Tässä kysymys kaikille, joilla ei ole (tarpeeksi) ystäviä: Menetkö useinkin juttelemaan vieraille? Sehän onnistuu missä vaan: Kirjastossa voi kysyä kirjasuosituksia, kaupassa voi pyytää vinkkejä hirvenlihasäilykkeen käyttöön, kadunkulmassa voi kysyä tietääkö vastaantulija mitään hyvää kasvisravintolaa lähistöltä jne. Useimmat keskustelut ei tietenkään johda mihinkään eikä toisen kasvojakaan välttämättä tunnista edes seuraavana päivänä, mutta joskus kavereita löytyy sieltä mistä niitä ei osaa odottaa saavansa. Mahdollisuuksien maksimoiminen kannattaa.
Jutteletteko vieraille?
/t/
9970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ajatus on vieras.
Joskus joku miespuolinen on tullut juttelemaan, mutta en osaa oikein ehdottaa kaveruutta jos toinen haluaa selvästi jotain muuta.
siihenkin taitoon.Se on paljon parempaa kuin jutella yksinään,vaikka sekin tuntuu tavannomaiselta korkeassa hoitotasossamme.
Mielenkiintoinen kysymys.
Voin todistaa että vieraankin kanssa voi tutustua.
Kerran junamatkalla tutustuin toiseen äitiin,
joka antoi puh.nronsa ja siitä lähtien ollaan
tunnettu!
Nuorempana tutustuin tulevaan ystävättäreeni
ravintolan vessassa, tietysti kun oli ottanut
alkoholia, niin sitä oli puheliaampi.
Ja muistakaa; jokaisen ihmisen tapaamisessa on
aina se ensimmäinen kerta, tämä lause on jäänyt
mieleeni erään ihmisen sanomana.
Kyllä päivittäin tulee juteltua uusille ihmisille joita ei ole aikaisemmin edes nähnyt. Useimmiten varsinkin koiranulkoiluttajatytöt ja muutkin reagoivat vain mulkaisemalla vihaisen näköisenä ja kävelevät nopeasti pois sanaakaan sanomatta.
Harvemmin käy niin että jää istumaan vierekkäin ja juttelemaan usean tunnin ajaksi ja puhelinnumerotkin vaihdetaan (kuten eilen sattui käymään).
Silloin harvoin, kun keksin jotain sanottavaa ennen kuin tilanne on mennyt ohi, liika jännittäminen estää tekemästä mitään. Tai no, joskus kyllä kysyn tuntemattomilta kelloa, vaikka omasta kännykästäkin näkisi ajan. Mutta koskaan en jää juttelemaan.
En juttele vieraille Suomessa,mutta ulkomailla kylläkin.Suomessa ihmiset (eivät kai kaikki) ovat tympeitä,juttelu vieraile saa aikaan ainoastaan murahduksia tai ilkeitä mulkaisuja.
esim.kaupassa,kadulla tai tiellä kulkiessani,hautausmaalla,ym.
Monelle yksinäiselle voi olla mukava yllätys,kun joku juttelee,vaikka ei tunnekaan.
olin jopa serkkuni ylioppilas juhlissa ja ketään en tuntenut. En edes tätä serkkua, en koskaan ennen nähnyt. Ei tässä välimatkaakaan ole kovin kauheasti. Ei vain osaa tehdä tuttavuutta. Minkä kanssa varmasti osaan tehdä tuttavuutta on alkoholi ja sen yhteydessä jotkin eräät lääkkeet.
Kyllä mä välillä menen jutteleen vieraillekkin. Esim. naapurin sinkkunaisen kanssa jään usein suustani kiinni. Olen ajatellut kahvillekkin pyytää :) Kaupoilla ollessani saatan vaihtaa pari sanaa ihan siis tuntemattoman ihmisen kanssa :/ Ja aina pidän ovea jos joku tulee samaan paikkaan kun minä. Kerran kun näin tien vieressä kaksi nuorta naista. Niillä oli mennyt autosta rengas. Pysähdyin ja vaidoin heille renkaan. Ym....