Olen helppo ihastumaan.Vaaleaverikkönä tunnun vetävän uroksia puoleen kuin liimapaperi kärpäsiä.Olen varattu,joten "no hätää" jos pysyn kiltisti kotona jne.Miestäni kohtaan tunnen kumppanuutta,(16v kimpassa)sellaista rakkauden tasoa,mikä tulee vasta kun tuntee toisen läpikotaisin ja on kasvanut yhteen.Se on rakkautta ylemmällä tasolla.Mutta kun lähden ulos ystävieni kanssa,alkaa vaikeudet.Mieheni on "sika-mustasukkainen"joten harvemmin käydään missään yhdessä.Saan miesseuraa helposti,olen puhelias ja iloinen luonteeltani.Tanssittajia piisaa.Sitten kun tulee komea,mukava mies jutustelemaan,niin on vaikea olla ihastumatta.Yhtäkkiä vaan tunteekin vetoa ventovieraaseen ihmiseen.Muutaman kerran(muutaman paukun liikaa ottaneena)on pitänyt ravistella itseään kunnolla ettei ole tehnyt tyhmyyksiä.Ihastun siis tosi helposti.Mutta.Kahdesti olen ihastunut niin hullun lailla että on tuntunut siltä kun henki lähtee.Kumpikaan ei ollut mieheni.Varmasti en edes niitä kahta kertaa koskaan muistaisi,jos ne olisi pitkään kestänyt.Ensimmäinen oli ennen miestäni,toinen pari vuotta takaperin.Lyhyessä ajassa ei vielä opi tuntemaan toisen kaikkia piirteitä,vaan ne joista pitää.Siksi ne jäävät mieleen ja niistä voi uneksia heikkoina hetkinään.Sellaisen ihastumisen tunteen,kun varpaissa asti tuntuu miten sydän hakkaa,haluaisin kokea vielä joskus.Varmaan jokainen muukin haluaisi.Mistä??
että henki lähtee
iiris-rukka
4483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan sama juttu. Ollaan oltu yli 20v kimpassa, on lapsia ja talo täynnä rakkautta. Mutta kun on ollut muutamia työhön liittyviä juhlia vuosien aikana, niin minä hölmö olen päästänyt itseni ihastumaan toiseen naiseen. Tämä nainen on myös varattu ja emme halua luopua omista perheistämme.
Nyt yritämme ottaa etäisyyttä ja sammuttaa roihua, mutta ei se tahdo ainakaan minulta onnistua. Tunne on ihan mieletön ja mietin häntä kuin jotain tarunhohtoista puolijumalaa. Emmekä ole edes suudelleet koskaan, vain pari kertaa halattu. Nyt jotkin typerät rakkauslaulutkin voivat kostuttaa helposti silmäni ja saada minut haluamaan häntä elämääni. Mutta soittot ei käy, tekstarit ei käy, tapaaminen ei käy - sähköposti onneksi toimii. Sillä emmehän halua vaarantaa perheonneamme mitenkään, vaan yritämme ajaa alas nämä palavat tunteet.
Kyllä tämä maailma on kova ja elämä on täällä julmaa - vaikka nautinkin tälläisestä itseni kiduttamisesta 100%:sti.
Kohtalontoverit, tiedän tunteen. Kun itse on ollut 16 vuotta toisen kanssa ja tulee uudelleen tuo teiniroihu kaipauksineen ja piinan kanssa. Mutta nyt tässä tilanteessa, eikä pettämisen jälkeen on aika mennä selvittelemään siipan kanssa kuntoon asiat vaikka se ehkä tuntuu kaukaisimmalta asialta. Tai sitten palaa....
Okei olet kokenut ihastumisen ilon ja tuskan. Varmasti olet jo saanut selvyyden ihastumisen ja todellisen rakkauden välillä? Ihastus tulee ja menee mutta todellinen rakkaús on pysyvää. Itse olen pitkälti samanlainen kuin sinä vaikka edustankin rumempaa sukupuolta. Olen itselleni tehnyt selväksi että tyhmyyksiä ei pidä tehdä, mutta en voi sille mitään että pidän naisista. Nimenomaan henkevistä naisista, ulkonäkö seuraa yleensä perässä. Tarkoitan että se yleensä miellyttää. Olen havainnut että ihminen tarvitsee näitä arkipäivän ihastumisia. Kun näet esim. jonkun hehekeän vaaleverikön vaikkapa kauppatorilla ja hän hymyilee sinulle tervehtiessän taikka vain katsoo kauniilla silmillään hetkisen niin sehän se on elämän suola! Sinut on nähty ja hyväksytty. Usein nämä ihastumiset unohtuvat mutta joskus ne saattavat kiusata mieltä päiviäkin. Niinkuin toiss viikolla kun kävin lääkärissä. Minua hoiti mitä iloisin ja energisin naislääkäri. Hänen katseessaan oli jotain vilpittömän kaunista ja kun hän toivotti minulle paranemista tunsin oloni melkeinpä terveeksi. Vielä eilenkin ajattelin häntä ja otin yhteystiedot netistä jotta voin ilmoittaa hänelle parantuneeni. Mutta..arkipäivän kaunis päiväuni alkaa jo haalistumaan ja kohta se on jo pelkkä kaunis muisto. Elä sovussa ihastumisiesi kanssa, ne ovat yksi mauste elämän virrassa. On hienoa olla ihastumisen keski-piste mutta vaatii elämänkokemusta hallita sen mukana tuomia tunteita jotka joskus tuntuvat viestivän rakkauden sanomaa.Minä jään odottamaan seuraavaa ihastumista leppeiden syystuulien soidessa kellastuvien vaahteralehtien alla.. ja kenties vastaan tulee elämäniloinen vaaleaverikkö..
Hyvää Syksyä!
onhan se lohduttavaa tietää ettei ole yksin tunteittensa myllerryksessä.Täytyy vaan tunnustaa ettei se ole ollenkaan niin helppoa kääntää päänsä toisaalle kun maa häviää jalkojen alta.Se tunne on niin ihana että sitä vaan haluaa enemmän ja enemmän.Vaatii varmaan mieletöntä itsetunoa,pitää pyrkiä siihen."halihaleja ja pusipuseja" teille kaikille!!