Mitä merkitystä sillä on miten kukin elämänsä elää?
uusperheessä kyllä väistämättä tulee hankaluuksia kun pitää oma elämä myös järjestää myös entisten puolisoiden elämän mukaan. Pitää kesälomat neuvotella, viikonloput plus ylimääräiset hankinnat lapsille ja myöskin nuo juhlat.
lapsen äiti joka kutsuu lapsensa juhliin uuden puolison sukulaiset mutta ei isän puolen sukulaisia niin en ymmärrä sitä. Ei ne uuden puolison sukulaiset ole olleet lapsen elämässä mukana niin kuin isän puolen sukulaiset, no tässä tulee myös sekin että koska vanhemmat erosivat, kuinka nuoret lapset olivat ja kuinka nopeasti uusi puoliso tuli kuvioihin mukaan. Jos isän puolen suku jätetään noteeraamatta, kyllä se viestittää ilmiselvästi jotakin tämän äidin ajatuksen kulusta.
Jos nyksä itse kieltää miestänsä menemästä lapsensa juhliin mihin on kutsun saanut mutta nyksä ei, ajatellaan ensinnäkin sitä onko lapsella ja nyksällä hyvät välit, lasta pitää tässä asiassa kuunnella, mutta nyksän täytyy päästää isä menemään vaikkei häntä ole kutsuttu, eriasia on se jos lapsi joka on tarpeeksi vanha haluaa kutsua äitipuolensa mutta äiti sen verran kykenemätön ymmärtämään oman lapsensa pyyntöä ei halua nyksää niin jotakin vikaa kyllä on. Kenen mieli siinä pahastuu, no sehän on lapsen mieli. Äiti saa mieli hyvää mutta lapsen kustannuksella.
Nyksät ei väkisin saa mennä mukaan, mutta tähänkin lukeutuu myös semmonen pointti että kuinka kauan nyksä on isän elämässä ollut, onko ollut vain 3kk vaiko sen 10 vuotta. Jos nyksä on 10 vuotta ollut miehen elämässä ja myös tyttären, luulisi että äiti olisi jo erosta toipunut.
harkintaa pitää olla puolin ja toisin, en syyllistä pelkästään eksiä vaan myös näitä nyksiä.
Itse en lähde tytärpuoleni synttäreille jos ei kutsuta, lapseni menivät isäpuolensa kanssa koska he kuuluvat lapsipuoleni elämään, minulla ei ole asiaa mieheni eksän kotiin. Kevätjuhliin menimme yhdessä, minä, mieheni, lapseni ja yhteinen lapsemme, menimme päiväkotiin ja tulimme hienosti eksän kanssa toimeen.
Lapseni synttäreille kutsun myös entisen mieheni perheineen, lapseni ovat joka toinen viikonloppu isänsä luona ja he kuuluvat lasteni elämään yhtälailla kuin minäkin. Tervetulleita he ovat myös kevätjuhliin ja konfirmaatioon.
En välttämättä pidä ex mieheni puolisosta, mutta hän kohtelee lapsiani hyvin eikä minulla siihen ole mitään valittamista.
Eli antakaa jo olla, miksi pitää tapella täällä, eiköhän jokainen ole saanut pointtinsa selväksi ja niin tein minäkin oman kantani. Hyvää kevättä kaikille nyksille sekä eksille ja heidän perheilleen
uusperheessä kyllä väistämättä tulee hankaluuksia kun pitää oma elämä myös järjestää myös entisten puolisoiden elämän mukaan. Pitää kesälomat neuvotella, viikonloput plus ylimääräiset hankinnat lapsille ja myöskin nuo juhlat.
lapsen äiti joka kutsuu lapsensa juhliin uuden puolison sukulaiset mutta ei isän puolen sukulaisia niin en ymmärrä sitä. Ei ne uuden puolison sukulaiset ole olleet lapsen elämässä mukana niin kuin isän puolen sukulaiset, no tässä tulee myös sekin että koska vanhemmat erosivat, kuinka nuoret lapset olivat ja kuinka nopeasti uusi puoliso tuli kuvioihin mukaan. Jos isän puolen suku jätetään noteeraamatta, kyllä se viestittää ilmiselvästi jotakin tämän äidin ajatuksen kulusta.
Jos nyksä itse kieltää miestänsä menemästä lapsensa juhliin mihin on kutsun saanut mutta nyksä ei, ajatellaan ensinnäkin sitä onko lapsella ja nyksällä hyvät välit, lasta pitää tässä asiassa kuunnella, mutta nyksän täytyy päästää isä menemään vaikkei häntä ole kutsuttu, eriasia on se jos lapsi joka on tarpeeksi vanha haluaa kutsua äitipuolensa mutta äiti sen verran kykenemätön ymmärtämään oman lapsensa pyyntöä ei halua nyksää niin jotakin vikaa kyllä on. Kenen mieli siinä pahastuu, no sehän on lapsen mieli. Äiti saa mieli hyvää mutta lapsen kustannuksella.
Nyksät ei väkisin saa mennä mukaan, mutta tähänkin lukeutuu myös semmonen pointti että kuinka kauan nyksä on isän elämässä ollut, onko ollut vain 3kk vaiko sen 10 vuotta. Jos nyksä on 10 vuotta ollut miehen elämässä ja myös tyttären, luulisi että äiti olisi jo erosta toipunut.
harkintaa pitää olla puolin ja toisin, en syyllistä pelkästään eksiä vaan myös näitä nyksiä.
Itse en lähde tytärpuoleni synttäreille jos ei kutsuta, lapseni menivät isäpuolensa kanssa koska he kuuluvat lapsipuoleni elämään, minulla ei ole asiaa mieheni eksän kotiin. Kevätjuhliin menimme yhdessä, minä, mieheni, lapseni ja yhteinen lapsemme, menimme päiväkotiin ja tulimme hienosti eksän kanssa toimeen.
Lapseni synttäreille kutsun myös entisen mieheni perheineen, lapseni ovat joka toinen viikonloppu isänsä luona ja he kuuluvat lasteni elämään yhtälailla kuin minäkin. Tervetulleita he ovat myös kevätjuhliin ja konfirmaatioon.
En välttämättä pidä ex mieheni puolisosta, mutta hän kohtelee lapsiani hyvin eikä minulla siihen ole mitään valittamista.
Eli antakaa jo olla, miksi pitää tapella täällä, eiköhän jokainen ole saanut pointtinsa selväksi ja niin tein minäkin oman kantani. Hyvää kevättä kaikille nyksille sekä eksille ja heidän perheilleen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin alullepanijana tuossa tunteita kuohuttaneessa konfirmaatio keskustelussa.
ajattelin tässä nyt hieman valaista tätä meidän tapausta.
Olemme siis olleet mieheni kanssa yhdessä yli 10v ja siitä reilu 6v naimisissa.
Tyttö oli minuun tutustuessa juuri täyttänyt 5 v.
Hänen vanhempansa olivat eronneet tyttären ollessa vajaa 2v ja miehelläni oli ollut yksi lyhyempi suhde ennen minua.
Tytön äiti on aikanaan ollut se eroava osapuoli ja heidän eronsa ei ole johtunut pettämisestä tms.
Minä ja mieheni eksä emme ole tunteneet aikaisemmin,koska olen aivan eripuolelta suomea lähtöisin. Kuitenkin heti alusta saakka hän heitti jostain syystä vihat minun niskaan. Kävi mm haukkumassa minua työpaikallani ja puhui pahaa mieheni sukulaisille (joiden kanssa oli siis silloin vielä tekemisissä).
Tytärpuoleeni olen luonut alusta saakka kaverillisen suhteen, miksikään äidin korvikkeeksi en ole koskaan hinkunut.
Alkuun tyttö asui meillä lähes puolet ajastaan, mutta äidin äkillisesti muuttaessa toiselle paikkakunnalle, vierailut hetkellisesti vähenivät.
(Isän mielipidettä muutosta ei kysytty, vaikka heillä on yhteishuoltajuus.)
Tytön kasvaessa isommaksi on hän alkanut taas viettää paljon aikaa meillä, osasyynä on kenties pikkuveli joka on tyttärelle äärimmäisen tärkeä.
Tiesimme odottaa tätä "sirkusta" näiden rippijuhlien koittaessa, mutta mm mieheni luuli äidin jo aikuistuneen ja oletti hänen osaavan käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla.
Tytärpuoleni esitti henk.kohtaisesti meille kutsun tulla kirkkoon, koska äiti ei meitä juhliin halunnut kutsua, vaan järjesti kutsut tyttären mukaan omalle suvulleen ja nykyisen avomiehensä suvulle.
Me sitten yhdessä tytön kanssa päätimme että pidämme sitten vähän myöhemmin omat juhlat iän puolen sukulaisille. Minun sukua ei tule, koska asuvat niin kaukana. Tosin he ovat tyttöä muistaneet jo aikaisemmin postin välityksellä :)
Henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä turhaa vihanpitoa. En ole exän ja mieheni eroa aiheuttanut, tytärtä olen aina kohdellut kuin omaa lastani ja muutoinkin jättänyt exän omaan rauhaansa.
Kun hän sai uuden miehensä kanssa perheenlisäystä, huomioimme sen lähettämällä onnittelukortin (koska olihan tytärpuolenikin saanut uuden pikkuveljen).
Se olisi kait pitänyt jättää tekemättä.
Tuota kirjoittelua noista rippijuhlista oli aika ikävä lukea. Minut mm leimattiin kirjoittelussa naikkoseksi ja tunkeilijaksi ja en muka ole oikeutettu saapumaan konfirmaatioon vaikka olen ollut yli 10 vuotta tytön elämässä.
Olen aikanaan joutunut jäämään pois mm koulunjuhlista äidin vaatimuksesta, vaikka tytär on toivonut päinvastaista.
Nyt päätin että kunnioitan tyttären toivetta ja olla mukana hänen elämänsä tärkeässä päivässä.
Että tässä teille taustaa meidän tapauksestamme.
Hyvää kesää kaikille ja juhlikaa RAUHALLISISSA merkeissä rakkaiden lastenne juhlia!!
On niin että
ihan sama onko äiti jättäjä vai jätetty, silti meidät nykyiset puolisot laitetaan samaan kastiin.
Kenties miehesi ex puoliso tuli katumapäälle ja siksi vihoittelee sinulle. Huomasin itse sen että vaikka mieheni jätettiin entisen toimesta niin silti nykypäivänä esim viranomaiset katsovat minua pitkään ja vihaisesti. Oli kyseessä mieheni lapsen asioita viranomaisten kanssa, mieheni jutteli viranomaisen kanssa joka oli hyvin ilkeä, kehtasi jopa kysyä olenko minä tälle miehelle raskaana(olin,olimme kihloissa silloin) mieheni. tapasimme yhdessä myös tämän viranomaisen ja hän kohteli minua kuin saastaa, en tiedä mitä lapsen äiti oli mennyt kertomaan, mutta kerroimme miten asia todellisuudessa oli, miehen erosta oli kulunut jo vuosi ennenkuin astuin kuvioihin mukaan, muuttui kyllä käytös viranomaisen suhteen kun kuuli etten minä rikkonut avioliittoa
Olen hyvin pahoillani siitä kritiikistä minkä sait vastaan, se todistaa hyvin paljolti sitä että omat tunteet laitetaan lapsen edun edelle ja kun luin kirjoitustasi niin kävi ilmi kuinka kamala tämä äiti on teille ollut. Toivotan voimia,, onneksi kun lapsi täyttää 18 teidän ei pahemmin tarvitse olla tekemisissä tuollaisen äidin kanssa
Mielestäni ei tosiaan ole mitään merkitystä sillä kuka on jätetty, kuka katkera tai pettynyt, kuka mitäkin. Ainoa mikä merkitsee on lapset: millainen suhde lapsilla on aikuisiin ja miten hän asiat ottaa. Lapsesta lähdetään, tärkeissä asioissa lapsi haluaa tietenkin itselleen tärkeiden aikuisten olevan mukana ja pitää olla helvetin lapsellinen aikuinen joka ei tätä ymmärrä. Jos on lapsen juhlat, niin kenen juhlat ne ovat?
Niin, ei nuo tilanteet aina ole noin yleistettävissä!
Esim. Jos meidän perheessä, joka on aina pitänyt lasten juhlat erikseen oman suvun keskuudessa ja lasten lähivanhempi omiensa kanssa, kutsun tulevaisuudessa rippi/valmistujaisiin ym. saa vain isä, on se kyllä todella tökerää käyttäytymistä "äitipuolta" ja nuorempia sisarpuolia kohtaan. Toisaalta jos kutsun saa isä ja sisarpuolet, niin miltähän mahtaa sisarpuolista tuntua kun heidän äiti on ulkopuolinen oman perheensä näinkin tärkeisiin asioihin?
JOs puhutaan lapsen oikeuksista ja lapsen toiveista, täytyy muistaa myös sen uusperheen "uusien" lapsien toiveet ja mielipiteet. Ei sitä vanhempien eroa voi loppuikää hyvitellä. Jos vanhemmat ovat aikanaan valinneet eron, niin ei sen seurauksena elämätilanteiden muutoksetja "uudet" ihmiset toisen tai molempien vanhempien elämässä on vain hyväksyttävä ja jos siihen ei kykene, niin on vain elettävä mahdollisimman erillistä elämää.
Aina ei se yhden ihmisen toive/mielipide voi ohjata koko perheen/suvun toimintaa. Sori, ehkä on julmasti sanottu, mutta kyllä minä esim. odotan että jos lapsen tärkeitä juhlia juhlitaan, niin niitä juhlitaan perheen kanssa yhdessä, jos ei onnistu exien ja nyxien kanssa yhdessä, niin lapella on kahdet juhlat eri kodeissa, eri sukujen kesken. Ei nyt voi olla lapselle kovin kauheaa saada kahdet juhlat!??!