vanhempainvalmennus/synnytys vinnkejä

et saa itseäsi rentoutumaan synnytyksessä kun asenne on tuo. Mistä teidät että kipu on helvetillinen? Miksi aioit pyytää epiduraalin?

Ensisynnyttäjälle sanon vinkiksi, että mene mieli avoimena synnytykseen, ja unohda tuollaiset asenteet kotiin.

Itse kävin Profylaxkurssin ja se on opettanut minua rentoutumaan. Mielestäni asenne on tärkeä! Ajattelin kokeilla ilokaasulla niin pitkään kuin mahdollista jos tarvetta niin mahdollisesti epiduraali. Sitten tietysti liikkuminen ja lantion keinuttaminen. Jos sinulle tulee joku mukaan synnytykseen niin pyydä tätä hieromaan sinua alaselästä, ja hengittämään sinun kanssasi nenän kautta sisään ja suun kautta ulos rauhallisesti. Jos keskityt hengittämiseen niin samalla rentoutat myös synnytyskanavat. Liikkumalla ja keinuttamalla itseäsi autat vauvaa "porautumaan" alaspäin ja helpotat synnytystä aikalailla.

Lue netistä mahdollisimman paljon noista luonnollisista kivunlievitysmetodeista. Koita pärjätä niillä niin pitkään kuin mahdollista. Älä heti suoraan siirry siihen vahvimpaan kivunlievittäjään. Sitäpaitsi pahimmassa tapauksessa epiduraali saattaa hidastaa synnytystä ja vaikuttaa sinun verenpaineeseesi alentavasti sekä vauvan sydänääniin..

mä otin ajattelumalliks "ennen vanhaan synnytettiin ilman lääkkeitä ja vaikkapa saunan lauteilla", nykyään olot on mukavammat ja jos tarvii niin saa kivunlievitystäkin. mä jotenkin uskon siihen, että epiduraali pidentää synnytystä. mä en ottanut, synnytys kestit alle 5tuntia. ilokaasu oli paras ystävä, toimii kun oppii tekniikan.. voimia sinne, ja muista että kyllä se sieltä tulee.. jos kipuja on niin ne unohtuu samantien...

neuvolassakin sanottiin, kun kysyin et miks ihmeessä tuntuu et joka puolella on vaan epiduraalin kannattajia, että samantien kun sairaalaan pääsee niin kaikki mömmöt pitäs saada niin kun heti...ja missään ei oikein puhuta riskeistä joita epiduraalikin aiheuttaa...niin kätilö kertoi minulle rehellisesti riskeistä ja sanoi ettei hänkään ymmärrä tuota asennetta, että ei tosiaan kannata sairaalaan mennä sillä asenteella että kaikki mahdolliset mömmöt mulle ja heti...vaan kattoo että jospas sitä pärjäis ihan ilokaasulla...ja sit siinä vaiheessa jos kipu rupee olemaan AIVAN sietämätön tai synnytys on kestäny pitkään ja äiti alkaa väsymään niin hän suosittelee vasta epiduraalia, että jaksaa sitten ponnistaa...Musta noi neuvot oli hyvät ja niillä eväin aion itsekin mennä ensi kertaa synnyttämään...aion imeä kaiken mahdollisen tiedon luonnollisista kivunlievitys menetelmistä kuten vesi, jumppapallo jne....ja vasta jos aivan sietämättömäks menee niin ehkä harkitsen epiduraalin pyytämistä...kyllä ne kätilötkin sielä osaa niistä sit kertoo et mitä suosittelee....ja oon kyllä sitä mieltä että enemmän kipua me kestetään jos ei niin hitsin avuttomiks ruveta...on ne naiset ennenkin ilman mömmöjä synnyttäny...tietenkin kaikki on tapauskohtaista...Luulen että mä ainakin kestän kipua paremmin, kun pidän mielessä ettei ne turhat mömmöt mitään 100% vaarattomia ole vaan on niissä riskinsä ja lisäks mulla on kyllä tää neulan pelko eli haluun välttää turhia pistelyitä mahdollisimman pitkään...Synnytys pelottaa aivan hirveesti jo nyt (rv26), koska äidillä on ollut pari todella vaikeaa synnytystä, mutta onpahan hänkin niistä selvinnyt ja vielä uudemman kerrankin synnyttämään päätynyt eli se kertoo jo paljon :) Vaikkei mulla siis omakohtaista kokemusta synnyttämisestä oo niin oon kyllä muiden kanssa samaa mieltä, että pitkälti on varmasti oma asenne kysymys!