millaisia persoonia, mikä teidät sairastutti?tietävätkö läheisenne sairaudestanne, tunnistatteko toisen bulimikon, ja mistä hänet pystyy tunnistamaan?
minkä näköisiä olette?
niina^^
122909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oon kai ihan normaalin näköinen..meikkaan laitan hiuksia, tykkään koruista..
persoonana oon aika temperamenttinen, eli tunteet heittelee ja mielialat niiden myötä. Muuten olen kuitenkin tosi kiltti, vaikka muiden mielestä olen kylmä ja tunteeton, oikeasti vaan olen tosi herkkä, en vain näytä sitä ulospäin, eli olen myös sulkeutunut, mutta silti puhelias...
kaveri tietää sairaudestani, muut eivät..
en kyllä voi snaoa että tunnistan toisen bulimikon ulkonäön perusteella, mutta jos puhun toisen syömishäiriöisen kanssa, nii huomaan sen, kun ajattelen itse niin samalla tavalla..eli just tunistaa siitä, et on pakko mennä lenkille ruuan jälkeen, ja on huono tuulinen syömisen jälkeen...semmosia kaikkea..
mikä sairastutti..liian aikaisin alotin rankan laihdutuskuurin, kituutin ja lopulta en pystynyt enää..silti ruuat ahdistivan jtoen keksein oksentamisen..
ja muutenkin elämä on ollut aika epävakaata..
saatan tunnistaa bulimikon puhuessani hänen kanssaan. kyllä se välittyy persoonasta jos on kauan sairastanut. ja saatan aavistella. usein aavistelut menevät oikeaan.
itse olen tavallinen rokkityttö. vaatteet, kengät, kaikki ulkonäöasia tärkeä. en usko että minusta näkee selvästi ulkonäön perusteella olevani bulimikko, paitsi käteni arvet kertovat tietty että kaikki ei ole ollut hyvin. hampaat ovat myös säilyneet ihmeen hyvin. hiukset kyllä menivät.
itse sairastuin kun itsetuntoni potkittiin paskaksi, hyväksikäytettiin, piti aina olla paras kaikista, kauheat vaatimukset myös harrastuksen puolelta, myös väivalta oli jokapäiväistä. jotenki n vain ajattelin että jos olisin laiha kaikki rakastaisivat minua ja kaikki olisi taas hyvin. jaa... oikeastaan nyt kaikki on mennyt. ei ole jäljellä enää mitään. ei vanhempia, parasta kaveria, harrastusta, terveyttä, itsetuntoa, laihuutta, kauneutta, opiskelumahdollisuutta jne... kaikki meni päin helvettiä, kiitos bulimia.
Mä olen tavallisen näköinen, siisti, huoliteltu ja bmi normaalin rajoissa. Pidän pukeutumisesta ja haluan olla tyylikäs tilanteessa kuin tilanteessa. Kukaan ei siis päällepäin arvaa enkä ole kertonut kuin yhdelle ammattiauttajalle.
Pystyn yleensä tunnistamaan toisen syömishäiriöisen keskustellessani hänen kanssaan hänen suhteestaan ruokaan.
Minäkin oon ihan tavallisen näkönen. Olen kylläkin saanut itseni (lievästi) ylipainoiseksi jatkuvan paasto-ahimimis-oksentamis-ahmimis kierteen tuloksena. Nyt sitten taas laihduttelen mutten enään haluaisi alkaa oksentelemaan..
Meikkaan ja yleensä huitasen hiukset ponnarilla kiinni tai annan olla auki. Pukeudun yleensä sellasiin vaatteisiin joissa kuvittelen läskieni näyttävän mahdollisimman minimaalisilta. Olen jo vuosia käyttänyt isoja t-paitoja tai päällystakkeja peitelläkseni itseäni. Joku voisi kai sanoa minua oudoksi..?
Olen tietyissä tilanteissa aika sisäänpäin kääntynyt mutta tarpeen tullessa osaan ottaa itselleni "roolin" ja osaan vaikuttaa puheliaalta ja tarmokkaalta. Syömishäiriöstäni tietää vain poikaystäväni sekä yksi entinen kaveri, joka kylläkin levitteli tietoa oikeen mielellään että enpä oikeestaan tiedä että kuinka moni siitä oikeesti tietää..
Usein ulkona ollessani mietiskelen kenelläköhän on joku syömishäiriö, mutta bulimiaa on kai aika vaikeeta erottaa noin päällepäin.
Sori kamalan pitkästä vastauksesta 0_o
mä oon aina rakastanut muotia ja rakastan edelleen, sieltä kai se halu olla mallinmitoissa on lähteny. Lisäks mun kaverit on ollu aina kauheen laihoja ja oon tuntenu itteni läskiks niitten seurassa jo sillon kun olin vielä hoikka itsekkin..
Tällä hetkellä oon pystyny vähentämään oksentamista jo aika reilusti, vaikkakin on sairaus tosi monia vuosia jo kestänykkin.. no sen seurauksena oonkin sitten lihonnu lievästi ylipainoseksi ja arvatkaa vaan että harmittaako.. Muuten kuitenkin ihan nätti ja tyylikäs, enkä usko että sairaus näkyy ulospäin mitenkään.. tai ainakin oon ollu tosi hyvä vakuuttelemaan, että oon täysin parantunut..
Oon aina onnistunu selittämään sairauteni piiloon muilta ja alkuaikoina sanoinkin kavereille vain että tuli pahaolo liiasta makean syömisestä ja oksennan ettei loppupäivä mene pilalle huonon olon vuoksi ja aina kaikki ymmärsivät.. Vanhemmille sanoin meneväni lenkille, vaikkakin menin metsään oksentamaan yms. yms. aika harva siitä kai loppujenlopuksi tiesi/tietää, tai ainakaan sitä miten pitkällä se on ollut ja että ei ole ohi vieläkään..
Toiset syömishäiriöiset tunnistan jos puhun heidän kanssaan ruuasta, mutta en ehkä ulkonäön perusteella kuitenkaan..
Rock henkinen. Toista sairastunutta en pysty tunnistamaan vaikka tietyt ulonäölliset piirteet saattaa asiasta (välillä kovastikin) kieliä, mutta samoja piirteitä voi aiheuttaa esim. tietty lääkitys.
Keskustelun yhteydessä bulimikon voi tunnistaa, mutta ainakin syömishäiriön hoksaa jos ei välttämättä suoraa bulimiaa. Toki joskus asiat ilmenevät hyvinkin suoraa.
Itse olen terveysalan opiskelija. Muiden kuvausten perusteella olen luovasti pukeutuva ja iloinen persoona.
Läheiseni tietävät sairaudestani. En osaa pitää näin paljon elämääni hallitsevaa asiaa salaisuutenani.
mä oon näiden omien bulimia vuosieni aikana oppinut tunnistamaan bulimiaa sairastavan. ulkonäöstä voi päätellä mm. sylkirauhasten turvotuksesta, vatsan turvotuksesta, huonoista ja läpikuultavista hampaista, rystysien arvista ja jäljistä.
Juuri oksentaneen ihmisen tunnistaa punoittavista ja kosteista silmistä.
Lisäksi voi arvella henkilön sairastavan bulimiaa jos hän heti ruokailun jälkeen lähtee käymään vessassa ja haluaa sen jälkeen vettä juotavaksi.
En tietenkään voi alkaa sanoa jokaisesta kadulla vastaan kävelevästä ihmisestä että juuri hän on buliminen, mutta surullisen usein se on helppoa todeta ja huomata.
Minua et ilmeisistäkään tunnistaisi.
Ulkonäöstäni et voi päätellä, sillä sylkirauhaseni eivät turpoile mitenkään erityisesti, kellä nyt jodkus ei vatsassa oisi turvotusta? Hampaani ovat vielä hyväkuntoiset. Olen aina oksentanut ilman apuvälineitä, ei minulla ole rystysissä arpia ja jälkiä.
Heti oksennettuani silmäni eivät punoita kosteina.
Ihmiset käyvät ruokailun jälkeen vessasssa muistakin syistä. Ja tahtovat juoda vettä.
Sulle tämä siksi, että olit niin varma ja olet terveydenhuoltoalan opiskelija.
niin onhan se tietenkin totta, että bulimiaa sairastavaa ei joka tapauksessa voi tunnistaa, enkä sitä ajatellutkaan, mutta hyvin useissa tapauksissa sen voi tunnistaa.
ensimmäisinä vuosina sairastuttuani, ei minullakaan ollut mitään noista kuvauksista koska oksentaminen oli helppoa eikä kasvoissa tms ollut merkkejä, mutta nyt myöhemmin niitä on ilmaantunut.
minulla on myös kokemuksia mm. ystävästäni jonka en kuuna päivänä olisi uskonut sairastavan bulimiaa ennenkuin hän kertoi minulle asiasta.
joten kyllä monet pystyy pysymään anonyymina vuosikausia ja niinhän sitä sanotaankin että buliimista ihmistä on vaikeampi tunnistaa kuin mm anorektista koska huomattavia merkkejä ei ole niin paljoa, mutta uskon että ihmisen omaksi onneksi on vain hyvä jos bulimian voi joku huomata ulkoisesta olemuksesta tai keskustelujen pohjalta.
Olen samaa mieltä, että hyvä, jos edes hoitohenkilökunta tunnistaisi.
Itse olin jopa sairaalassa kummallisten vaivojen takia, mutta ei edes epäilty syömishäiriötä.
Avun saaminen kymmenen vuoden helvetin jälkeen on vieläkin vaikeaa, kun terapeuttikaan ei usko. Eikä edes tunnista minun sairasta suhtautumista painooni ja ruokaan. Näytänhän niin terveeltä ja hyvinvoivalta.
Tietysti olen myös oppinut muiden seurassa käyttäytymään ikäänkuin elämäni olisi ongelmatonta. Yksinollessa onkin helvetti valloillaan ja voimat vähissä.
Mä olen 27 sairastanut yli 10v. Olen normaalipainoinen/hoikka.Olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita.Töissä olen niin sairaalta kuin kuulostaakin,terveydenhoitoalalla.En usko,että mut aavistavat mitään.Ex-mies tietää,sillä asui kanssani.Voitte arvata,mistä eromme johtui.
Päällsin puolin olen "normaali",mutta pään siällä on kaaos,ja uskon,että joku kaunis päivä sekoan ja tapan itseni.
Mä myös tykkään vaatteista ja niiden ostelusta,meikkaan jonkin verran ym.Tukka on ohentunut bulimian takia,mikä harmittaa.Hampaat on laitettu uusiks posliinikuorilla ja usein moni kehuu,että "Sulla on niin hienot hampaat" heh.tietäisivätpä vaan millaiset kamalat nysät ne ennen oli ja hammasremontti maksoi noin 4000 e.
viihsyn myös baareissa ja kavereiden kanssa,yksin ollessani ahmin ja oksennan:( Minun on vaikeaa rahoittua ja olen joko/tai ihminen.Teen paljon töitä ja liikun,ettei tarvitsisi olla yksin ja miettiä asioita,koska sillo päädyn usein ahmimaan.Mitein usein,että olen liian vanha aloittamaan uutta elämää ja jotenkin uskon(ja salaa toivon)että voin elää vieä muutamn vuoden ja sitten kuolen.Toisaalta olisi ihanaa,jos tästä pääsis eroon ja ois perhe ym.ja tulevaisuus.