sanoa jos mieli pitää paikkansa tuossa yhteisössä...
Kaikenkaikkiaan mielenkiintoista on se ettei kirjeen pääasiaan otettu mitään kantaan. Pää argumetti kirjeen lähettämiselle lienee ollut se että nähtiin mihin käytännössä mentiin...
-Ei ole kalamiehille annettu tehtävää perata Jumalanvaltakunnan peltoa ja heitellä mädäntyneitä kaloja pois. Se tehtävä olisikin Jumalanvaltakunnan työmiehille liian vastuullinen. Siinä me tekisimme s u u r i a v i r h e i t ä ja erehdyksiä. Mutta me teemme työtä Jumalan armoevankeliumilla ja totuudella”.
Nämä ovat jaloja ajatuksia ja PYHÄNHENGEN sanelemia. Tästä huolimatta kannamme murhetta siitä, että on eräitä puhujaveljiä jotka selittävät verkon vertauksen toisin ja mikä hirveintä, että sen mukaan toimitaan. On puhujaveljiä jotka tämän tietävät ja vaikenevat, - niin minä poloinen myös. Tämä on ihmispelkoa joka vielä tuomitaan ja julki julistetaan.
Kysyn omasta ja monien muiden puolesta, onko edellä mainittuja ”SUURIA VIRHEITÄ”(H.Saari) päässyt jo tapahtumaan ja miten me niitä korjattaisiin jos niin on. Olemme totisesti kerran tilivelassa tästä.
Uskomatonta on myös se että kun me olaan työvaliokunnassa näin päätetty niin voimme mennä sen toteamuksen taakse että
"Näkökyky on kadonnut; ihminen kuvittelee olevansa viisaampi kuin seurakunta. Kaiken lisäksi hän kuvittelee itse olevansa täydellisempi kuin Jumalan seurakunta, josta kuitenkin sanotaan, että se on täydellisyyden tai totuuden patsas ja perustus ja me olemme koko vika."
*Kannattaisi ehkä joskus uskaltautua miettimäään että jos vaikka itse olisikin vikaan joutunut eikä ilman nöyryyttä nöyryttää muita.
sai alkunsa jo silloin, kun taisteltiin "pappiseriseuraa" vastaan. Sitä kehitettiin ja vahvistettiin 60-luvun ajan.
"*Mistä tämä orjuus tuli? Ketä tuolla johtokunnassa silloin istui että heitä näin orjailtiin? Tiedän vain osittaisen totuuden toisaalta nimet eivät niinkään ole kiinostavia vaan saada vastaus kysymykseen miksi ja mistä tämä ilmiö tulee."
Taisi olla niin, että 60-luvulta alkaen kehitetiin hirvittävä kristuksen kirkkolaki -oppi, joka velvoitti jokaista vl-uskoista ottamaan itsestänsä vaarin ja kyttäämään kaiken aikaa muita. Jos siis löysi veljessä vikaa eikä lähde korjaamaan, syyllistyy itsekin samaan syntiin. Tämmöinen oli oppi. Johan on ihme, jos tuollainen lakiuskonto ei orjuuta. Sitä tietää koko ajan olevansa kyttäyksen kohteena. Eikä koskaan tiedä, mitsä asiasta milloinkin joku ilmiantaa.
Kyllä sellaisessa pelon ilmapiirissä SRK:n johtokin saa puhujainkokoukselta ja jopa vuosikokoukselta yksimielisiä, mieleisiään päätöksiä.
Päivämies 1.9.1976 Pääkirjoitus
KRISTUKSEN KIRKKOLAKI
Niin kuin ulkonaisessa kirkossa ovat omat säädöksensä jumalanpalvelusmenoon ja kaikkien kirkollisten toimitusten hoitamiseen, niin on myös Kristuksen kirkossa, Jumalan valtakunnassa.
Eräs kohta Kristuksen kirkkolaissa on veljesten välisten asioiden hoitaminen. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Ei luonnollinen järki oikein nöyrästi tähän taivu. Tuntuisi paremmin oikeudenmukaiselta, että rikkonut tulee sen luokse, jota vastaan on rikkonut. Miten se voisi olla mahdollista? Eivät luonnollisessa elämässäkään sairaat hoida terveitä, vaan päinvastoin. Aivan samasta syystä hengellisessä elämässä terveet hoitavat sairaita. Aina on mentävä vikaan joutuneen luo viallista hoitamaan, kun ei hän tunne viallisuuttaan. Jos viallinen tuntee viallisuutensa, hän tulee kiireesti hoitoa pyytämään.
Edelleen neuvotaan, että kahdenkesken epäonnistunutta hoitotoimenpidettä jatketaan useamman auttamana ja ellei sekään auta, ilmoitetaan seurakunnalle ja jos siinä vielä tottelemattomuuden osoittaa, pidetään häntä pakanana ja puplikaanina. Näin hoidetaan yksityisiä veljien ja sisarten välisiä asioita.
Usein tähän sotketaan sellaisia asioita, jotka eivät siihen kuulu. Seurakuntaa vastaan tehdyt rikkomukset hoidetaan seurakunnassa. Kun esimerkiksi hoidetaan väärän hengen tai väärän opin erheitä, ovat ne aina syntiä seurakuntaa vastaan. Näiden hedelmänä nousee paljon muuta, jolla seurakuntaa on pahennettu ja joiden kautta väärä henki tunnetaan. Tällaiset asiat eivät kuulu Kristuksen kirkkolain alaiseen hoitojärjestykseen. Julkiset synnit on hoidettava julkisesti seurakunnan edessä.
Hedelmistäkin voidaan mainita esim. television hankkiminen ja sen katseleminen. Tässäkään ei ratkaise se, että omistaa television, mutta se, millainen on asenne siihen. Television ohjelman hyväksyminen ja sen katseleminen on aivan yhtäläinen synti, katseli sitä omasta tai toisen televisiosta. Julkinen alkoholin käyttö jo on julkinen synti, jolla on pahennettu seurakuntaa ja näistä julkisesti nuhdellaan.
Televisiosta ohjelmineen on puhuttu ja kirjoitettu niin paljon, että joka vielä tottelemattomuuden osoittaa, ei kaipaa erikoista puhuttelua, vaan on ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin, etteivät he enempää maata turmelisi.
Vaikein on niiden puolisoiden osa, jotka elävät talossa, johon vastoin uskovaisten tahtoa on hankittu televisio ja sitä pidetään auki yötä ja päivää. Epäuskoinen puoliso epäuskoisten lasten kanssa saattavat vielä oikein tarkoituksella niiden kautta kiusata. Sellaisessa ympäristössä tarvitaan uskoa ja tukea, että varjeltuisi Jumalan lapsena elämän ehtooseen asti. Tällaisilla kiusantekijöillä on murheellinen loppu, Vain Jumala voi niidenkin ymmärryksen avata täällä ajassa ja sitä me rukoilemme.
Katkeruus yhteiskuntaa vastaa ja yhtyminen sellaisiin aatteellisiin ryhmittymiin, jotka tätä katkeruutta kylvävät, ovat samalla nousseet Jumalaa ja Jumalan seurakuntaa vastaan. Nämäkin hoidetaan julkisesti seurakunnan edessä.
Aika on paha ja viettelykset moninaiset. Synninluvallisuus tulee niin hyväksyttävän näköisessä muodossa, että sitä on vaikea synniksi nähdä.
Paljon tarvitaan kuuliaisuutta ja lapsenmielisyyttä, että tallentuisi taivasta varten. Siihen auttakoon meitä armollinen Jumala.
Tästähän saa sen käsityksen, että Päivämies vaati julkista parannusta seurakunnan edessä, jos oli kannattanut vasemmistopuoluetta tai SMP:tä!
Vai olenko minä niin pahasti opillisesti harhassa ja väärässä hengessä, että saan jopa lukemastani juuri sen käsityksen mitä itse tekstissä sanotaan.
Ai niin, väärästä opista ja väärästä hengestä on myös tehtävä julkinen parannus Jumalan seurakunnan edessä.
Luulin että Suomessa olisi sanan- ja mielipidevapaus, vaan eipä näytä olevan. Väärien aatteiden kannattamisesta joutuu helvettiin.
Ns. Kristuksen kirkkolaki kuuluu: (Matt. 18:15-18) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. 18. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu."
Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta. Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muun johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujalta tulee edellyttää parannusta panettelustaan.
Olennaisata SRK:n toteuttamassa on,
että SRK:n johtokunta (ja työvaliokunta) puhujien kokouksen myötäilemänä LUOPUIVAT JUMALAN SANASTA!!! Heillä oli kanttia tuomita ihmisiä helvettiin vastoin Jumalan sanaa. Sellainen toiminta EI OLE JUMALAN SEURAKUNNAN toimintaa. Jumalan seurakunta EI VOI TOIMIA VASTOIN JUMALAN SANAA.
=> SRK, eivätkä puhujain kokous eivät edusta Jumalan seurakuntaa!!!
tätä lukiessa Jeesuksen sanat Luukkaan 12:2-3:"Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta."
Nyt on tullut Jumalan aika näiden asioiden ilmituloon. Lainaukset olivat erittäin paljastavia ja puhuttelevia. SRK löytää sen edestään, minkä taakseen on jättänyt.
SRK:n kierouden ja valheen sarkaa.
Päivämiehen kirjoituksissa ei vastata kritiikkiin lainkaan vaan pyritään mustaamaan nimettömän kirjeen kirjoittajan maine ja pelottelemaan muita. Hoitokokouksia nähneenä voin sanoa, että jos nimettömän kirjeen kirjoittaja olisi kirjoittanut omalla nimellään, hänet olisi sumeilematta "teurastettu" hoitokokouksissa.
Tällaista väkeä siis asustaa "saara-äidin helmassa". Varsinaisia "taivasmatkalaisia".
Tätähän vaaditaan vieläkin. Netissäkin pitäisi kirjoittaa omalla nimellään hoitokokouksista ja kaikesta muustakin.
Tosin Leena Huovinen lienee ainoita jotka näin ovat tehneet, mutta en ole nähnyt missään hänelle kuitenkaan vastattavan.
Jos olen väärässä kertokaa toki.
Vl-uskoiset eivät uskalla vastata Leenalle omalle nimellään, mutta kritisoivat kyllä muita nimettömyyden alle kätkeytymisestä.
Eikös SRK varoittanut omiaan nimettömistä kirjeistä jo tammikuussa 1975? Päivämiehen pääkirjoitushan oli suunnattu omalle joukolle.
Miksi siis jumalan lapset käyttäytyvät kuin helvettiin matkalla olevat jumalattomat ja uskottomat pötköt, kotka kaiken muun riettaan menon lisäksi kirjoittelevat vielä nimettöminäkin.
Kritiikin aihe on tarkoituksella käännetty nimettömyysasiaksi.
SRK- "etsii nyt Juudasta", eikä Jeesusta!
(suomeksi=etsii ilmiantajaa eikä Jumalan tahtoa)
SRK haluaa ilmiantajan tilille, vaikka Raamattu neuvoo rakastamaan myös nimetöntä lähimmäistä. Ja vieläpä totuudessa!
Leena Huovisen lisäksi...
eikä lista ole vielä edes täydellinen tässä vaiheessa minäkin tiedän teitä nimeltä vaikken ala nimiä luettelemaan.
Teidän kaikkien kohtalo on ollut sama. EI teille ole vastattu.
Ja näin olen ymmätämässä ettei vl liikeen puolelta annettu kehoitus tulla keskustelemaan asioita omalla nimellä ei tarkoita niitä joita vl liikeen sisällä ei pidetä uskovaisena (huomaa minä en sano mitään teistä).
Vaan että tämä kehoitus tarkoitaa vain liikeen sisällä olevia. Muuta johtopäätöstä ei voi oiken tehdä.
Eli vl liike katsoo oikeudekseen tehdä silun tila arvion ja sen peruteella valikoida kenen kanssa se haluaa tai ei halua käydä kesksutelua. Koska epäuskoisen kanssa ei pidä vetää iästä(?)?
SRK vain tuomitsi kirjoittajan epäuskoiseksi, väärähenkiseksi, eriseuran aloittajaksi, "ulkona keskinäisestä rakkaudesta olevaksi", jne
Mitään muuta SRK ei osannut väitteisiin vastata.
Kaiken tämän(kö?) seurauksena laitettiin kokonaiset seurakunnat tekemään julkista parannusta SRK:n vastaisuudesta eli kososlaisesta hengestä.
Olin itsekin nuorena tyttönä seurakunnan edessä tekemässä parannusta SRK:n vastaisuudesta vaikka en yhtään tiennyt mistä oli kyse. Niin olivat kaikki muutkin eikä kukaan muukaan tiennyt mistä oli kyse. Tämä tapahtui pääkaupunkiseudulla 70-luvulla.
Julkeaa, julkeaa sanon minä.
>>Olin itsekin nuorena tyttönä seurakunnan edessä tekemässä parannusta SRK:n vastaisuudesta vaikka en yhtään tiennyt mistä oli kyse. Niin olivat kaikki muutkin eikä kukaan muukaan tiennyt mistä oli kyse. Tämä tapahtui pääkaupunkiseudulla 70-luvulla.
Voin hyvin kuvitella, että olisin itsekin nuorena, kun olin vielä "uskovainen" eli vl, tehnyt tuossa tilanteessa "parannuksen", vaikken olisi ollenkaan ymmärtänyt että mistä syystä.
Sellaista se "usko" oli. Se oli sitä että oli lestadiolainen, eli kulki joukon mukana ja eli vl-tapojen mukaan. Ei edes tullut mieleen, että pitäisi olla jokin syvä omakohtainen usko. Ei sellaisesta ollut kertakaikkiaan hajuakaan.
saatanalle SRK:n puheenjohtajan Einari.L:n toimesta! Tästä aikalaiset kertovat ylen arkistossa olevassa "Syntisin silmin" -dokumentissa.
"Parannus on mielenmuutos. Miten voi tehdä parannusta, kun ei edes tiedä, mistä? Eikö se sinunkin mielestäsi ole ulkokullaisuutta ja valehtelemista? "
Tähän ei voi vastata muutakuin että on se. Se on valehtelemista. Itse asiassa monet tuon läpikäyneet ajattelevat samoin. Miksi eivät ääneen, sitä en tiedä.
joskus avoimesti samalla tavalla uskovia kuin ennen kokouksiakin!
Tämän päivän aloituksessani ("Turha toivoko?)toivoin mm. sitä, että kokoukset selvitettäisiin.
Joistakin vastauksista päätellen julkinen johto on edelleen kokousten puolustamisen tai ainakin niiden salaamisen(?) kannattajia ja rivijäsenen pelko estää asioiden puheeksiottamisen.
Kuitenkin Jumalan edessä me olemme "julki ja paljaat", mitään emme voi Jumalalta peittää.
Raamattua muistellen: "Sydämen uskolla me tulemme vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella autuaaksi."
Hyvää alkavaa viikkoa ja kiitos vastaajille!
T. sirkka
On mielenkiintoista verrata toisiinsa täällä käytyä SYT-rahakeskustelua sekä valtakunnan mediassa käytävää keskustelua huippu-urheilun dopingista ja kansanedustajaehdokkaiden vaalirahoituksesta.
Näissä on kaikissa havaittavissa yllättävän paljon samoja piirteitä. Keskeisintä kuitenkin kaikissa tapauksissa on epärehellisyys sekä tarkoitusperien ja kytkösten salaaminen kansalaisilta.
On erittäin tärkeä ja arvokas asia, että meillä Suomessa on olemassa tutkivaa journalismia, riippumatonta ja vapaata mediaa sekä myöskin vapaita keskustelukanavia. Vain julkisuuden kautta tulevan paineen avulla on mahdollista saada näihin pimitettyihin asioihin selvyys ja korjaukset.
Pieni lainaus SRK:n puhujainkokouksesta SYT-rahojen tiimoilta:
"On valitettavaa, että niin vähän ymmärretään sitä tuskaa, jota työvaliokunta tuntee tänä aikana, kun eri puolilta on neuvoa pidetty. Siellä näkyy oma rajoittuneisuus ja viallisuus. Ei kertaakaan ole onnistuttu niin, etteikö neuvoja ja neuvottava, molemmat olisi olleet hoidon tarpeessa..... Erilaiset lahjat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja eihän Jumala olisi niitä lapsilleen jakanutkaan, elleivät ne olisi tarpeen. Työvaliokunta ja ne henkilöt, joita kulloinkin näihin tehtäviin kutsutaan, suorastaan vapisevat siitäkin pelosta, ettei itse lankeaisi ja toisia langettaisi, ei hempeyden eikä toisen laidan kuivaan henkeen, molemmat vaarat ovat aina yhtä lähellä.
Paljon löytyi kirjeestä eri lahjoilla tarkasteltaessa Jumalan sanan vastaisia, mutta yksi oli yksimielinen toteamus; kirje oli kirjoitettu väärässä hengessä ja jotka sen hyväksyvät, ovat väärässä hengessä ja siitä ei päästä muuten kuin parannuksen teon kautta."
Kuka osaisi vastata, mikä kaiken tuon sekasotkun perusteella olisi se oikea henki? Minun ymmärtääkseni se oikea henki voisi olla Pyhä Henki, jollaa ei kuitenkaan noissa tapahtumissa ole ollut mitään osaa eikä arpaa.
Kyllä siinä taisi niin käydä, että oikea (kirjeessä esille nostetut asiat) tehtiin täysin vääriksi ja väärä(SRK:n tietoinen sumutustaktiikka, valehtelu, tosiasioista vaikenemeninen ja ihmisten syyllistäminen) tehtiin täysin oikeaksi.
päätä palele, kun päästelee sammakoita suustaan!
uskominen etenee: tunkio hajoaa ja samalla koko lahkokin upoten silkkoon - "minkä taakseen..." on maallikko-opeista paras eikä srk tunnistanut netin voimaa oikeankin tiedon välineenä, nyt on jo myöhäistä rykiä!
Näihin kirjoituksiin sisältyy ja niistä ilmenee hyvin se SRK:n liukasteleva ihmisoppisuus, jota hoitokokouksissakin levitettiin. "Seurakuntaa" ei saa arvostella, "seurakunta" on oppi ja opin määrittelee SRK:n johto.
"Seurakuntaa" ei saa arvostella, "seurakunta" on oppi ja opin määrittelee SRK:n johto."
SRK-lestadiolaiset ovat omien johtajiensa opetusten vankeja. Niin ovat toki kaikki muutkin, jotka ripustavat oman uskonsa yhden ainoan oikean opin teeseihin ja dogmeihin uskonsuunnista riippumatta.
Sekö on SRK:n oppi?! Sekö on koko vanhoillislestadiolaisuuden oppi?
Vai olisiko vanhoillislestadiolaisuuden syytä tarkistaa oppiaan?
Moppihan ruukaa keräillä arvokkaita dokumentteja omalle palstalleen. Toivottavasti hän huomaa tämän dokumentin ja siirtää sen omaan keräilykansioonsa.
Sanon tämän siksi, kun on vaara, että ylläpito voi poistaa. Kait sinäkin taltioit näitä.
Kiitos tästä paljon puhuvasta tekstistä.
Kannattaneeko siirtää mobin palstalle. Vl-uskoiset leimaavat dokumentit, jopa Päivämies- siteerauksetkin, väärennöksiksi.
Niin,, pari vuotta sitten SYT-dokumentitkin leimattiin väärennöksiksi. Kuitenkin jopa SRK:n pöytäkirjoista löytyy merkintöjä SYT-rahojen aiheuttamista toimista. Helmikuussa 1970 pidetty johtokunaan kokouspöytäkirja on mielenkiintoinen. Pöytäkirjaa on keskusyhdistyksen toimesta muutettu. Se näkyy pyyhkimisjäljistä ja siitä että yksi pykälä on kirjoitettu uudelleen. Tilalle on tullut lause, jonka ydinsisältö on siinä, että laittomuuksia ei ole tapahtunut. Jos nyt joku väärenteleel asiakirjoja, niin kyllä se on SRK itse.
milloin siellä on leimattu väärennökseksi?
Kyllä lähdekritiikistä kannattaa aina muistuttaa.
Ei tuolla mopin palstalla mun mielestä ole syyllistytty väärenöksiksi leimaamiseen.
Käyhän tarkistamassa asia.
tällä palstalla on leimattu v. 2006.
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1192981960
ei pidä sisällään kuollutta henkeä, hempeää henkeä, EIKÄ KUIVAA HENKEÄ.
(Jaak. 2:13) "Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton."
Kuinka kokous voi yksiviivaisesti jyräten tuomita kirjoittajan väärähenkiseksi ja kuivaan henkeen syyllistyneeksi? Mieletöntä. Kirjoittajahan nimenomaan aralla mielellä esittää avointa keskustelua. Siihen pyytäjä tuomitaan jyrkin sanoin, niin pääkirjoituksessa kuin kokouksessakin, vaikka ko henkilö ei ole puhuteltavana (vaikkakin kenties läsnä?). Silti hänet tuomitaan eikä kirjeen perusteella osata osoittaa Jumalan käskyistä mitään, mitä hän olisi rikkonut.
(Jer. 17:5) "Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan voimaksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta."
(2 Joh. 9) "Joka harhailee ja ei pysy oikeassa Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa."
Nyt työvaliokunta ja puhujain kokous ovat yksiselitteisesti luopuneet Herrasta. Niillä ei ole Jumalaa. Päätös on Jumalan sanan vastainen. Onko sellainen seurakunta, joka tekee Jumalan sanan vastaisia päätöksiä, Jumalan seurakunta? EI OLE.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000035434487
Kävimme keskustelua aijemmin mutta huomattavasti uudemmasta lehdestä. Kuitenkin kun luin tämän artikkelin muistin tuon käymämme keskustelun. Muistatko sinä. Se löytyy tuolta linkistä tai ainakin sen takaa.
Ja yhtä kaikki voimme varmastikkin nähdä että monen kritisoidun asian juuret ovat syvällä. Todella syvällä.
Kun lukee tuota päivämiehen artikkelia ja siten lukee niitä kommenteja joita löytyy tuolta linkkien takaa. En voi sille ajatukselle mitään mutta väitän ettei päivämiehen sivuilla mikään ole muuttunut.
Seurakunta on erehnytmätön ja kritiikin ulottumattomissa. Juuri samat vallan välineet joita käytettiin 1975 ovat vuoden 2008 lehdessä. Sen verran niitä kuitenkin on siistitty ettei niihin päästä puuttumaan tietyiltä tahoilta ...
Vaikka jokaisen pitäisi ymmärtää monenkin asian äärellä että seurakunalle ilmoitetaan kuinka sen tulee hypätä kyykyyn ja ylös. Se joka epäilee tai ei siihen pysty on armosta osaton ja "rakkautta vailla".
SRK lähti työvaliokuntansa toimesta Jumalan sanan vastaisesti puhdistamaan puimatannertaan. Kaikki ihmiset velvoitettiin kyttäämään lähimmäisiään ja ilmiantamaan heidät heti johtokunnalle jos jotain vähänkin epäilyttävää havaitaan.
Kieltoja, käskyjä, neuvoja, ohjeita, sääntöjä ja uusia syntejä syntyi kuin sieniä sateella. Minä en voinut elää sellaisessa yhteisössä -oli ihan liian ahdistavaa.
Albert
Moni veeälläksi jäänytkin ahdistui tuolloin. Hirveää aikaa. Ja koko ajan SRK:n johto vaati, että sitä on kunnioitettava jumalan huoneen hallituksena ja keskusjohdon toimia ihmettelevä tai sen toimista ahdistunut tuomittiin oikopäätä väärässä hengessä olevaksi.
Omat vanhempanikaan eivät uskalla vieläkään puhua aiheesta. Vaikka yhdessä jouduimme kokemaan sen. Miksi he edelleen pelkäävät?
vaikka sellaisen kuvan heikäläisistä auttamatta saa. Osa on hiljaisia ulskovaisia jotka kärsivät SRK:n harjoittamasta henkisestä ja hengellisestä vakivallasta mutta pelon vuoksi ovat kuin "kusi sukassa" koko elämänsä...
Ottaen huomioon taustat (mm.-SYT-rahasotkut, HS:n Amerikanvaikeudet, jotka johtokunta salasi, HS:n nousu SRK:n todelliseksi johtajaksi, lusteita ja lopunaikoja koskevat opiliset erityiskorostukset, käynnistyneet hoitokokoukset, tv-synnin korostaminen) on vaikea välttyä ajatukselta, että SRK:n arvovalta "Jumalan huoneenhallituksena" mureni siinä, miten nimettömään kirjeeseen vastattiin. Arvovallan murenemisen syyllien on siis SRK:n johto itse. Nimettömässä kirjeessä esiinnostettuihin kiperiin ja arkoihin kysymyksiin olisi toki voitu vastata asiallisestikin. Nyt sen sijaan lähdettiin salailun, vääristelyn ja oikopäisen tuomitsemisen linjalle. Nyt kaikkien nähtävänä on, miten kaikessa lopulta kävi.
Että sellaista jumalan valtakuntaa. Kyllä se nyt herran henki lepää pohjan maalla. Että sellaista erehtymätöntä seurakuntaa. Että sellaista ajan iltaa.
Erittäin osuvasti kiteytetty.
Tämä jos mikä oli hengellisen vallan väärinkäyttöä. Tietenkin SRK on kiistänyt kaiken. Totta kai se väittää, ettei se ole koskaan sortunut hengellisen vallan väärinkäyttön. Vaan miten se selittää nämä dokumentit?
Yksittäinen ylilyönti. Asia sovittu "perhepiirissä".