Tämä on vähän hassu kysymys, mutta tarttisin vähän uskonvahvistusta, jos jollain kokeneemmalla koiranomistajalla olisi aikaa vastailla.
Meillä on ensimmäinen koira ja iältään kohta 5 kk, aika iso seropi narttu. Teen töitä kotopiirissä ja päivät tosiaan täyttyy koiranpennun tarpeista; ulkoilusta, leikkiohjelmasta, siivouksesta... Hoidan koiraa pääosin yksin ja se on kieltämättä aika väsyttävää puuhaa välillä.
Kysyisin nyt, kun en oikeasti tiedä, että millainen on kotikoira aikuisena? Millä tavalla se tarvitsee päivittäistä huomiota, poislukien ulkoilulenkit? Makoileeko se vain aloillaan vai mitä yleensä puuhaa? Toivon koirasta lähinnä ulkoilukaveria metsään ja lenkeille, sisätiloissa olisi suotavaa olla hiljaksiin. Onko se edes mahdollinen toive?
Olisi kiva kuulla, miten teidän aikuiset koiranne kuluttavat normaalisti päivänsä!
Meillä on ensimmäinen koira ja iältään kohta 5 kk, aika iso seropi narttu. Teen töitä kotopiirissä ja päivät tosiaan täyttyy koiranpennun tarpeista; ulkoilusta, leikkiohjelmasta, siivouksesta... Hoidan koiraa pääosin yksin ja se on kieltämättä aika väsyttävää puuhaa välillä.
Kysyisin nyt, kun en oikeasti tiedä, että millainen on kotikoira aikuisena? Millä tavalla se tarvitsee päivittäistä huomiota, poislukien ulkoilulenkit? Makoileeko se vain aloillaan vai mitä yleensä puuhaa? Toivon koirasta lähinnä ulkoilukaveria metsään ja lenkeille, sisätiloissa olisi suotavaa olla hiljaksiin. Onko se edes mahdollinen toive?
Olisi kiva kuulla, miten teidän aikuiset koiranne kuluttavat normaalisti päivänsä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä koira vanhemmiten rauhoittuu ja tykkää loikoilla paikallaan sisällä ollessaan, jos on saanut juosta tarpeekseen ulkona. Mutta aika monet jaksavat puuhata kaikenlaista sisälläkin, pureskella puruluita, vaatia sylliin ja rapusutuksia, saattavatpa saada vielä 10 vuotiainakin mahdottomia juoksemishepuleita ja pistää matot kasaan!
Meillä oli aiemmin samojedinkoiranarttu, joka kuoli tuossa joulun alla 13-vuotiaana. Koira oli aikuisena sisällä todella rauhallinen tapaus. Ainoastaan, kun asuntoon tuli vieraita (tuttuja vieraita :)), koira sai iloissaan hepulin :D juoksi ympäriinsä ja kerjäsi huomiota :D mutta kuten sanoin, muuten oli sisällä todella rauhallinen eikä tarvinnut hirveästi huomiota.
koirat oppivat ajan kanssa sen perheen tavoille jossa elelevät, mutta täytyy sanoa että nekin ovat yksilöitä (siis koirat). Aiempi koirani oli rauhallinen, kiltti, harkitseva, jonka kanssa oli helppo olla missä vain, hän oli oikea unelma-koira, kaipasi pitkiä lenkkejä ja hyvää ruokaa ja katseli ikkunasta elämänmenoa kun tein töitä.
Nyt minulla on saman rodun uusi edustaja 8kk-ikäinen hurrigaani, täysin vastakohta edelliselle koiralleni. Niin energinen ettei kunnolla nahkassaan pysy, säntäilevä ja hyppivä ikiliikkuja, tuntuu välillä että kodissani juoksee kymmenen nuorta "villisikaa" ja hermo meinaa välillä palaa, mutta kun tuo "villi" rakastaa, se rakastaa minua tuhannen koiran verran.
Oli aluksi kauhea pommi kun rauhallisen koiran jälkeen kotiini tuli "hirmumyrsky", joka tahtoi ulos keskellä yötä, söi oikein reippaalla ruokahalulla ruokansa, mutta myös kenkäni ja joi vessanpöntöstä, kakkasi keskelle olohuonetta ja kun lähdin ulos se huusi ja ulvoi sydäntäsärkevästi niin että koko kerrostalo raikui. Koirani on oikea juonien mestari ja pitää siitä huolen ettei aikani käy pitkäksi ja kaiken se tekee antaumuksella, kotini on aika ajoin kuin pommin jäljiltä...mutta se valtava rakkaus mitä tuo koira antaa täydestä sydämestään on jotain niin käsittämättömän suurta, että viimeksi tänään aamupäivällä ajattelin, että olen todella onnekas kun minun ja tuon villin koiranpennun tiet kohtasivat.
Ensin olin väsynyt tuohon uuden koirani jatkuvaan touhuamiseen, mutta nyt se on alkanut muuttua energianlähteeksi minulle, aivan kuin tuo energia tarttuisi koirastani minuun.
Minä olen iloinen että uusi koirani ei vain makaile sisälläkään vaan muistuttaa minua siitä että elämä on ihanaa.