kun hankkiudutaan raskaaksi, että (lapsettomat) ystävät jää ja vähäinenkin yhteydenpito on 95% kertomusta siitä kun on vauva tulossa, iik ja ihanaa. Ja lisäksi tuputetaan että hanki sinäkin lapsi. Ja invalidisoidutaan jo varmuuden vuoksi viidennellä kuulla lähinnä neljän seinän sisään, ettei vaan rasitu liikaa (tokihan olisinkin ehdottanut tekemiseksi maraton-shoppailukierrosta ilman taukoja).
Mielestäni on pelottavaa jos elämään ei mahdu kuin yksi asia.
Mielestäni on pelottavaa jos elämään ei mahdu kuin yksi asia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niimpä, sitä se kuule joskus on. Sen ehkä ymmärrät jos itse tulet raskaaksi ja koet 24/7 pahoinvointia tai ennakoivia supistuksia tai raskausmyrkytyksen tai hepatoosin jne jne. Silloin ei kuule tule luuhattua missään muualla kun siellä kotona neljän seinän sisällä. Jos (lapsettomat) ystävät jää ja nekään ystävät ei jaksa kuunnella niinkin tärkeää asiaa kuin ystävän raskaus, niin ehkäpä se ystävyys saa mennäkin! Joku raja tietysti, mutta kyllähän se LUONNOLLISESTIkin pyörii mielessä että on raskaana ja vauva tulossa! Ja kyllä sitä muitakin asioita mielessä pyörii, raskaus nyt LUONNOLLISESTI päällimmäisenä! Se ei ole pelottavaa, tulet sen huomaamaan jos joskus itse olet raskaana!
Eihän siinä mitään, että hankkii lapsia. Eikä siinäkään mitään, että ystävät jää vähemmälle huomiolle. Ymmärrän täysin, että lapsi ja perhe vie aikaa. Mutta sitä en ymmärrä, mikä odottaville äideille tulee, kun alkavat tuputtaa lapsen hankkimista kaikille. Pahalta se tuntuu varsinkin silloin, kun itse ei tule raskaaksi vaikka kuinka yrittäisi.
Olin oikeasti todella iloinen, kun paras ystäväni kertoi olevansa raskaana. Mutta sitten tuli taas se "ehkä tekin sitten kohta hankitte lapsia..." Joo, yritetty ollaan, mutta kun terveydentila on mikä on, niin minkäs teet. Ja ei varmaan tule raskaaksi, kun stressaa entistä enemmän tuollaisten kommenttien takia.
No, ehkä jonain päivänä meillekin tulee se vauva ja olen omalta osaltani tuputtamassa sitä raskautumista muille...
Mä olen käyttänyt sellaista, että ehei me lapsia hankita vielä kun on elämä ihan kesken. Saattaa vähän kirpaista äippää tajuta, että itsepä tästä ei enää lähdetäkään ex tempore -reissuihin tai hauskanpitoon.
lähdetty extempore reissuihin ihan lastenkin kanssa. Ja hauskaa voi pitää myös lasten kanssa. Tuo on tuo tyypillinen luulo lapsettomilta ihmisiltä... Ystäväni sanoo tuota aina: "Te ette pääsekkään baariin tai mitään,kun on lapset hoidettavana". Säälin häntä. Meitä ei kiinnosta baareissa istuminen,meille hauskanpitoa on lasten kanssa tehdyt reissut ja muu ohjelma mitä voimme tehdä koko perhe yhdessä.
Hyvä,ettei tuon kaltaisilla ihmisillä ole lapsia jos on tota mieltä.
Kaikki sympatia ihmisille jotka yrittävät perheenlisäystä,mutta eivät onnistu. Voimia teille ja toivottavasti pian tärppää!
Ja näille ihmisille jotka kuvittelevat lapsen vievän elämästä kaiken hauskuuden,toivottavasti saatte lapsia vasta,kun olette rellestäneet tarpeeksi ja kasvaneet aikuisiksi.
omalle kohdalle haaveilla vauvasta, luoda hänestä jo mielikuva. Saada plussa raskaustestiin, odottaa häntä kotiin saapuvaksi mukanasi kantaen potkuja tuntien 40 viikkoa. Sitten kun synnytys lähtee käyntiin voi tullakin komplikaatioita ja menetät vauvasi. Saatkin kuolleen vauvan syliisi.
Aika kuluu, käyt vauvasi haudalla häntä suremassa. Tulee äitienpäivät, isänpäivät, vaan ei teillä ole elävää lasta. Jouluna viet hänen haudalleen kynttilän, samoten hänen syntymä/kuolinpäivänään.
Enkelisi kulkee mukanasi kaikkialle, joka paikkaan. Suru ja tuska murtaa sinut mitä ihmeellisimmissä paikoissa, vaikka kaupan maitohyllyllä.
Elämä kantaa, tulet uudelleen raskaaksi, odotat kaksosia!! Saatkin keskenmenon... Sinulla on jo kolme enkeliä...
Suruinen ja tuskainen mielesi järkkyy, haluaisit käpertyä omaan murheeseesi....
Saat taas positiivisen raskaustestin, kaikki menee hyvin, mutta pelkäät keskenmenoa ja tulevaa synnytystä enemmän kuin omaa kuolemaasi.
Kaikki meneekin tällä kertaa hyvin, olet onnellinen äiti. Sitä se on.
EIKÄ TEHDÄ, NIITÄ SAADAAN!!
oli asia mitenpäin vaan niin aina on joku helisemässä.
Jos tulet raskaaksi niin sitä ei saa liikaa hehkuttaa kun on joillekin niin kova paikka ja lapsettomia pitäisi ymmärtää.
Jos ei iloitse raskaudesta, niin sitten haukutaan siitä että kun ei olla onnellisia raskaudesta kun toisille on niin vaikeaa tulla raskaaksi.
Ihan miten vaan niin aina on joku valittamassa. Mielestäni on itsekästä olla olematta iloinen kaverin puolesta jos itsellä on vaikeaa tulla raskaaksi. Yleisesti ottaen voi olla "vihainen" maailmalle ja siitä vääryydestä mitä lapsettomuuden kautta tuntee, mutta on mielestäni väärin että on vihainen oman kaverinsa kohdatessa onnen. Pitäisikö kaverinkin olla ilman lapsia sen takia että sinäkin olet? Ihan samalla tavalla raskaana oleva kaveri tarvitsee sinun tukeasi raskauden aikana kuten sinä olet tarvinnut lapsettomuuden aikana..
Raskauden alussa mieheni kysyi minulta että eikö minulla ole mielessä mitään muuta kuin raskaus.. Vastasin hänelle että on hieman vaikeaa sitä unohtaa kun se seuraa mukana 24/7 ja se on pidettävä mielessä. En voi vain unohtaa sitä hetkeksi ottaakseni tuopillisen olutta. En voi hypätä benji-hyppyä vaan on muistettava se pikkuinen..
Mielestäni todellinen kaveri ei ole kateellinen kaverilleen.. Vaan iloitsee kaverin puolesta ja tukee kun on vaikeaa.. Oli sitten lapseton tai ei..
Minä käsitin, että alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti lapsettomalle, että ei ole vielä "hankkinut" lapsia ja on sen vuoksi lapseton. Saatan olla väärässäkin, mutta minusta nyt ei puhuttu lapsettomuudesta siinä mielessä, että niitä ei pystytä saamaan.
Mutta alkuperäiselle kirjoittajalle haluan sanoa, että minäkin ihmettelin aiemmin, että mikä helvetti siinä on kun kaverit alkaessaan seurustelemaan unohtavat kaverinsa ja viimeistään sitten kun lasta aletaan suunnittelemaan, niin sitten se elämä on sitä pelkkää lasta ja lasta. Mutta nyt kun olen itse raskaana, niin valitettavasti on todettava, että minusta tuntuu, että ne on ne lapsettomat, jotka tuntuvat karttavan odottavaa mammaa. Eihän sitä enää lähdetäkään baariin ja muutoin kylille niin vain hillumaan. Se voi olla, että nämä/tämä sinun ystäväsi on vain niin tolkuttoman väsynyt raskautensa vuoksi, ettei jaksa yksinkertaisesti tehdä mitään. Minulla oli kamala väsymys alkuraskaudessa ja en jaksanut lähteä kotoa minnekään ja nyt ilmeisesti paras ystäväni on minulle suuttunut ja tämä tuntuu minusta todella pahalta. Pyydän siis ystäväsi puolesta joustoa, venymistä ja kärsivällisyyttä, mikäli ystävyytenne on sinusta arvokasta. Kyllä se ainakin hieman loivenee tuo vauvahuuma, kun vauva on syntynyt ja hieman kasvanut. Tokihan siitä tulee äidin elämän keskipiste ja luultavasti on jo nyt, mutta luullakseni vanhoille ystävillekin löytyy enemmän aikaa, kunhan elämä tasaantuu. Koita jaksaa! Ystävyys välillä tarvitsee suurta sydäntä, joka ymmärtää.
Joku sentään on tulkinnassaan oikeilla raiteilla.
Lapseton olen, koska en ole vielä yrittänyt hankkiutua raskaaksi ja enkä tiedä tulenko sitä koskaan yrittämäänkään. Lisäksi sairastan sellaista sairautta, joka saattaa periytyä ja pahentua raskauden jälkeen joten ihan niin yksinkertaista asiat eivät ole.
Enkä kaivannut ystävästäni baariseuraa, koska niitä emme ole ennenkään harrastanut, ja en tietenkään olisi edellyttänyt, että kaupungilla kierrettäisiin kuin viimeistä päivää, vaan ihan oltaisiin voitu vaikka istua jossain kahvilassa voinnin mukaan tai olisin jopa voinnut poiketa hänen luonaan. Mutta jos valinta mielummin on neljän seinän sisälle, niin niin se sitten kai vaan on. En vain tiennyt että raskaus on noin vaikava sairaus.
Se vain sekoittaa naisen pään ihan kokonaan. Valitettavasti. Onko ystäväsi raskaus kuinka pitkällä? Yleensä raskauden pahimmat oireet helpottavat kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen ja sen jälkeen elämä maistuu taas paremmalta ja jaksaa taas tavata ystäviä yms. Koita jaksaa ystäväsi oikkuja ja vauvahössötystä. Saat vielä huomata, että kaikki kääntyy paremmaksi. :)
tunne kun mitä on olla rakastunut. Se ei vaan mene mielestä pois, ei sitten millään ja ihminen kulkee sumussa huokailemassa "rakastettunsa" perään odottaen milloin seuraavan kerra näkee ja lähestulkoon kaikki muu on menettänyt merkityksensä, tai ainakin ensimmäisen kohdalla näin yleensä.
Aika osuva vertaus minun mielestä! Vauva täyttää koko pään ja sielun, vaikka sitä ei ole ikinä nähnytkään. Koko ajan sitä ajattelee ja ei meinaa pystyä keskittymään mihinkään muuhun (esin. töihin). Ja kyllä siinä ystävätkin jäävät hieman unholaan, vaikka ei todellakaan ole unohdettuja. Tulevat vain kakkossijalla...
Kuten tuolla kirjoitin, niin viidennellä kuulla vetäydytään jo mielummin neljän seinän sisään, vaikka toisaalta kerrotaan että kaikki on hyvin ja vointikin hyvä. Ei riitä ymmärrys ei (ja siksi olen täälläkin odotus-palstalla kun yritän ymmärtää enkä tosiaan ole ollut vaatimassa mitään "urheilusuorituksia" tapaamisissa)
ovat niin suuria asioita että siinä elämän arvot muuttuvat.
Sanot että et ymmärrä miksi kaveri ei lähde kaupungille tms kanssasi vaikka sanoo voivansa hyvin.. Ehkä hänellä "voida hyvin" on niin eri asia kuin sinun käsityksesi. Ehkä häntä väsyttää 24/7 mutta kokee kuitenkin voivansa hyvin koska se on normaali raskausoire. Ehkä hän tuntee että jalkoihin kolottaa tai päätä särkee ja kuitenkin tuntee voivansa hyvin koska kokee että nämä ovat normaaleja oireita..
Vai haluaisitko että kaverisi muistaisi mainita kaikki kolotukset ja jomotukset sinulle.. siinä tapauksessa olet kohta täällä ihmettelemässä että miksi raskaanaolevat valittaa niin kovasti kaikesta..
Oletko kysynyt ystävältäsi suoraan sitä miksi hän ei enää tee mitään tai lähde minnekään? Saisit varmaan parhaan vastauksen, kun kysyisit häneltä ystävällisesti ja suoraan miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Raskaus on invalidisoiva sairaus. M.O.T.
Raskaana oleva on aina oikeassa eikä tarvitse muita ajatella. M.O.T.
Mä tapaisin mieluusti ystäviäni mutta eivätpä ole enää kiinnostuneita edes soittelemaan tai muutenkaan pitämään yhteyttä! Surullista on myös se että luulin parhaimmasta ystävästäni jonka olen tuntenut 19 vuotta että hän edes pysyis vierellä ja olis kaikki niin kuin ennenkin. Itse oon aina ollu kova menijä enkä edes osaa olla paikoillaan, joten varmasti menen myös sitten kun vauva syntyy,toki vauvakin pitää ottaa huomioon..niin ja viikkoja on jo 36 6..Ei kaikki olla samanlaisia että keskityttäs vaan perheeseen..