Miksi inflaatio ei syö asuntolainaasi?
Kuluttajahintojen nousu ei auta asuntovelallista.
Osa asuntovelallisista odottaa, että inflaatio syö asuntolainat kuten se teki 1970-luvulla. Heille voi tulla pettymyksenä, että tänä päivänä inflaatio tekee elämän pelkästään epämukavammaksi.
Ahti Terhemaa
29.4.2008 16:09
Kommentit 70
Suomen kuluttajahintainflaation nouseminen 3,9 prosenttiin ja euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin nousun kiihtyminen 3,6 prosenttiin on yllättänyt suurimman osan talouden toimijoista.
Osa asuntovelallisista on kuitenkin ollut jopa hyvillään. Vanhojen sukutarinoiden mukaanhan inflaatio maksoi 1970-luvulla suurten ikäluokkien asuntolainat.
– Enää ei pidä paikkaansa, että inflaatio söisi asuntolainat. Inflaatio ilmenee kaikille lähinnä lisääntyneinä kustannuksina, Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Suoniemi sanoo.
Luotonsäännöstely synnytti
tarinan inflaatiosta velallisen toverina
Suoniemi muistuttaa, että 70-luvulla vallitsi käytännössä luotonsäännöstely. Lainaa oli tarjolla vain rajoitettu määrä, koska rahoituslaitokset eivät voineet jälleenrahoittaa lainoja kansainvälisiltä markkinoilta.
[zoom]
Klikkaa graafi auki suuremmaksi.
Lisäksi lainojen korot olivat säännösteltyjä ja 70-luvulla luottojen korot olivat pitkään reilusti alempia kuin inflaatio tai ansioiden kasvunopeus. Tällaisessa tilanteessa ajatus inflaation hoitamista asuntolainoista on perusteltu.
Toisaalta pankkien tallettaja-asiakkaat eivät saaneet säästöilleen sellaista korkoa, joka olisi läheskään säilyttänyt tallettajien ostovoimaa. Siten inflaation lisäksi asuntolainojen maksuun osallistuivat voimakkaasti tallettajat. Lainakorkojen verovähennykset ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta verovähennysten kautta lainojen maksuun ovat osallistuneet myös veronmaksajat.
Palkat eivät välttämättä
seuraa hintojen nousua
Suoniemi muistuttaa, että kuluttajahintojen nousu ei sinänsä auta velallista yhtään. Lainan hoitokulut maksetaan verojen jälkeen käytettävissä olevilla ansiotuloilla. Inflaatio voi helpottaa lainanhoitajan taakkaa jos palkat nousevat vastaavasti.
Juuri 70-luvulla palkkaratkaisuissa oli mukana indeksiehtoja, jotka avittivat palkkojen nousua inflaatiota nopeammin. Toisaalta indeksiehdot vauhdittivat hintojen nousua ja ajoivat kansantalouden inflaatio-devalvaatiosykliin, jossa teollisuuden ulkoista kilpailukykyä piti korjata säännöllisesti markan devalvaatiolla.
– Palkat eivät ole enää indeksoituja. Meillä suuri osa sopimuksista on taas tehty kahdeksi vuodeksi eteenpäin, eikä niissä otettu huomioon nyt nähdyn kaltaisia inflaatiolukemia. Sopimukset on tehty matalammilla inflaatio-odotuksilla, Suoniemi huomauttaa.
Tutkijat ja ekonomistit uskovat, että viimeaikainen inflaatioryöpsähdys jää väliaikaiseksi. Elintarvikkeiden ja energian hinnannousu ei siten lähtisi kiertoon palkkoihin ja tuotteiden hintoihin korotuksina.
– Jos inflaatio pysyy korkeana myös jatkossa, seuraavalla kierroksella työntekijät haluavat myös reilumpia reaalipalkkojen korotuksia, Suoniemi sanoo.
Jos inflaatio jää korkeaksi pidempiaikaisesti, hintojen nousu vaikuttaa lopulta myös korkoja nostavasti. Periaatteessa pitkät korot heijastavat pitkän aikavälin inflaatio-odotuksia. Lyhyet markkinakorot, kuten euriborit, seuraavat tiukemmin Euroopan keskuspankin ohjauskorkoa. Keskuspankki taistelee inflaatiota vastaan ohjauskoron nostolla. Nyt keskuspankki ei ole voinut nostaa korkoaan rahoitusmarkkinoiden häiriön takia.
Inflaation nostama korko
voi laskea asuntojen hintaa
Osa inflaation mahdollisesta siunauksesta velallisille voi olla asuntojen hintojen nousu. Kotitalous voi maksaa asunlainansa pois asunnon arvonnousulla, jos hän myy asunnon. Tutkijat ja ekonomistit väittelevät ajoittain kiivaastikin siitä, nousevatko asuntojen hinnat pitkällä aikavälillä samaa tahtia kuin kuluttajahinnat vai samaa tahtia kuin ansiotulot.
Asuntojen hintojen nousuvauhti voi kuitenkin poiketa molemmista mittareista voimakkaasti molempiin suuntiin. Tämän vuosikymmenen alussa asuntojen hinnat ovat nousseet nopeasti.
Vastaavasti esimerkiksi 90-luvun alussa asuntojen hinnat romahtivat samaan aikaan kun hinnat pysyivät muuten yhä hidastuvassa nousussa. Tutkijat ovat olleet melko yksimielisiä siitä, että asuntojen hinnat reagoivat selvästi korkoihin.
Jos inflaatio nostaa voimakkaasti korkoja, asuntojen hinnat ja kuluttajahinnat voivat kehittyä vastakkaisiin suuntiin. Näin kävi lyhytaikaisesti viimeksi vuonna 2001.
Kuluttajahintojen nousu ei auta asuntovelallista.
Osa asuntovelallisista odottaa, että inflaatio syö asuntolainat kuten se teki 1970-luvulla. Heille voi tulla pettymyksenä, että tänä päivänä inflaatio tekee elämän pelkästään epämukavammaksi.
Ahti Terhemaa
29.4.2008 16:09
Kommentit 70
Suomen kuluttajahintainflaation nouseminen 3,9 prosenttiin ja euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin nousun kiihtyminen 3,6 prosenttiin on yllättänyt suurimman osan talouden toimijoista.
Osa asuntovelallisista on kuitenkin ollut jopa hyvillään. Vanhojen sukutarinoiden mukaanhan inflaatio maksoi 1970-luvulla suurten ikäluokkien asuntolainat.
– Enää ei pidä paikkaansa, että inflaatio söisi asuntolainat. Inflaatio ilmenee kaikille lähinnä lisääntyneinä kustannuksina, Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Suoniemi sanoo.
Luotonsäännöstely synnytti
tarinan inflaatiosta velallisen toverina
Suoniemi muistuttaa, että 70-luvulla vallitsi käytännössä luotonsäännöstely. Lainaa oli tarjolla vain rajoitettu määrä, koska rahoituslaitokset eivät voineet jälleenrahoittaa lainoja kansainvälisiltä markkinoilta.
[zoom]
Klikkaa graafi auki suuremmaksi.
Lisäksi lainojen korot olivat säännösteltyjä ja 70-luvulla luottojen korot olivat pitkään reilusti alempia kuin inflaatio tai ansioiden kasvunopeus. Tällaisessa tilanteessa ajatus inflaation hoitamista asuntolainoista on perusteltu.
Toisaalta pankkien tallettaja-asiakkaat eivät saaneet säästöilleen sellaista korkoa, joka olisi läheskään säilyttänyt tallettajien ostovoimaa. Siten inflaation lisäksi asuntolainojen maksuun osallistuivat voimakkaasti tallettajat. Lainakorkojen verovähennykset ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta verovähennysten kautta lainojen maksuun ovat osallistuneet myös veronmaksajat.
Palkat eivät välttämättä
seuraa hintojen nousua
Suoniemi muistuttaa, että kuluttajahintojen nousu ei sinänsä auta velallista yhtään. Lainan hoitokulut maksetaan verojen jälkeen käytettävissä olevilla ansiotuloilla. Inflaatio voi helpottaa lainanhoitajan taakkaa jos palkat nousevat vastaavasti.
Juuri 70-luvulla palkkaratkaisuissa oli mukana indeksiehtoja, jotka avittivat palkkojen nousua inflaatiota nopeammin. Toisaalta indeksiehdot vauhdittivat hintojen nousua ja ajoivat kansantalouden inflaatio-devalvaatiosykliin, jossa teollisuuden ulkoista kilpailukykyä piti korjata säännöllisesti markan devalvaatiolla.
– Palkat eivät ole enää indeksoituja. Meillä suuri osa sopimuksista on taas tehty kahdeksi vuodeksi eteenpäin, eikä niissä otettu huomioon nyt nähdyn kaltaisia inflaatiolukemia. Sopimukset on tehty matalammilla inflaatio-odotuksilla, Suoniemi huomauttaa.
Tutkijat ja ekonomistit uskovat, että viimeaikainen inflaatioryöpsähdys jää väliaikaiseksi. Elintarvikkeiden ja energian hinnannousu ei siten lähtisi kiertoon palkkoihin ja tuotteiden hintoihin korotuksina.
– Jos inflaatio pysyy korkeana myös jatkossa, seuraavalla kierroksella työntekijät haluavat myös reilumpia reaalipalkkojen korotuksia, Suoniemi sanoo.
Jos inflaatio jää korkeaksi pidempiaikaisesti, hintojen nousu vaikuttaa lopulta myös korkoja nostavasti. Periaatteessa pitkät korot heijastavat pitkän aikavälin inflaatio-odotuksia. Lyhyet markkinakorot, kuten euriborit, seuraavat tiukemmin Euroopan keskuspankin ohjauskorkoa. Keskuspankki taistelee inflaatiota vastaan ohjauskoron nostolla. Nyt keskuspankki ei ole voinut nostaa korkoaan rahoitusmarkkinoiden häiriön takia.
Inflaation nostama korko
voi laskea asuntojen hintaa
Osa inflaation mahdollisesta siunauksesta velallisille voi olla asuntojen hintojen nousu. Kotitalous voi maksaa asunlainansa pois asunnon arvonnousulla, jos hän myy asunnon. Tutkijat ja ekonomistit väittelevät ajoittain kiivaastikin siitä, nousevatko asuntojen hinnat pitkällä aikavälillä samaa tahtia kuin kuluttajahinnat vai samaa tahtia kuin ansiotulot.
Asuntojen hintojen nousuvauhti voi kuitenkin poiketa molemmista mittareista voimakkaasti molempiin suuntiin. Tämän vuosikymmenen alussa asuntojen hinnat ovat nousseet nopeasti.
Vastaavasti esimerkiksi 90-luvun alussa asuntojen hinnat romahtivat samaan aikaan kun hinnat pysyivät muuten yhä hidastuvassa nousussa. Tutkijat ovat olleet melko yksimielisiä siitä, että asuntojen hinnat reagoivat selvästi korkoihin.
Jos inflaatio nostaa voimakkaasti korkoja, asuntojen hinnat ja kuluttajahinnat voivat kehittyä vastakkaisiin suuntiin. Näin kävi lyhytaikaisesti viimeksi vuonna 2001.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taloussanomat on vuokralainen!!!
Jokainen voi ihan itse vaikuttaa omaan inflaatioonsa.