lomakohteesta. Siellä puolisoni kanssa tuli juttua lasten ja nuorten ulkonäöllisistä eroista maiden välillä. Nyt ei puhuta ihonväristä tai pituudesta, vaan lähinnä ulkoisesta olemuksesta.
Siellä lomakohteessa istuskelimme sekä päivisin että iltaisn puistonpenkeillä tai kahviloissa ja seurailimme ihmisvilinää.
Huomiomme kiinnittyi nimenomaan paikallisiin nuoriin miehiin (kulttuurista johtuen ei juurikaan neitokaisia kaduilla näkynyt)
Silmään pistävää oli, että siellä pojat ja nuoret miehet kulkivat reippaasti ja ryhdikkäinä kaduilla, he nauroivat ja vitsailivat ja näyttivät onnellisilta. Vanhemmat miehet olivat myös "sutjakoita" ja ryhdikkäitä, vaikkeivat edenneetkään kadulla nuorten vauhdilla, vaan arvokkaasti omaan tahtiinsa.
Ajatukset siirtyivät väkisinkin suomalaiseen katukuvaan. Täällä ihmiset laahustavat eteenpäin, ryhti on kuin pystyyn nostetulla lapamadolla. Jos vaikka he olisivatkin hoikkia se peitetään kamalien lökövaatteiden alle. Pää on vedetty hartioiden valiin ja pälyillään ympärilleen kuin pelättäisiin että joku huomaa.
Ja pienemmät lapset, aivan oikein, ne ovat täällä lihavia, kärttyisiä, yliaktiivisia ruikuttajia. Joko ne tuijottavat eteensä täysin tyhjä katse päässään tai sitten ne pyörivät kuin vipperät.
Liikaa rasvaa, liikaa sokeria, liikaa paapomista.
Olen elänyt lapsuuteni 60-luvulla ja maaseudulla.Ruoka oli niin koulussa kuin kotonakin yksinkertaista, mutta terveellistä. Silloin vielä ei ollut moninkertaisia sato-odotuksia, joten viljatkin olivat terveellisiä, eikä maitoonkaan tarvinnut lisäillä vitamiineja. Leivälle vedeltiin voita ja sianliha oli tirisevän rasvaista. Mutta lihavia ihmisiä...en muista kuin muutamia. Eivätkä hekään olleet sellaisia kuin tämän päivän lihavat ihmiset ovat.
Olen miettinyt monesti myös tätä ryhtiasiaa.
Vosiko tänäpäivänä osasyy huonoon ryhtiin olla se, että vauvat heti ,kun niitä aletaan kuljettaa mukana ,tungetaan sellaiseen munakuppi-istuimeen. Olen kauhulla seurannut yhtäkin pienokaista, joka istuu kyssyasennossa useita tunteja päivässä. Selän tuo reppana saa suoraksi vain silloin kun vaippoja vaihdetaan, tai nukutetaan vuoteessa. Äiti laapustaa kahviloissa, kaupoissa ja ystävättärien luona päivät pääksytysten, ja vauva on koko ajan kupissaan. Tietenkin on hyvä että äiti osallistuu ja pitää mielensä virkeänä, mutta...
Mutta alkuperäiseen aloitukseeni: mistä johtuu, että me suomalaiset muistutamme ulkonäöltämme ja olemukseltamme jo hyvinkin pitkälle amerikkalaisia ja brittejä? Ruokailutavatkin ovat samantyylisiä, eikö? Pikaruokaa, chipsejä, limuja jne. Olemme lihavia, kalpeanaamaisia zombieita, kiukkuisia, hymyttömiä, katkeria läskejä. Ja minusta tuntuu, että olemme muuttuneet vielä jopa tyhmemmiksikin.
Jos ja kun tässä nyt ollaan niin eurooppalaista, ja se viinikulttuurikin sieltä kopioitiin, niin eikö me voitaisi ottaa myös ulkoiseen olemukseemme mallia euroopasta. Eikä tarvitse mennä sitä muottia niin kamalan kaukaa etsimään: jo Virosta löytyy vinkkiä, miten kauniisti voi vaattensa ja vartalonsa kantaa.
Toivon, että me suomalaiset heräisimme katsomaan itseämme peilistä: ojennetaan se selkäruoto, nostetaan leuka pystyyn, otetaan pitkiä joustavia askeleita ja edetään reippaasti. Veri ja happi kiertää ihan aivoihin asti ja mieli ja itsetunto kohoaa.
Siellä lomakohteessa istuskelimme sekä päivisin että iltaisn puistonpenkeillä tai kahviloissa ja seurailimme ihmisvilinää.
Huomiomme kiinnittyi nimenomaan paikallisiin nuoriin miehiin (kulttuurista johtuen ei juurikaan neitokaisia kaduilla näkynyt)
Silmään pistävää oli, että siellä pojat ja nuoret miehet kulkivat reippaasti ja ryhdikkäinä kaduilla, he nauroivat ja vitsailivat ja näyttivät onnellisilta. Vanhemmat miehet olivat myös "sutjakoita" ja ryhdikkäitä, vaikkeivat edenneetkään kadulla nuorten vauhdilla, vaan arvokkaasti omaan tahtiinsa.
Ajatukset siirtyivät väkisinkin suomalaiseen katukuvaan. Täällä ihmiset laahustavat eteenpäin, ryhti on kuin pystyyn nostetulla lapamadolla. Jos vaikka he olisivatkin hoikkia se peitetään kamalien lökövaatteiden alle. Pää on vedetty hartioiden valiin ja pälyillään ympärilleen kuin pelättäisiin että joku huomaa.
Ja pienemmät lapset, aivan oikein, ne ovat täällä lihavia, kärttyisiä, yliaktiivisia ruikuttajia. Joko ne tuijottavat eteensä täysin tyhjä katse päässään tai sitten ne pyörivät kuin vipperät.
Liikaa rasvaa, liikaa sokeria, liikaa paapomista.
Olen elänyt lapsuuteni 60-luvulla ja maaseudulla.Ruoka oli niin koulussa kuin kotonakin yksinkertaista, mutta terveellistä. Silloin vielä ei ollut moninkertaisia sato-odotuksia, joten viljatkin olivat terveellisiä, eikä maitoonkaan tarvinnut lisäillä vitamiineja. Leivälle vedeltiin voita ja sianliha oli tirisevän rasvaista. Mutta lihavia ihmisiä...en muista kuin muutamia. Eivätkä hekään olleet sellaisia kuin tämän päivän lihavat ihmiset ovat.
Olen miettinyt monesti myös tätä ryhtiasiaa.
Vosiko tänäpäivänä osasyy huonoon ryhtiin olla se, että vauvat heti ,kun niitä aletaan kuljettaa mukana ,tungetaan sellaiseen munakuppi-istuimeen. Olen kauhulla seurannut yhtäkin pienokaista, joka istuu kyssyasennossa useita tunteja päivässä. Selän tuo reppana saa suoraksi vain silloin kun vaippoja vaihdetaan, tai nukutetaan vuoteessa. Äiti laapustaa kahviloissa, kaupoissa ja ystävättärien luona päivät pääksytysten, ja vauva on koko ajan kupissaan. Tietenkin on hyvä että äiti osallistuu ja pitää mielensä virkeänä, mutta...
Mutta alkuperäiseen aloitukseeni: mistä johtuu, että me suomalaiset muistutamme ulkonäöltämme ja olemukseltamme jo hyvinkin pitkälle amerikkalaisia ja brittejä? Ruokailutavatkin ovat samantyylisiä, eikö? Pikaruokaa, chipsejä, limuja jne. Olemme lihavia, kalpeanaamaisia zombieita, kiukkuisia, hymyttömiä, katkeria läskejä. Ja minusta tuntuu, että olemme muuttuneet vielä jopa tyhmemmiksikin.
Jos ja kun tässä nyt ollaan niin eurooppalaista, ja se viinikulttuurikin sieltä kopioitiin, niin eikö me voitaisi ottaa myös ulkoiseen olemukseemme mallia euroopasta. Eikä tarvitse mennä sitä muottia niin kamalan kaukaa etsimään: jo Virosta löytyy vinkkiä, miten kauniisti voi vaattensa ja vartalonsa kantaa.
Toivon, että me suomalaiset heräisimme katsomaan itseämme peilistä: ojennetaan se selkäruoto, nostetaan leuka pystyyn, otetaan pitkiä joustavia askeleita ja edetään reippaasti. Veri ja happi kiertää ihan aivoihin asti ja mieli ja itsetunto kohoaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miltäs sitä sinä näytät, kun kirjoitat me muodossa?
Kun olet noin sivistynyt ja huomiokykyinen, niin miten sinulta on jäänyt huomaamatta, että meitä suomalaisiakin on monen näköisiä ja oloisia?
olen kuvailemani läski haahuilija. Mutta tehtyäni nämä sivistyneet huomioni ja korkelentoiset analyysini päätin lähteä korjaamaan tilannetta omalta kohdaltani!
Totta kai meitä suomalaisia on monen näköisiä ja kokoisia, mutta valtaosa näyttää tuolta kuin kuvailin. Jos niitä olisi vähemmistö, niin ei kait niihin kiinnittäisi huomiota.
Olenpa huomannut saman. Heti ensimmäisen Intian reissuni jälkeen aloin muuttamaan olemusta, laittaman itseäni ja kiinnittämään huomiota pukeutumiseen, hiuksiin jne. Laihtuakin yritän, mutta se on vähän tiukemmassa.
On aina todella järkytys tulla Intiasta takaisin ja katsella ihmisiä täällä - ja erityisesti lomakuvissa oman itsensä näkeminen se vasta kauheaa on. Ihmiset siellä köyhässä maassa on niin kauniita, laitettuja, suoraryhtisiä yms. yms. Miten se voi olla, että me täällä vain rähjötämme mustan-harmaissa vaatteissa, tukat sikinsokin, ilman meikkiä ja naama hapantuneena.
Pistän myös harrastusten muuttumisen yhdeksi syytekijäksi. Ennen juostiin metiköissä ja kiipeiltiin puissa, aina oli tekemistä ja keksittiin ties mitä, ilman valmiita välineitä ja ohjattua toimintaa. Nyt lapset istuvat tietokoneella vähintään 3h/päivä ja yhtä kauan telkkarin ääressä (tietysti omassa huoneessa sängyllä maaten), sitten mennään kerran viikossa autolla kilometrin päähän kerhoon tunniksi ja sitten äiti hakee autolla sieltä pois. Ulkona ei viitsi olla, eihän sinne voi ottaa pleikkaria mukaan.
Kouluruoka kun ei ole hyvää kun ei ole pizzaa ja hampurilaisia, sitten ostetaan välipala-automaatista suklaata nälkään. Koulun jälkeen mäkkäriin ja kotona äiti lämmittää Saarioisten kinkkukiusauksen (juomaksi kokista) ja jälkkäriksi piirakkaa jäätelöllä. Valvoa pitää vähintään seuraavan vuorokauden puolelle, jos telkasta ei tule tarpeeksi kivaa, istutaan konella. Yöunet jäävät 2h/yö liian lyhyiksi, jolloin kroppa huutaa (tai luulee huutavansa) sokeria ja kokista. Viikonloppuna sitten vasta on se karkkipäivä jolloin saa kunnon säkin karkkia, jumbo-pussia pienempää kun ei kannata ostaa.
Kärjistettyä? Kyllä. Onko mukana totuutta? Ehdottomasti.
painoi täyttäessään 12-vuotta tasan 100 kg!
Silloin kun minä olin pentu, niin ainahan sitä oltiin ulkona. Saatiin kiivetä puissa ja ajaa polkupyörällä, eikä kukaan ollut moksiskaan pienistä haavereista. Aina joku putosi puusta, kaatui pyörällä tai kompastui kantoon. Eikä tullut yhtään traumaa! Ja sama pää keikkuu tuossa harteilla, vaikka sitä tulikin kolhittua koviinkin paikkoihin.
Koululiikunta oli inhottavinta mitä tiesin, mutta kyllä siitä varmaan hyötyä oli. Tosin meni yli 20 vuotta ennenkuin koulun jälkeen suostuin edes kokeilemaan hiihtoa tai luistelua. Nyt ne kuuluvatkin suosikkilajeihin.
Yritä saada tämän päivän lapsi ulos leikkimään, puhumattakaan siitä, että ne menisivät yksin metsään! Taitaa jo joku holhouslaki kieltää tuollaisen riskin ottamisen. Siellähän on susiakin. Ja sieniä. Ja oravia.
Voiko
Tuo pitää kyllä todella paikkansa.
Molemmat on huonoja asioita, lihavuus ja tuo ryhdittömyys.
Minun mielipiteeni on että ihmisten pitäisi ensin korjata tuo ryhdittömyys. Ihmisten pitäisi huoltaa itseään, kotiutua kehoonsa ja kantaa se ryhdikkäästi. Voisi se painonhallinta helpottua siinä ohessa kun tulee sinuiksi itsensä ja kehonsa kanssa.
Viestissäsi on kyllä totuuden siemen. Suomalaiset, britit, jenkit, lihavaa kansaa.
Lihavuus taas johtuu osittain liikunnan puutteesta joka aiheuttaa myös huonon ryhdin, sekä "virrattomuuden", joka näkyy väsymyksenä, masennuksena, kärttyisyytenä jne. Monet elävät ruokavalion puolesta taas vuoristoradassa jossa syödään energiapitoisia mutta lyhytvaikutteisia välipaloja kunnollisten aterioiden sijaan.
Lihavuuden psykologinen aspekti toisaalta aiheuttaa sen, että ihminen ei enää välitä ulkonäöstään. Koska yleinen mielipide on että lihava on automaattisesti ruma, niin mitäpä sitä laittautumaan. Myös huono itsetunto imee halut koristaa itseään.
Toisaalta täytyy sanoa että mielestäni suomalaisten pukeutuminen on ylihaukuttua. Tuulipukuilmiö koskee nykyään lähinnä vanhempia ikäluokkia joiden pukeutumisessa näkyy usein yhä laman vaikutukset.
Sen sijaan varsinkin nuoret naiset pukeutuvat ihastuttavasti, siististi ja huolitellusti. Nuoret miehet tulevat vähän perässä, osasyynä mielestäni tämä lökäpöksykulttuuri, mutta kurovat kyllä välimatkaa umpeen.
Tosin tämäkin on pitkälti mielipideseikka: itse en osaa yhtyä venäläisten naisten ihailijoihin sillä oma käsitykseni tyylikkyydestä on konservatiivisempi.
Suomalaisten huonoon ryhtiin voi vaikuttaa myös ruumiinrakenteemme. Luin aikanaan jostain että suomalaisilla on suhteessa liian pitkä selkä ja lyhyet jalat, joka altistaa huonolle ryhdille.
En tiedä miten tästä noidankehästä päästäisiin ulos. Lihavuuden lisääntyminen ja kunnon heikkeminen taitaa olla vääjäämätön sivuvaikutus elintason noustessa.
Olen myös itse huonoryhtinen, rapakuntoinen, lievästi ylipainoinen, ruma ja masentunut suomalainen. Tosin parhaina päivinä unohdan nuo kaikki. Ehkä joku päivä osaan kävellä pää pystyssä, tosin epäilen.
Ne on jo pari-kolmekymmentä vuotta tungettu päiväkotiin ammattihoitajien "kynsiin". Isät ja äidit raataa töissä että saavat ylihinnoitellut lastulevy-huonekalunsa ja cyprokki-seinänsä ja sen tietyn firman samanlaiset kupit maksettua.
Penskat opetetaan pienestä pitäen "pärjäämään" itsekseesn
Kattokaapa muun maalaisia! Lapsia paijataan, ne puetaan ja riisutaan, niitten kanssa ollaan ja jutellaan.
Suomalainen vain tiuskii ja äyskii lapselle...me nyt siitä, katon telkkaa...vieläkö ihmettelet...
Joku kirjoitti paapomisesta, suomalainen ei kyllä paapo, ei pätkääkään, ei sitten ythtään tippaa!
Ihmisten pahoinvointi johtuu pitkälti nykyisestä elämänmenosta. On kokoajan kiire ja varallisuus ja korkea koulutus mittaa ihmisen ihmisarvon. Itsekin kun olin päiväkodissa takavuosina puoli vuotta harjoittelijana, oli se aika karua katsoa kun jakkupukuun sonnustautunut nuorehko uranainen toi vuoden ikäistä taaperoa aamuseitsemältä ja haki 5:ltä kun tarha meni kiinni. Moni lapsi alkoi myös itkeä tarhatädin perään kun oma vanhempi tuli hakemaan... En sano etteikö ihminen saisi olla korkeastikoulutettu tms, mutta lasta ei kiinnosta paljonko isi tai äippä tienaa ja kuinka on nyt rakennettu valtava (ja kallis) jämerä-kivitalo... Jos ura on niin tärkeä että on valmis satsaamaan siihen kaiken aikansa ja huomionsa, kannattaa miettiä onko (ainakaan sillä hetkellä) oikea aika perustaa perhettä. Tutkittu juttu on myös että uskottomuutta esiintyy eniten korkeasti koulutettujen parien keskuudessa. Laatuaika on nykyajan hieno paskatermi johon on hyvä vedota kun ei ehdi ja viitsi olla lapsensa kanssa kuin muutaman tunnin kk:ssa jolloin viedään lasta esim huvipuistoon tai ostoksille ja koitetaan rahalla ja tavaralla korvata rakkaus ja yhteinen aika. Lapselle kaikki yhteinen aika on laatuaikaa, eikä sen tarvi olla kummempaa kuin esim käynti leikkipuistossa.
Itse asuin ulkomailla Bulgariassa vuoden ja todellakin huomasi eron paikallisten ja suomalaisten turistien välillä! Paikalliset näyttivät niin hymyileviltä, ryhdikkäiltä ja hyvin pukeutuneilta.
Suomalaiset taas juuri siltä, miten ketjun aloittaja kuvaili..
Luulen, että suomalainen kulttuuri on suurin syy ongelmiin. Lapset halutaan potkia mahd. äkkiä pois kotoa ja 5-vuotiaalle lapselle ei tarvitse enää antaa huomiota ku johan sen ikäinen osaa pukea itse ja lämmittää kaupan valmispizzan mikrossa. Ja todellakin suomalaiset äidit tiuskii lapsilleen koko ajan. Joo, varmasti ovat väsyneitä, mutta eikö asiat voi sanoa nätimminkin ku tiuskimalla koko ajan? Ei ihmekkään, että suomalaisista lapsista tulee mitä tulee, kun vanhemmat ei vaivaudu antamaan huomiota ja aikaa lapsilleen. Kotiruokaakaan ei enää tehdä, vaan päivästä toiseen ostetaan kaupan valmisaterioita mitä lapset voi itse lämmittää.. Ja kun täyttää 18-vuotta alkaa painostus, että pitäis muuttaa pois kotoa koska nyt on sitten aikuinen.
Ei ihmekkään, että täällä on niin paljon mielenterveysongelmia: niin lapsilla kuin aikuisillakin.
Luulen myös, että Suomen ilmasto vaikuttaa paljon mielialoihimme. Aurinkoa näkee suunnilleen 5 kk vuodessa ja koko talven on pimeää ja kylmää. Kyllähän sellanen vaikuttaa ihmisten mielialoihin.
Jos itselläni on joskus lapsia, niin en tod. halua kasvattaa heitä suomalaisen "kulttuurin" mukaan masentuneiksi, mielenterveysongelmaisiksi aikuisiksi.
oli kyl hyyyyyyvä