Eräänä kauniina päivänä kävelin Helsingin Rautatieaseman lähellä ja yht´äkkiä nahkaiseen pukuun sonnustautunut hieman nuhruisen, mutta runsaasti geeliä käyttäneen vanhan silmälasipäisen miehen hahmo lähestyi minua. Nöyränä ja surkean epätoivoisella äänensävyllä hän kertoi minulle englanniksi, että tulee Eestistä. Hän köyhä ja kurja tarvitsisi muutaman kolikon puhelinkorttia varten, koska hänen vanhasta kortistaan oli loppunut puheaika. Hänen ystävänsä odotti häntä saapuvaksi Tallinnan satamaan ja hänen täytyisi voida soittaa tälle ystävälleen sopiakseen muutaman asian. Niin nöyrän ja elämän kolhiman näköinen oli tämä mies ja vielä virolainen, eli sukulaiskansa jäsen. Olisin toki voinut antaa miehelle muutaman kolikon, mutta ongelma oli siinä, että tämä mies oli kertonut vuosi sitten saman surkean tarinan minulle ja vieläpä samassa paikassa Helsingin Elielinaukiolla. Silloin minä annoin hänelle pari euroa, koska pidän virolaisista ja tottakai haluan tukea tavalla tai toisella niitä, joilla menee jostain syystä huonosti.
Oli kuitenkin järkyttävän ikävä yllätys havaita, millainen niljake tämä ihminen oli. Vuosi sitten hänellä oli kulunut tuulipuvun takki ja farkut, mutta nyt nahkatakki ja selvästi enemmän varallisuutta. Kuinkakohan moni suomalainen on joutunut tämän sällin huijaamaksi?
Joten virolaiset, jos teitä haukutaan tällä palstalla, niin se johtuu siitä, että rehellisyyteen tottuneet suomalaiset vierastavat rehellisyyttä halveksivaa hyväksikäyttöä, ja karkeimmat meistä saattavat alkaa vihata kokonaista kansaa muutamien ihmisten takia.
Oli kuitenkin järkyttävän ikävä yllätys havaita, millainen niljake tämä ihminen oli. Vuosi sitten hänellä oli kulunut tuulipuvun takki ja farkut, mutta nyt nahkatakki ja selvästi enemmän varallisuutta. Kuinkakohan moni suomalainen on joutunut tämän sällin huijaamaksi?
Joten virolaiset, jos teitä haukutaan tällä palstalla, niin se johtuu siitä, että rehellisyyteen tottuneet suomalaiset vierastavat rehellisyyttä halveksivaa hyväksikäyttöä, ja karkeimmat meistä saattavat alkaa vihata kokonaista kansaa muutamien ihmisten takia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oi oi, kaua sul v6ttis aega, et see muinasjutt välja m6elda ja s6nad ritta seada?
Minul jälle juhtus nii (pole väljam6eldis), et kui j6udsin Tallinna sadamasse, siis oli seal yks soome mamma, kes kysis minu käest kahte eurot, et lukustatava kapi eest maksta. M6tlesin kyll, et imelik turist aga ikkagi sugulasrahvas, kuidas ma keeldun. Ja andsingi. Ise veel imestasin, et soomlased pidid ju j6ukad olema. Ärge siis imestage, et me teid m6ningate juhtumite p6hjal oleme hakanud saamatuteks joodikuteks pidama.
Aastaid tagasi ühel kaunil suvehommikul kohtasin ma pargis pingil lamavat joodikut.Mind nähes ajas ta ennast istukile, pilutas oma uniseid silmi ning anus hädise häälega trammipileti raha. Tal nimelt varsti laev väljuvat Helsingi suunas. Üllatus-üllatus, oligi soomlane! Hale hakkas sellisest räsitud mehikesest, andsin talle trammirahale lisaks ka veel hommikukohvi raha, kes teab kui pikk kodutee tal jalge all. Oh sa poiss, paar tundi hiljem kohtasin teda röötsakil kohalikus tänavakohvikus, õllekruus kõrval.
Aastaid hiljem oli aga endal asja Helsinkisse. Päise päeva ajal astus minu ligi vanem soome naine ning palus mult 2 eurot leivaraha. Mul võttis jalad nõrgaks! Heaoluriik ja kerjused! Ei või olla! Nagu hüpnotiseeritult avasin rahakoti ning andsin nõutud summa.
Hea, et hädalisi aidata sain. Üks sai õlle ja teine leiva.:)
huijari - huj - hujarit. Nahujaril.
Laen vene keelest.
Tillitama.
Aga jah, tore on, et mõni ausalt ütleb, et tuleb siia, eestlaste foorumile viha eestlaste peale välja valama.
Tälläsistä ei tapahtunut kun Virossa oli kruunu !
Kui teie Aleksander avab idaväravad, küll siis alles hakkate nägema igasuguseid huijareid.