Ns kolmannen sektorin panoksia kaivataan, järjestöt purnaavat tekijöiden vähyyttä. Mutta on niin sisäänlämpiävää kaikissa sakeissa, ettei sinne uusi saakaan tulla.
Kysyin kaupungin sosiaalipuolen vanhusasioista vastaavalta, miten homma menee. Nainen sanoi, "Sinut pitäisi kouluttaa ensin".
Mitähän sekin on jos lääketieteen ja kirurgian tohtori, kovakuntoinen papparainen ei kelpaa heikompiaan auttelemaan? Kun eläkeläisenä joutavaa aikaakin olisi.
Kysyin kaupungin sosiaalipuolen vanhusasioista vastaavalta, miten homma menee. Nainen sanoi, "Sinut pitäisi kouluttaa ensin".
Mitähän sekin on jos lääketieteen ja kirurgian tohtori, kovakuntoinen papparainen ei kelpaa heikompiaan auttelemaan? Kun eläkeläisenä joutavaa aikaakin olisi.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mainitsemasi tausta ei mielestäni anna mitään vakuutta henkilön ihmissuhdetaidoista.
Jos haluat mukaan vapaaehtoistyöhön, miksi koet koulutuksen negatiiviseksi asiaksi?
Kaikissa kuvioissa on omat sääntönsä, joita toimijoiden toivotaan noudattavan. Jos toimitaan yhdessä, toimitaan yhteisten sääntöjen mukaan. Tekijöitä kaivataan kaikissa yhteisöissä, arvostelijoita ja neuvojia on varmaan riittävästi kaikkialla.
Mikä estää sinua tekemästä auttamistyötä ihan ilman organisaatioita? Silloin ei kukaan esitä sinulle ehtoja eikä vaatimuksia. Voit itse päättää, mitä haluat tehdä ja miten toimit.
Tekosyitä sille, miksi "ei voi tehdä mitään" on helppo keksiä. Joskus tulee huijanneeksi itseäänkin.;))
Noin 30-vuotta sitten yritin tutustua meidän paikalliseen omakotitalo yhdistykseen. Muodollisesti minut valittiin jäseneksi ja lopuksi jopa johtokuntaan, tilintarkastajaksi.
Kokoajan tunsin, että olen "armo paloilla", koska toiset meidän uudesta kyläyhteisöstä eivät olleet lainkaan kiinnostuneet.
Mutta, siellä oli emännät, jotka hoitivat tarjoilut ja heidän isännät/miehensä hoitivat muut järjestelyt.
Kokouksissa oli juuri tuollaista supusupu meininkiä, mikä ei kaikille kuulunut, siis minulle ei ainakaan.
Lisäksi sain paljon aiheetonta arvostelua sen vuoksi, että olin siellä yksin ja mieheni ei osallistunut matkatöidensä vuoksi ja hän ei nyt sattumoisin ollut mikään yhdistysihminen muutenkaan.
Minua loukkaavin juttu tuli ilmi, kun meillä oli bussiretki ja sinne joku näistä miehistä oli mainostanut, että sinne tulee eräs yksinäinen nainen!!! Ja, ihan oikein, tarkoituksenaan loukata tai kaupata minua!
Jätin tuon yhdistyksen.
Toinen oli tämä vähävaraisille tarkoitettu ruokahuolto. Sinne kyllä pääsi helposti sisään ja sain haluaamaani, mutta kun tarjosin myös apua, niin sitä ei tarvittu. Kun juttelin siellä keittiönpuolella, niin siellä kyllä tuntui olevan jo jako heidän kesken, kuka ottaa mitäkin.
Viimeisin pisara lienee Espoon kouluruokailu puoli. Kirjanpitäjän arvolla pääsin työkkäritöihin koulun kanslistiksi. Voi sitä suurta eroa yksityisen työnantajan työtahtiin.Ja mikä nöyrrytys, kun minulta kysyttiin, osaanko ottaa valokopion?????
Sitten huomasin, kuinka keittiöhenkilökunta sairasteli, niin olin tuuraamassa välillä siellä ja satuin sanomaan, josko tarvitsette joskus, niin tulen mielelläni.
Siitähän minulle uraurkeni, mutta onneksi vain se pakollinen 1/2 vuotta, koska muuten olisin menettänyt minun ansaitun ansiosidonnaisen päivärahani,
Mutta ne valitukset emännältä johdolle, kuinka kiirettä on ja tätä ja tätä ei ehditä hoitamaan. Minä suoriuduin tehtävistä tunti/puoltoista ennen, mutta pois ei saanut lähteä, kun tunnit piti olla paikanpäällä. Olinhan minä.
Hyvää ruokaa heitettiin roskiin pikkupalkkaisten silmien edestä. Lapsillekkaan ei voinut tarjota, jos ei kaikille riitä. Sinne meni niin liha-/kuin kalapullatkin, ylijäämä salatti. Itketti!
Mutta sitten tuli tuuraaja, vuosia ollut keittäjä vakituisen sairastuttua. Alkoi rakennusporukkaa lappaa syömässä koululla. Kasseja (sämpyläeväitä) lähti heidän mukaansa ja mikä parasta, hän latasi meille molemmille isot kassilliset ruokaa viikonlopuksi. Minä en rohjennut ottaa kassia, vaan ilmoitin omalle emännälle.
Siis tällaista voi odottaa myös vapaaehtoistyössä.
Mene ihmeessä koulutukseen ja hakeudu sitten tähän auttajaporukkaan. Minäkin aion nyt uudestaan hakeutua, koska kertomukseni on ajoilta, joilloin minulla ei ollut rohkeutta ja kanttia kyseenalaistaa tätä toimintaa.
Sossulassakin olen ollut vuoden töissä, joten tunnen jotain sieltäkin, mutta nyt katselen meidän roskiksia, koska kerran löytyi jo pokaamaton EU-kassin muuta minulle tarpeellista tavaraa on viikottain. Kuivausteline, aivan uusi, höyrysilitys rauta ja silityslauta. Koulun pulpetti, aivan mainio minun ompeukoneelle, lasten muovipöytä!!, juuri lapsenlapset olivat täällä ruokailemassa.
Ja mitkä kirpputoriaarteet? Viellä kun saisin helppokäyttöisimmän kännykän, mutta kun nekin tahtoo roskissa mennä sinne alimaisiksi.
No, lopuksi. Olet liian viisas ja paljastat joidenkin hyvät bisnekset. Kouluun vain!!!
minua loukataan, niin ja niin. On se niin kamalaa, että joku sanoo jonkun lähtevän yksin kun toiset menevät kaksin. Hirveää, kauheeta, kamalaa. Ja kaikenhuipuksi... Sitten itkettää kun ruokaa heitetään hukkaan ja sitten kun joku yrittää pelastaa sen joutumasta hukkaan, minä menen kantelemaan. Kyllä ne sitten on kummallisia, eivät hyväksy, eivät ota joukkoonsa, vaikka olen niin erinomainen. Kaikki ne suputtaa ja arvostelee. Nyt osaan jo kyseenalaista toimintaa ja taatusti olen hyvä siinä. Toista ne muut.
Onko huono päivä vai jäikö lääkkeet ottamatta????
Oliskohan näin? Lääkärit ovat eläkeiässäkin töiissää eelei ole luvat menneet.
En heti nieleise.
asuinpaikallani olen pikkuhiljaa luomassa uusia verkostoja. Työelämässä ollessa ei riittänyt aikaa. Olen paikallisen eläkeläisyhdistyksen hallituksessa. Omien voimavarojen puitteissa olen luvannut tukea muita leskiä. Olen käynyt Eläkeliiton kurssit, jotka ovat todella hyviä. Tuo nurkkakuntaisuus ei ole tullut esille tässä yhdistyksessä. Yritän vetää mukaan toimintaan hieman ujompia ihmisiä. Olen onnistunutkin. Moni ei ihan yksin uskalla, vaan vaatii vetoapua. Myös suunistukseen olen saanut mukaan ikätovereita.
Tässäpä sait vastauksia hahhah Ja omakehu haisee niin että kuvottaa.
Jestas, kuinka ehtivätkään tänne kirjoitella, kun ovat noin kiireisiä, ja erinomaisia.
Meilläpäin tuollaisia kartettaisiin, viimeiseen asti.
Ehkäpä on hyvä, että on koulutusta, jottei vaan vahingossakaan tuollaisten porukkaan joudu. Ole iloinen, että "noin hienojen ja katkerien, kantelupukkien" seuraan et kelvannut.
aikaisemmin tavannut henkilöitä, joille tulee hyvä mieli siitä, että voi toisia auttaa, suosittelen omien ympyröiden laajentamista. Minun ympyröihini eivät kuulu esim. kapakat. Lapsuudesta asti olen saanut hyvän mielen siitä, että olen voinut auttaa kehitysvammaista sisartani. Siinä omat murheet tuntuvat pieniltä, kun näkee, että muutama sekunti elämän alussa on ratkaissut sisaruksille aivan erilaiset elämät. Hymyhuulia olemme molemmat.
Kaupungin vapaaehtoistyöstä en tiedä mitään, mutta pyrin jokunen aika sitten SPR:n erään osaston vapaaehtoistyöntekijäksi. Olin käynyt jo aikaisemmin vapaaehtoistyön peruskurssin ihan vaan mielenkiinnosta.
Menin paikalliskokoukseen, johon minun käsketiin tulla tiettynä aikana. Ryhmä tunsi toisensa hyvin, minua ei esitellyt kukaan, kukaan ei kysynyt, miksi sinne tulin. Vetäjä oli paikalla, mutta hänkään ei puhunut minulle mitään. Oli kuin olisin ollut näkymätön. Olo oli hämmentävä.
Kokouksen lomassa avasin suuni ja sanoin, että haluaisin osallistua tämän alueen vapaehtoistyöhön ja että olin peruskurssin käynyt. Kerroin nimeni ja hieman taustastani. Tästäkään kukaan paikalla ollut ei ollut kiinnostunut, puhuin kuin seinälle.
Sen sijaan yksi ja toinen osanottajista alkoi kehua itseään ja toinen toisiaan eli miten kauan oli ollut vapaaehtoisena ja niin ja niin vaikeissa paikoissa ja että tämähän on kamalan vastuullista työtä, ei siihen kuka tahansa noin vaan ...ym ym. ja kyllä olisi hyvä saada uusia tekijöitä mukaan, mutta kun niitä on niin vaikeaa saada, vaikka istuin siinä heidän keskellään...! Hymyilin niin että poskia särki ja ajattelin,että nyt ne varmaan kohta sanovat,. että kiva, kun tulit joukkoon. Eivät sanoneet.
Kahvia juotiin ja kovasti oli purtavaa, tuli mieleen,että tätäkö varten sitä itse asiassa kokoonnutaan eli kehumaan toinen toistaan ja syömään. Koin, että olin jotenkin viallinen, lähdin pois, sanoin hei, kukaan ei vastannut. En siis kelvannut joukkoon. Olen vastaikään eläkkeelle siirtynyt, koulutettu, luulin, että johonkin kelpaan. Vaan ei. Nyt saavat vapaaehtoistyöt olla, auttakoot ne, jotka kelpaavat omaan napaansa tuijottaville rouville.
noin on tapahtunut. Olemme melko huonoja ottamaan huomioon uudet ihmiset. Minun oli töissä usein toimittava jonkinlaisena tilaisuuden emäntänä ja huomasin, jos joku oli yksin jossakin. Entisellä asuinpaikkakunnallani olisin oikeastaan liittynyt pariin yhdistykseen, mutta kukaan ei sanonut, että tule mukaan. Täällä olen huomannut, että aika moni oikeastaan odottaa tällaista yhteydenottoa. Olet myös itse päässyt ihan sopivasti esim. talkootehtäviin.
SPR:llä on ainakin suurimmilla paikkakunnilla henkilö joka koordinoi vapaaehtoistyötä ja hänelle ilmoittautumalla niitä töitä jaetaan.
Olen itse käynyt SPR:n ystäväkurssin, mutta en lähtenyt silloin mukaan. Tuntemukseni olivat vähän samanlaiset kuin sinulla. Mieleeni jäi, että miehiä ja nuoria olisi kovasti kaivattu mukaan, meitä 60 naisia mitä sali oli täynnä ei niinkään.
Nyt olen seurakunnan vapaaehtoistyössä, missä vastaanotto on ollut täysin erilainen. Mekin kokoonnumme kerran kuussa koska kentällä olemme kuitenkin aika yksin. Tunnelma on hyvä, enkä ole katunut. Miksi et kokeilisi tätä tietä.
on vaikeuksia kohdata ihmisiä. Pelkäämme usein toisia ja arvostelua, emmekä siksi tee mitään. Olen huomannut juuri tuon puutteen useissakin järjestöissä. Ei osata eikä huomata ottaa vastaan uusia ihmisiä ja antaa heille tarpeellista huomiota. Toisen kohtaaminen edellyttää toisen huomaamista ja omaan napaan tuijottamisesta luopumista. Monet ovat turhan vaatimattomia ja arkoja sekä kuvittelevat kaikkien muiden olevan varmempia ja parempia.
Ehkä ne, jotka mielestäsi kehuivat itseään, tarkoittivat puheenvuoronsa esittäytymiseksi. Ehkä maininta siitä, että tarvittaisiin uusia tekijöitä oli suomalainen tervetulotoivotus sinulle. Ehkä sinä odotit heiltä liikaa, ehkä monilta heistä puuttui tottumus sosiaaliseen kanssakäymiseen ryhmässä ja hyvät käytöstavat. Tutuille on helpompi jutella kuin kohdata vieras ihminen. Ehkä ryhmänvetäjällä oli niin monia asioita mielessä, ettei hän yksinkertaisesti huomannut antaa sinulle riittävästi aikaa ja huomiota. Asioiden hoitaminen on luultavasti ihmisten kohtaamista helpompi juttu useimmille suomalaisille.
Ehkä sinä voisit yrittää antaa heille vielä uuden mahdollisuuden.;))
... se on kiinni. Puolustelet turhaan paikallaolleita. Hehän olivat omien sanojensa mukaan olleet vuosia YSTÄVÄTOIMINNASSA eli asiantuntijoita, mitä tulee tuntemattomien ihmisten kohtaamiseen. Vai onko tilanne erilainen, kun mennään ystäväksi vieraan ihmisen kotiin. Kai sielläkin pitää kohdata ihminen, vai olenko ymmärtänyt tämänkin väärin?
En mennyt paikalle pystymetsästä vaan yhteyshenkilön kautta eli vetäjän piti olla tietoinen, että joku uusi tulee paikalle ja olinhan hänellä silmät päässään!
Älä siis puolustele. Kyse ei ollut myöskään siitä, että ryhmä olisi ollut turhan vaatimaton tekemisistään, vai kehua retosteleeko itseään ujo ja vaatimaton? Ei kai. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että tämä seura oli keskenän tuttu, oli kivaa juuri tässä kokoonpanossa, oli mukavaa viettää yhteisiä kekkereitä, uusia ei kaivattu sotkemaan kuviota, vaikka heistä puhuttiin. Samalla menetelmällä säälitellään vaikkapa köyhiä - kun on puhuttu, asia on pois päiväjärjestyksestä, ei tarvitsekaan toimia.
En mene uudestaan tyrkylle, se oli sen verran nöyryyttävä kokemus. Alkeellisimmmillakin käytöstavoilla pitäisi edes päivää ja näkemin kyetä tuntemattomallekin ihmiselle sanomaan. En ole ujo enkä arka ja esittelin itseni. Odotin, että paikallisjärjestö olisi esitellyt toimintaansa sen sijaan, että jokainen kehui omia toimiaan. Jos ryhmällä on vetäjä ja uusia kaivataan, eikö hänen tehtävänsä kaiken järjen mukan ole toimia vetäjänä eli toiminnan esittelijänä ja kertoa, miten pääsen alkuun.
Ymmärtääkseni SPR kouluttaa ryhmänvetäjät - ehkä omahyväisyys on oppiaineista ensisijaisin. En odottanut punaista mattoa en torvisoittokuntaa enkä hyysäämistä, asiallista kohtelua kylläkin aikuisilta ihmisiltä Se on SPR:ssa liikaa odotettu?
Olen harkinnut luopua myös SPR:n jäsenyydestä. Jäin kirjoituksesi pohjalta miettimään, mitä vapaaehtoinen ystävyystoiminta sitten oikeastaan on, jos nämä siihen vuosia osallistuneet eivät kuitenkaan kykene kohtaaman ihmistä oman piirinsä ulkopuolelta? Eihän sellainen toimintakaan voi vastata tarkoitustaan eli kyse on vain rouvakerhon kahvikkekkereistä. Kuten sanoit, asioiden hoitaminen on helpompaa kuin ihmisten kohtaaminen, mutta silloin asian ydin on jäänyt huomaamatta.
tilanteesi. Kun itse olin tukihenkilökurssilla, niin ryhmätyössä osa ryhmästä ei lainkaan halunnut käsitellä teemaa, joka meille oli annettu. Sitten kävi ilmi, että monet olivat jo kolmatta kertaa samalla kurssilla ja niin tietäväisiä. Eivät osanneet asettua aivan uuden henkilön asemaan. Valitettavasti on henkilöitä, jotka eivät hakeudu tällaiseen toimintaan auttamisen halusta, vaan esim. omaa egoaan pönkittääkseen.
Näinpä tuo on - hienoa kuulua Kultapossukerhoon. Noh, ihmiset ovat ihmisiä enkä itsekään ole sen kummallisempi tai parempi jossakin muussa asiassa, jos ryhdytään vertaamaan. Inhoan kaikenlaisia klikkejä, mutta niitä vastaan taisteleminen on kuin yrittäisi vangita tuulen.
Pieni toiveeni on, että joku SPR:n toiminnassa mukana oleva lukisi kirjoittamani tositapauksen ja ehkä rohkaistuisi keskustelemaan siitä ryhmässään. Koska niitä ystäviä tarvitaan kipeästi, vaikka juuri minä en tälle seurakunnalle kelvannut.
Joku heitti vinkin, että seurakunnassa voisi olla paremmat laitumet tai ehkä väljemmät. Yritän sinne. En saadakseni täytettä ansioluetteloon tai voidakseni mainita pää kallellaan ja painokkaasti, että teen vapaehtoistyötä. Minua kiinnostavat ihmiset ja tämän elämän moninaisuus. Siksi täälläkin joskus luuraan.
Joku tämmönen kävi saarnaamassa Suomessa lamavuosina, kuinka paljon resursseja täällä on käytettävissä.
Sanonpas kuitenkin, että se guru ei kertonut kuinka heitteillä heillä ollaan vapaaehtoisten voimien armoilla. Eikä ihmisillä ole toimeentuloa hoitaessaan omaisiaan, eikä niitä voi mihinkään kärrätä. Siinä ne kituvat kunnes kuolevat. Ja kaikki kehitysvammaiset lapset ja aikuiset. Slummeissa asuvat ja ajavat ruostuneilla autonrämillään kauppaan ja takaisin - ei kovin pitkälle, kun ei ole varaa juuri mihinkään.
Jos nyt mennään tekemään kolmannen sektorin voimin kaikkea, eivät ne poliitikot enää löydä rahaa siihen, mikä on tarpeellista työtä. Kaikki rahat menee niitten omaan ylelliseen elämään ja kapakoissa juoksemiseen ja takseihin.
Poliitikkojen elämästä pitää ottaa mallia itselleen jokaisen, eikä alkaa palvelemaan ilmaiseksi tuollaisia jeesuksia.
Vanhan naapurin mattojen puistelusta ei saa ottaa kymppiä ilman että kateelliset ilmoittaa suurinpiirtein poliisille. Nämä jeesukset tekevät pimeää kauppaa ja ottavat lahjuksia, minkä kerkiävät. Taaskin on alkamassa niitten kesäloma - koko kesän - , missä ei muuta kuin lahjusten keruuta harrastetaan.
Älkää menkö mitään ilmaista työtä tekemään! Siitä tulee taakka koko Suomelle. Menkää mieluummin pientä palkkiota vastaan tekemään jollekin apua tarvitsevalle suoraan, ettekä puhu sosialivirastolle mitään.
jokaiselle omassa lähipiirissään lähimmäisen huomioon ottamista ilman laskelmointia. Moni ei ilmaiseksi halua ottaa vastaan mitään, vaan haluaa esim. tarjota kahvit, kun saa kyydin. Ei tämä mitään jeesustelua ole, vaan tavallista ihmisten välistä vuorovaikutusta. Kolmannella sektorilla on oma tehtävänsä, koska auttajat ja autettavat eivät aina kohtaa ilman järjestelyjä.
Auttaminen ja auttaminen eroaa toisistaan. Yhdistykset ja järjestöt eivät ole mitään pyyteettömiä instansseja.
Ihmisten välinen luonnollinen välittäminen hakee kyllä uomansa. Meillä pidetään perinteisesti suurinpiirtein rikoksena, jos antaa toiselle bensarahaa apua saadakseen.
Jos jotkut rikkaat menevät auttamaan näyttääkseen paremmalta julkisuudessa, niin menkööt sinne järjestöihinsä.
Asenteena on hyvä, että halutaan auttaa. Toinen kysymys kokonaan on, että kuka vetää kotiin poliittiset pisteet näissä yhteisöissä.
Harvalla on varaa antaa palveluja ilmaiseksi. Ei ainakaan syrjäytyneillä ole, joilla olisi aikaa ja tarvetta toimintaan. Nämä eivät saa tehdä mitään, ettei kituavustukset lopu. Eikä niillä avustuksilla mennä minnekään auttamaan. Ei riitä edes bussilippuun, että menisi töitä etsimään.
Yhteiskunnan on taivuttava määräämästä kaikkea ja jahtaamasta joka kymppiä, minkä ihmiset käyttävät tullakseen toimeen päivittäisessä elämässään.
... mieleen.
Mitä ei poliitikko tekisi pettääkseen ihmisiä!! No luki sitten kirkossa pääsiäisepistolan RAAMATUSTA, kun juuri oli julkaistu seksitanssijan kanssa käydyt hävyttömät viestitykset.
En usko mitään sellaisenaan. Ne tekevät hyväntekeväisyyttäkin saadakseen pisteitä. Eikä mikään toimi kuitenkaan.
Tarvitaan lahjomaton media. Tästä ei muuten selvitä.
auttamaan lähimmäistään ilman sektoreita. Miksi kaiken pitäisi olla jotenkin ylhäältä ohjatta. Jopa auttaminen. Järjen käyttö ei ole kiellettyä. Mitenkähän mun mummo ehti joka synnytystä kylällä auttamaan ja ilman ammatti kolutusta. Ammatillisesti ja sektoorisesti synnytti mun äitinkin savusaunassa aivan oikeaoppisesti yksin. Apu tuli vasta kun äiti oli maailmassa. Kova luu tulikin näi tyttären vinkkelistä nähtynä.
vasta työni kelpaa kolmannella sektorilla, kun ei kelvannut normaali työelämässä.
Olen nyt kuitenkin työttömyyseläkkeellä ja tulen sillä toimeen.
Harmittaa vaan kuunnella niitä puheita, jotta pitäisi pysytellä työelämässä pitempään. Kukahan ottaisi terveen 60 vuotiaan oikeisiin töihin kehä kolmosen yläpuolella.
Nythän on joutunut sylkemisen kohteeksi, jos on eläkeläinen. Ikään kuin olisi ansiottaan tullut vanhaksi.
Näitten kauppakamarinulikoitten muokkaamat asenteet alkavat näkyä ja tuntua.
Ne porskuttavat - hoitakaa rammat, orvot ja vanhukset toisenne!
Ei kukaan palkannut sen kehän eteläpuolellakaan, no hyvä sinulle että on kohtuu eläke, kaikilla ei ole, eikä enää terveyttäkään.
kun eivät jaksa.
olevani sylkemisen kohde, vaikka olenkin eläkkeellä. Olen itse hakeutunut eläkkeelle 60-vuotiaana vapaaehtoisen eläkevakuutuksen turvin. Vuoden eläkkeellä olleena olen tyytyväinen ratkaisuuni, olen saanut harrastaa monipuolisesti, matkustaa ja osallistun myös vapaaehtoistoimintaan vanhuksen ulkoiluystävänä.
Miehillä suurin itsemurha ikä on 20 vähän yli ja 70 kun täyttää. Pitää pitää puolensa. Ei kai me tuollaiseen alistuta. Ollaanhan me aika kovaa sukupolvee.
Vapaaehtoinen eläkevakuutus on kallis ja uutisen mukaan huono sijoitus kaiken lisäksi.
Suorittavalla luokalla ei ole tähän mahdollisuutta. Meille on maksettu palkan osana eläkevakuutusta valtion määräyksestä. Tämä on osa palkkaa, mikä lankeaa maksuun eläkkeelle jäädessä.
Tätä rahaa on tuhlattu lainaamalla konkurssiyrityksiin ja kaikenlaiseen keinotteluun. Nämä rahat ovat ehtymässä ennen kuin ikäpolvemme on jäämässä eläkkeelle.
Ja kyllä nuoret sylkevät inhoaan, kun nyt pitäisi omasta vuorostaan tehdä työt ja huolehtia vanhoista, rammoista, sokeista ja lapsista.
vapaaehtoinen eläkevakuutus on tosiaan kallis, mutta silti päätin panostaa siihen, kuulun itsekin suorittavaan luokkaan. Hyöty on suurempi kuin haitta eli eipä tarvitse nyt töissä käydä vaan pääsen toteuttamaan itseäni. Aikanaan 65-vuotiaana saan sitten vanhuuseläkkeen, mikäli sitäkin ei hallitus poista. Joka tapauksessa nyt ehdin sentään eläkkeelle, monelle voi käydä niin, ettei ehdi, vaan siirtyy toisille laitumille.
taloudellisesti niin tiukkaa silloin kun olisin voinut ottaa vapaehtoisen eläkevakuutuksen, että oli pakko luottaa omaan eläkkeeseen. Miten käy noiden maksettujen summien ellei elä niin kauan, että voisi saada eläkettä? Olen vain miettinyt tätä asiaa.
niin huonosti, että kuolee ennen kuin on ehtinyt nostaa lainkaan itse maksamaansa eläkettä, silloin omaisille maksetaan vakuutussäästöt kokonaan eläkeikään asti kuolemanvaraturvana, myöhemmin (jos siis eläkeläinen on jo alkanut nostaa vapaaehtoista eläkettä) omaiset saavat 80 %.
Meilläkin perustettiin jonkinlainen kolmannen sektorin systeemi, joka tarjoaa palveluita. Hyvä on tarjota, kun työttömät laitetaan peruspäivärahalla raatamaan, niissä hommissa, mitä ennen hoiti kaupungin kodinhoitajat.
Alkuun kehuttiin systeemiä ja minäkin ilmottauduin mukaan. Sitten selvisi, että minun olisi pitänyt kyyditä ovelta ovelle vanhuksia, eli kotoa esim. 50 - 60 kilometrin päähän sairaalaan, viettää siellä päivä heitä ohjaillen. Niille vanhuksille oli ilmoitettu ettei avun käyttäminen mitään maksa. Omasta pussista olisi pitänyt minun pulittaa bensat. Muuan vanhus tilasi kyytiä lääkäriin ja kun sovittiin, hän soittaa lähtö aamuna, että hän nyt niin sairas, ettei voi mennä lääkäriin.
Olen todennut, että on parempi antaa ihan vanhanaikaisesti naapuriapua. Siinä kumpikin osapuoli tuntee toisensa ja kiitos riittää palkaksi käytännön töistä.
hallituksen hommia hoitaa vanhukset eikä taulukaupat. Näkee kun juntit eivät edes häpee. Meillä on todella hyvä taloudellinen tilanne Suomessa. Miksi sitten jostain kohden juttu lipee ja pahasti.
ole oikeaa vapaaehtoistoimintaa, kuuluu selvästi yhteiskunnalle. Ja meidän vanhojen pitää myös jossain vaiheessa myöntää, että emme selviä omassa kodissa. Jos hirveästi tarvitsee apua, niin joku muu paikka on oikea ellei pysty kustantamaan ympärivuorokautista apua. Taannoin hesarissa oli juttu henkilöstä, joka halusi asua kotonaan, mutta vaati apua kolmivuorotyössä olevilta hoitajilta kaupungilta. Ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista hoitaa asioita näin. Mutta meidän pitäisi ehkä enemmän vaatia erilaisia mahdollisuuksia asumiseen kunkin kunnon mukaan. Itsekään en ole valmis tekemään paljon vapaaehtoistyötä, mutta vähän kyllä.
tulee paljon edullisemmaksi, kuin laitoshoidossa oleva. ;-))
näin? Minulla ei ole tietoa. Sen vain tiedän, että jos omainen hoitaa, niin paljon halvemmaksi tulee.