Nyrkki aukeaa, sulkenee, aukeaa.
Hetki pieni on niin, se sulattaa.
Kuin taivas piiskansa kasvoihin löisivät,
kuin maa tappuraansa pintaansa kylvivät.
Nyrkki aukene ei, se ei aukene enää.
Minut pimeyteen vie, tuskaan se vetää.
Kun ennen niin rakastava käsi, se lyö, se lyö.
Kun niin välittävä lämpö, minut syö, minut syö.
Tahdon paeta pois, kadota niin.
Kuolla jos voisin, täysin ikuisuuksiin.
Minä lähdin ja viilsin,
vuosin ja itkin.
Minä makasin ja kärsin,
ja itkin ja itkin.
Kun takaisin palasin, tuo kotoinen valo
luulin löytäneeni kotiin, rakas kauneuden palo.
Mutta kun oven avasin, tunsin kivun sen jälleen.
Nyrkki aukene ei, se ei aukene enää.
Minä maahan vaivuin, maa se minut söi.
En silmiäni avannut, kuolemalle minut möi.
Hetki pieni on niin, se sulattaa.
Kuin taivas piiskansa kasvoihin löisivät,
kuin maa tappuraansa pintaansa kylvivät.
Nyrkki aukene ei, se ei aukene enää.
Minut pimeyteen vie, tuskaan se vetää.
Kun ennen niin rakastava käsi, se lyö, se lyö.
Kun niin välittävä lämpö, minut syö, minut syö.
Tahdon paeta pois, kadota niin.
Kuolla jos voisin, täysin ikuisuuksiin.
Minä lähdin ja viilsin,
vuosin ja itkin.
Minä makasin ja kärsin,
ja itkin ja itkin.
Kun takaisin palasin, tuo kotoinen valo
luulin löytäneeni kotiin, rakas kauneuden palo.
Mutta kun oven avasin, tunsin kivun sen jälleen.
Nyrkki aukene ei, se ei aukene enää.
Minä maahan vaivuin, maa se minut söi.
En silmiäni avannut, kuolemalle minut möi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että se voisi olla vaikka laulu tuskasta.
Pystyn kuulemaan surusi säveliä...
Tervetuloa palstalle. :)