meillä on nyt mieheni kanssa sukset ristissä tai vähän väliä on jotain mistä sanomista tulee..yleensä aiheena on lapsen kasvatus,raha kun mä en muka osallsitu tarpeeksi asumiskuluihin..vaikka tienaan paljon vähemmän kuin mieheni (eli mitä kotiäiti kelalta saa)ja kaikki mikä tulee niin menee laskuihin ja ruokaan eli turhia en ostele..ja sitten muka mä en hyväksy mieheni lapsia...ja montakohan kertaa olen sanonut että kysyypä lapsiltaa mitä mieltä ovat musta (lasten ikä haitari 11-19)ja sitten on meidän kaksi yhteistä lasta joiden kanssa mies ei tee mitään..varsinkaan esikoisen joka on 3v ja poika on nyt1kk.nyt mies sitten syyttää mua että sen tyttö muutti jokunen vuosi sitten mun takia pois kotoo..vaikka se tyttö sano heti muuttavansa kun kuuli että olen raskaana niin pois..ja sitten sen nuorimmainen poika haluaaa olla kuulemma mummulassa minun takiani..vaikka todellisuudessa poika sano mummulleen että haluaa olla siellä ettei tarvi leikkiä mun ja mieheni esikoisen kanssa..sitten mies vertailee minun ja hänen lapsiaan keskenään..tytöllä on 3v uhmis ja mies sanoo ettei hänen muilla lapsillaan ole tuollaista uhmista ollut yms..sanoin että lapset ovat erilaisia ja sen 19v tyttö soittelee ja pyytää koko aika rahaa isältään kuinkahan se mahtaa pärjätä kun se saa kohta vauvan kai isi maksaa kaikki kulut sitten??! ja mulla on kuulemma 2kk aikaa ettiä oma asunto..eli mitä tässä sitten tekee tuskin mitään järkevää ratkaisua löytyy koska mieheni mielestä kaikki vika on mussa joten ehkä on syytä vaan häipyä...sori jos oli sekavaa teksitä mutta oli pakko saada purkautua johonkin..mieheni kanssa keskustelemisesta éi tuu mitään.. :(
lähdenkö vai jäänkö
crybabe
7546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinuna lähtisin ja nopeaan!
Miehesi on ihan selvästi sitä mieltä,että hänen lapset aiemmasta liitostaan ovat jotenkin spesiaalimpia,kuin teidän yhteiset.
Ihan tyhmää verrata,minkälaisia lapset ovat olleet pieninä,koska jokainen lapsi on oma ihana yksilönsä.
Onkos sinulla tukijoukkoja muualla?
Saan kertomasi mukaan miehestäsi hyvin sovinistisen kuvan.
Tulee ex-mieheni mieleen.
Siitä suhteesta minä aikanaan läksin ja tänä päivänä olen onnellisesti avoliitossa ja mieheni on pojalleni aivan ihana!=)
Tiedän kokemuksesta mitä seuraa, kun mies ei tee mitään lasten kanssa - tai muutenkaan ylipäätään mitään kotona. Lasten ollessa pieniä exäni sanoi aina, että touhuaa lasten kanssa sitten kun ne kasvavat. Kun yhteyttä ei syntynyt silloin kun lapset olivat pieniä, ei sitä syntynyt myöhemminkään. Lisäksi olin monta vuotta kotiäitinä ja sinä aikana mies tottui siihen, että teen kaiken kotona. Kun sitten palasin työelämään, oli helvetti irti. Muutaman vuoden jaksoin, sitten paloi pinna. Ilmoitin yhtenä lauantaina saunan jälkeen, että haen eroa. Exälle se tietenkin tuli yllätyksenä, hänen mielestään kaikki oli hyvin. Olisi pitänyt tehdä ratkaisu jo paljon aikaisemmin, heti kun alkoi tuntumaan, ettei kyseessä ole elämäni mies.
Suhde, jossa joutuu koiran virkaan, ei ole elämisen arvoinen. Lähde!
otankin ja lähden..olenkinnsen huomannu esikoisesta että isi ei sille kelpaa..kauhee suostuttelu pitää olla jos haluan illalla mennä esim.suihkuun ja esikoinen jää isänsä kanssa...mutta onko se sitten parempi elää ilman isää vai isän kanssa joka on läsnä mutta ei tee lastensa kanssa mitään..saati minun kanssani..asuu mun äiti aika lähellä ja sitten on 2 veljee jotka auttaa tarvittaessa lasten kanssa..esim.vie esikoista ulos..kiitolinen olen veljistäni :)jostain tarvis sitten asuntokin saada ja pojan ristiäisiä suunnitella..ja sitten vielä miehellä on nuorimmasta isyyskin tunnstamatta..mutta onko se niin tärkeää loppujenlopuksi,jos ei kuitenkaan aio osallistua pojan elämään??kuinkahan sitä jaksaa panostaa että saisi kaiken tehtyä..
mä mietin samaa kun nuorin oli 7kk lähteä vai jäädä, päätin sitten lähteä koska ajattelin että lapsille on parempi että vanhemmat eivät koko ajan riitele, erosta on yli 3 vuotta ja esikoinen joka oli eron sattuessa 2,7kk vieläkin muistaa sen kuinka isä ja äiti tappelivat, nyt lapseni ovat saaneet kasvaa ilman negatiivista ilmapiiriä kotona. Heillä on asiat hyvin, isänsä ottaa joka toinen viikonloppu luokseen, kotona on isähahmo eli nykyinen mieheni, heillä on isänsä luona velipuoli ja äitipuoli ja meillä vierailee säännöllisesti mieheni lapsi jota omat lapseni rakastavat.
Meille oli parempi se ero, ex mieskin tainnut jonkin verran kasvaa ihmisenä eron myötä ja minäkin olen oppinut omista virheistäni.
Kyllä mielestäni sinun se kannattaisi tehdä vaikka varmaan hankalaa tulee olemaan varsinkin kuin sinulla noin pieni lapsi, mutta juuri lapsia sinun pitääkin ajatella
Toivotan hyviä vointeja sinulle, ei ole hauskaa tuossa tilanteessa olla
"painiskelen"..yhteisiä lapsia meillä ei ole,onpahan kummlaakin kuitenkin omat lapsensa.
Mies vertaa minun lapsiani omiinsa(vaikkeivät samnaikäisiä olekaan),ja omani siis niitä "häiriköitä"..hänen mielestään.
Minun työnikin(ihmisten hoivaamista)on vähäisempää kuin hänen,koska siitä työstä saatava palkkakin on pienempi.
Laskuja maksan,myös hänen laskujaan..silti kuulema minun lapseni vievät kaikki hänen rahansa..minun rahani onkin sitten sitä "yhteistä rahaa",hänen palkkansa hänen omaa rahaansa.
Hyväksyn mieheni lapset,täysin..ja toinen heistä luonamme asuukin.Ei ole ees riitoja kenenkään exän kanssa.
Vuokra-asunto on miehen nimissä,ja myös todennut monta kertaa että saatte lähteä..tämä on hänen asuntonsa.Vaikkakin hän ei tähän yhden lapsensa kanssa saisi jäädä,koska neliöitä on liikaa kahdelle ihmiselle.
Suhteen alussa kaikki oli niin ruusuista,ja mies osoitti olevansa fiksu ja toiset huomioiva..nyt tilanne aivan erilainen..mutta kuulema minä olen se joka on muuttunut..ei suinkaan hän.
Mietin siis miksi olen miehen kanssa joka ei tarvitse minua muuhun kuin moittimiseen,oman egon pönkittämiseen?
Samaa mietin lähdenkö vai jään?
miettiä ja laittaa plussat ja miinukset paperille ylös, kumpia tulee enemmän, onko mahdollisuuttaa yrittää vielä tai onko siitä mitään hyötyä?
olisin sitä mieltä että itse lähtisin, aikuinen mies käyttäytyy kuin teini
itseäsi enää yhtään enempää! Pää pystyyn!!