Mooips
Tää on aika pitkä juttu ,mutta kerronpa silti... jos joku vaikka on joutunut joskus kokemaan saman niin osaisi neuvoa. Olen tuota tyttö-ystävääni muutaman vuoden vanhempi ja meillä on aika surullinen tilanne. Hän kertoi ettei löydä samanlaisia tunteita kun vähän aikaa sitten.. ne ovat haihtuneet ,hän on kuitenkin yrittänyt kuitenkin etsiä niitä tunteita pitkään ,mutta tuloksetta. Tiedän ettei seurustelussa ole järkeä jos toinen ei vain tunne mitään. Halusin kuitenkin pelata varman päälle ja kysellä onko joillakin ollut samanlaisia tilanteita ja selvinnyt siintä yli? Aloimme seurustella viimevuoden lopulla ja tunteet olivat erittäin voimmaat puolin ja toisin, hän ei asu samassa kaupungissa kanssani ,mutta se ei minua ole haitannut kova ikävä pääsi yllättämään todella usesti silloin ja itkettiin puolin ja toisin välillä kovassa pakkasessakin ,mutta ei ollut kylmä kun ajatteli vain toista (: Alku vuosi oli tosi vaikea.. kiirettä jatkuvasti ja kokeista tuli huonoja numeroita ja se painoi mieltä varmasti kun piti miettiä pääseekö jatko-opintoihin. Sitten siihen kuului vielä läheisen menetys.. alkuvuosi oli siis tosi huono ja kaikki nämä asiat sattuivat seurustelumme alku vaiheessa.. näiden kiireiden takia emme ole oikein ehtineet nähdäkkään paljoa. Nyt kun kesä jota odotimme innolla koko kylmän talven ja kevään tuli niin tunteet katosivat : / rakastan häntä koko sydämmestäni ja halusin vielä yrittää etsiä jotain keinoa / jonkun toisen positiivista kokemusta. Hän itsekkin haluaisi vielä tuntea sen lämpimän tunteen joka silloin oli.
Kerron hieman vielä itsestäni ja muista asioista jos ne auttavat. Olen sellainen ihminen joka haluaa tehdä hirveästi asioita rakkaansa eteen... sanon harvoiun ei.. sillä hänen kanssaan kaikki mitä teen on mukavaa. En ole riitelevää tyyppiä ja tahdon joustaa asioista. Tunteeni eivät ole missään vaiheessa hiipuneet häntä kohtaan.. johtuu varmasti siintä kun olen panostanut tähän suhteeseen kaikkeni ja enemmän.
Hänestä.. hän on todella mukava ja piristävä persoona. Helmikuun kohdilla päätimme ettemme seurustelisi niin vakavasti vielä ,mutta olisimme toisillemme varattuja ,uskoisin että silloin joku hieman ahdisti. Tuohon juttuun liittyi myös se että emme käyttäisi sanaa "kulta", "rakas" jne jne .. sen jälkeen kuitenkin juttu luisti samalla tavalla kun ennen ja vaihdoimme joskus pieniä rakkauden tunnustuksia.. mutta emme samalla tavalla kuin ennen. vähän siintä eneenpäin huomasin ettemme puhuneet enää paljoa puhelimessa niinkuin ennen.. itse olisin halunnut kyllä.. sillä todella pidän hänen herttaisesta äänestään.
Ennen seurusteluamme hänellä oli yli 2 vuotta minua kohtaan tunteita joista koitui hänellekkin ongelmia... sillä seurustelin silloin toisen tytön kanssa eikä tiennyt silloin hänen rakastaneen minua.. olemme tunteneet paljon kauvemmin ja hän on lapsuuteni rakkain ystäväni.
Itse luulen että tähän tilanteeseen ollaan päädytty sen takia että seurustelumme alkoi huonoon aikaan ja että vähensimme tärkeiden sanojen käyttöä. Monesti olen toivonut häneltä korttia tai että voisimme postissa lähetellä toisillemme elokuviaja muuta. Mielestäni suhteen eteen pitää tehdä tehtä jotain pientä jotta tuntuisi että seurustelee.. minusta se näytti siltä että olimme vain ja juttelimme. Kai sellainen pitemmän päälle tappaa tunteet.. vai kuinka? Kuinka hänen on mahdollista saada tunteensa takaisin vielä? hän itse tahtoisi ,mutta ymmärrän että on vaikea lähteä tyhjästä rakentamaan tunteita toista kohtaa.
Tarinamme on tosi herttainen ,mutta samalla surullinen. Ihailen kaikkea mitä hän on tehnyt elämässään. Olen myös hyvin ylpeä hänestä ja mustasukkaisuutta en ole kokenut häntä kohtaan
anteeksi kun teksti on sekavaa ja hyppii ja siinä on paljon virheitä ,mutta olo on mikä on ja en voi keskittyä tähän kovin hyvin
Tää on aika pitkä juttu ,mutta kerronpa silti... jos joku vaikka on joutunut joskus kokemaan saman niin osaisi neuvoa. Olen tuota tyttö-ystävääni muutaman vuoden vanhempi ja meillä on aika surullinen tilanne. Hän kertoi ettei löydä samanlaisia tunteita kun vähän aikaa sitten.. ne ovat haihtuneet ,hän on kuitenkin yrittänyt kuitenkin etsiä niitä tunteita pitkään ,mutta tuloksetta. Tiedän ettei seurustelussa ole järkeä jos toinen ei vain tunne mitään. Halusin kuitenkin pelata varman päälle ja kysellä onko joillakin ollut samanlaisia tilanteita ja selvinnyt siintä yli? Aloimme seurustella viimevuoden lopulla ja tunteet olivat erittäin voimmaat puolin ja toisin, hän ei asu samassa kaupungissa kanssani ,mutta se ei minua ole haitannut kova ikävä pääsi yllättämään todella usesti silloin ja itkettiin puolin ja toisin välillä kovassa pakkasessakin ,mutta ei ollut kylmä kun ajatteli vain toista (: Alku vuosi oli tosi vaikea.. kiirettä jatkuvasti ja kokeista tuli huonoja numeroita ja se painoi mieltä varmasti kun piti miettiä pääseekö jatko-opintoihin. Sitten siihen kuului vielä läheisen menetys.. alkuvuosi oli siis tosi huono ja kaikki nämä asiat sattuivat seurustelumme alku vaiheessa.. näiden kiireiden takia emme ole oikein ehtineet nähdäkkään paljoa. Nyt kun kesä jota odotimme innolla koko kylmän talven ja kevään tuli niin tunteet katosivat : / rakastan häntä koko sydämmestäni ja halusin vielä yrittää etsiä jotain keinoa / jonkun toisen positiivista kokemusta. Hän itsekkin haluaisi vielä tuntea sen lämpimän tunteen joka silloin oli.
Kerron hieman vielä itsestäni ja muista asioista jos ne auttavat. Olen sellainen ihminen joka haluaa tehdä hirveästi asioita rakkaansa eteen... sanon harvoiun ei.. sillä hänen kanssaan kaikki mitä teen on mukavaa. En ole riitelevää tyyppiä ja tahdon joustaa asioista. Tunteeni eivät ole missään vaiheessa hiipuneet häntä kohtaan.. johtuu varmasti siintä kun olen panostanut tähän suhteeseen kaikkeni ja enemmän.
Hänestä.. hän on todella mukava ja piristävä persoona. Helmikuun kohdilla päätimme ettemme seurustelisi niin vakavasti vielä ,mutta olisimme toisillemme varattuja ,uskoisin että silloin joku hieman ahdisti. Tuohon juttuun liittyi myös se että emme käyttäisi sanaa "kulta", "rakas" jne jne .. sen jälkeen kuitenkin juttu luisti samalla tavalla kun ennen ja vaihdoimme joskus pieniä rakkauden tunnustuksia.. mutta emme samalla tavalla kuin ennen. vähän siintä eneenpäin huomasin ettemme puhuneet enää paljoa puhelimessa niinkuin ennen.. itse olisin halunnut kyllä.. sillä todella pidän hänen herttaisesta äänestään.
Ennen seurusteluamme hänellä oli yli 2 vuotta minua kohtaan tunteita joista koitui hänellekkin ongelmia... sillä seurustelin silloin toisen tytön kanssa eikä tiennyt silloin hänen rakastaneen minua.. olemme tunteneet paljon kauvemmin ja hän on lapsuuteni rakkain ystäväni.
Itse luulen että tähän tilanteeseen ollaan päädytty sen takia että seurustelumme alkoi huonoon aikaan ja että vähensimme tärkeiden sanojen käyttöä. Monesti olen toivonut häneltä korttia tai että voisimme postissa lähetellä toisillemme elokuviaja muuta. Mielestäni suhteen eteen pitää tehdä tehtä jotain pientä jotta tuntuisi että seurustelee.. minusta se näytti siltä että olimme vain ja juttelimme. Kai sellainen pitemmän päälle tappaa tunteet.. vai kuinka? Kuinka hänen on mahdollista saada tunteensa takaisin vielä? hän itse tahtoisi ,mutta ymmärrän että on vaikea lähteä tyhjästä rakentamaan tunteita toista kohtaa.
Tarinamme on tosi herttainen ,mutta samalla surullinen. Ihailen kaikkea mitä hän on tehnyt elämässään. Olen myös hyvin ylpeä hänestä ja mustasukkaisuutta en ole kokenut häntä kohtaan
anteeksi kun teksti on sekavaa ja hyppii ja siinä on paljon virheitä ,mutta olo on mikä on ja en voi keskittyä tähän kovin hyvin
Vastaukset 14
Vanhimmat
mene hänen luo ja kerro suoraan mielestä ja anna aika olla rauhassa...
Itselläni on vähän samantyylinen tilanne. Olemme seurustelleet viime syksystä. Kokoajan olen ollut ihan haltioissani ja toivonut mieheni rakastavan minua. Nyt kun hän tämän kertoi ja sanoi haluavansa minut loppuiäkseen, mínulle tuli jotenkin ahdistunut olo enkä ollut enää varma mitä haluan, vaikka kaikki mitä toivoin olikin yhtä-äkkiä tarjottimella edessäni. Ehkä tyttöystävälläsi on vähän samanlaiset fiilikset, sillä olihan hän jo useamman vuoden sinua halunnut. Itsestäni tuntuu ajoittain että tunteeni ovat kadoksissa, mutta en olisi siitä niinkään varma. Luulen, että muuten epävarma elämäntilanteeni saa minut vain epäilemään kaikkea. Ehkä tyttöystäväsi miettii myös tulevaisuutta, hänkin mahdollisesti lähdössä jatko-opiskelemaan? Isoja valintoja edessä? Ehkä suhde pelottaa, kun ei tiedä vielä itse mihin ja mitä elämässään tahtoo. Silloin saattaa tuntua ettei tunteitakaan enää ole. Tietenkin voi olla myös niin, että tunteet oikeasti vain katoavat tai ehkä kipinä on vain hiipunut välimatkan takia. Teidän pitää puhua tilanteesta yhdessä ja tyttöystäväsi miettiä mitä oikeasti haluaa. Ehkä yhteinen aika voisi parhaiten kertoa, miltä yhdessä olo tällä hetkellä tuntuu.
"Ihmisen elämä ja onni on pienestä kiinni. Emmä aikasemmin ajattelut asiaa hirveesti. Ennekuin yksi ilta lähettiin kavereiden kanssa ajelemaan. Make on aina huolehtinut turvavöiden käytöstä, mut eihän sitä nyt kukaan takapenkillä käytä? Maantiellä sitten vastaantulija ajautu meidän kaistalle ja... Ite selvisin muutamalla ruhjeella. Lensin etupenkille, suoraan Maken niskaan. Make kuoli heti. Mut niin ne suunnitelmat muuttuu." Asiat voisivat olla näinkin.. :/ Jos oikeasti tahdotte kulkea samaa polkua niin ette luovuttaisi.
Unohtui tuosta lopusta pieni pätkä "Meidän oli tarkoitus mennä sinä kesänä kihloihin"
En halua ahdistaa häntä tällä jutulla ,mutta tuntuu vain ettei häntä kiinnostaisi ollenkaan.
En minä tätä hänen kiusakseen tee... minä rakastan häntä ja toivoisin että hänkin voisi vielä. Toivottavasti hän ymmärtää minua :( En halua roikkua hänen painolastinaan, ei tämän ratkaisun etsiminen saisi tuntua siltä... silloinhan sillä olisi negatiivinen vaikutus. Se ei riitä jos minä haluan ainoastaan korjata asiat jos häntä se ei kiinnosta. Ymmärrän että se on vaikeaa jos ei ole tunnetta ,mutta tunteeni sanovat muuta ja kysyn itseltänäni ikäviä kysymyksiä mihin tiedän jo vastauksen. Uskoisin että jos hänkin olisi samassa tilanteessa hän toivoisi minun yrittävän... hänhän luottaa minuun ja siksi toivoisi että en kääntäisi hänelle selkää tässä asiassa. Niin toivon minäkin nyt. En halua takertua häneen... hän saa päättää itse mitä elämällään tekee. Halusin vain auttaa jos minusta olisi ollut apua sen tunteen löytämiseen. En missään nimessä halunnut takertua. Jos tämä juttu on ohi niin en usko että hän haluaa seurustella koskaan kanssani... jos hän pelkää etten tahtoisi päästää irti ensikerrallakaan? Onko se takertumista jos haluan löytää keinon jolla vanhaan voisi palata? Ymmärtääkseni hän itsekkin halusi.
Viimeiltana olin katselemassa rannalla auringon laskua ja pohtimassa näitä asioita. Tuli kylmä.. lähetin hänelle tekstiviestin ja odotin että hän vastaisi siihen iloisesti ja se lämmittäisi minua... odotin ja odotin kävin hiekalle pitkäkseni odottamaan.. meni tunti ja toinenkin en saanut vastausta nukahdin siinä odottaessa ja heräsin vasta aamulla... minulla oli kylmä melkein olisi voinut luulla että ihoni oli hieman sinertävä yön pakkasen jälkeen..(oli vain caprit jalassa ja t-paita) sain raahattua itseni kotia kuitenkin. 3-4 tuntia kerksin olla kotona kunnes olin lähdössä koululle. Isällä on joskus vaikeuksia hermojensa kanssa ja rupesi huutamaan joistain pikkujutuistaan.. en tietenkään kestänyt sitä enään .. se oli vika tikki menin kerrostalomme alakertaan ja hakkasin nyrkkiäni siellä vessan teinään.. se helpotti .. seinä tuntui pehmeältä vaikka se oli betonia.. lopetin vasta kun huomasin seinässä olevan vertani. Sinä aikana kun annoin seinälle opetusta ajattelin vain pahoja asioita.. sellaisia asioita josta minua on turhaan syytetty ja olen aina saanut ihmisten vihat niskaan pikkujutuista joista en itse olisi suuttunut. En suuttuisi jos hyvä ystäväni käräyttäisi taloni ,mutta tuntuu surulliselta että minä joudun kuitenkin kokemaan kaikesta vihaa vaikka en sitä tule koskaan muille tarjoamaan. Se on vain niin väärin! Olen aika lopussa tällä hetkellä... en pelkästään tämän seurustelun takia vaan kaikkien niiden ongelmien joita minulla on. Tunteetkin ovat vääristyneet.. En tiedä rakastanko häntä enään... minun pitää itsekkin etsiä omia tunteitani nyt.
kyllä varmaan hän ymmärtää .. minä ymmärrän ainenkin. miehelläni oli aluksi sama juttu ja sitten tuli minullekkin kyllä me siintä selvittiin kun muisteltiin ja ei heti luovutettu. pussailkaa, halailkaa, ja tehkää mukavia asioita kahdestaan. älkää epäröikö! se tunne löytyy vielä kun vain saatte kokea mukavia asioita kahdestaan. sen jälkeen ette halua että ne mukavat asiat loppuvat :)
Joku nainen menettää elämäsä onnen nyt ilmeisesti ,surullista.
KÄSKE HÄNEN KUUNELLA SURULLISTA MUSIIKKIA JA AJATELLA SINUA!! AUTTAA MULLA AINA KUN ALAN MENETTÄÄ OTETTA RAKKAASTANI!! KAIKKI SELLAISET BIISIT JOTKA HERÄTTTÄÄ TUNTEITA. PURSKAHDAN ITSEKKIN ITKEMÄÄN USEASTI ,MUTTA SITTEN MUISTAN ETTÄ HÄN RAKASTAA MINUA. ELI: TUNNEMUSAA JA AJATTELEE VAIKKA TEIDÄT SIINÄ.
pitää kokeilla.. kuulostaa hyvältä... pitää hommata biisei mitä vois hänelle lähettää :)
muistelkaa samalla tärkeimpiä hetkiänne tai lähde itse pois paikalta ja anna hänen jäädä yksin hetkeksi niin ettei hän voi sinulle puhua.
olen kuullut satoja tommosii juttuja ja sanon että asenteesta on aika paljon kiinni. omia tunteita voi ohjailla jos haluaa.
ALKOHOLI VOI TUODA TUNTEITA ESILLE JOITA EI ITSEKKÄÄN ODOTA. EN TARKOITA ETTÄ VETÄISITTE PERSEKÄNNIT VAAN NIIN ETTÄ PYSTYISITTE KESKUSTELEMAAN TUNTEELLISESTI! SIT SE MUSIIKKI! KATSOKAA SURULLISIA ELOKUVIA! AA VIELÄ KAIKISTA TÄRKEIN .. RAKKAUDEN TUNNUSTUKSET NE TUNTUVAT HYVILTÄ JOS TARKOITTAA OIKEASTI. PIDÄ KÄDESTÄ JA SUUTELE! JOS VAIKKA SE SULATTAISI JÄÄN HÄNEN SYDÄMMESTÄÄN.
Hmm, Omalla kohdallani kävi niin, että toinen oli kovin sitoutumispelkoinen, että ei vain yksinkertaisesti tullut mitään loppupeleis.. Voiskohan tilanne olla sama?
jaa a .. en tiedä. Jos asia olisi ollut noin niin olisin toivonut että olisimme voineet keskustella asiasta. En minäkään halunnut vielä tosissani sitoutua mihinkään... jatkaa samaa rataa ja tehdä mukavia asioita hänen kanssaan. Ehkä hän koki asait eritavalla. En halunnut vaatia häneltä mitään ja halusin että hän elää samanlaista elämää kuin ennen seurusteluakin. Jos tuossa olisi syy.. olisin hieman surullinen tosiaan siintä että emme keskustelleet asiasta... sillä hän olisi voinut puhua mistä vain kanssani : /