Täällähän käy ihan mahottomasti väkeä luvuista päätellen.Löytyykö täältä seasta myös kansaa,ken kantaa raskausarpia,huonoja hampaita,sieltä täältä nitisee ja natisee,tietää mitä haluaa,osaa flirttailun salat,uskaltaa silti yrittää ja epäonnistua koska pettymys jo koettu eikä satu niin paljon?Ihan varmasti olette täällä.Kypsät tai vasta heränneet sukupuolliseen suuntautuneisuuteen(juma mikä sana)tai epäilette olevanne jotain uutta ja kiehtovaa?Jos joku edes täsmää,hyvä niin.On mahtavaa olla myös nuori eli älkääs hepuloiko siellä!Nyt vain kiinnostaa miten meillä kolkut- viiskyt tapauksilla menee eli kertokaa.Kunnioitan itseäni vanhempia(riippuu tietysti tapauksesta)ja näen heidät kauniina.Ulkoasu ja ikä tekee tehtävänsä,mutta ei se meinaa mitään.Vastaisiko joku edes jotain,vaikka haista pee ja kuka luulet olevasi. stop.Jään tähän odottamaan...piiitkäkö odotus...
Te kypsät hedelmät ohoi!
lstill ooking fooor
131535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ainakin uskon niin..lasissa 41-v *lue vanha* paikat valittaa..ei jaksa enään juhlia aamuneljään kuin ihan tosi haarvinaisen hyvässä seurassa..viikkojen etukäteislatauksella..MUTTA mieli on nuori;)
Pettymyksiä ollut, suhteita kaatunut, paikat nitisee ja remontin tarpeessa. Hampaat kunnossa vielä. Flirtti hallussa ja elämä otetaan niin kuin se tulee.
No eipä ikä mikään.Aamuun asti jaksaisi tämä,mutta kun toi lastenhoito omalla kontolla.Plääh.Vaan aikansa kutakin ja riemua irti tavalla jos toisella,eikös?
Oikeassa seurassa jaksaa kummasti.Itse painelen huumorilla ja tanssien.Alkoholi(kato kun ei osaa kirjottaa?)ei ehdi perässä eikä pääasia.En leiki ihmisillä satuuttaakseni,mutta flirttipeli must.Ikää täällä muuten sinne suuntaan.
Voi kumpa avautuisivat ja sanoisivat jotain edes muutkin.Auttaa paljon itseä huomata eloa ja samankaltaisuutta jutuissa eikö?
Hei toi ikä sopiva kokeilla jotain uutta.En lue vanha tosiaankaan!Minä panin rullaluistimet jalkaan ja lumilaudan alleni.Ja hitsivie sehän sujui.Ja kokeilin hokkareita,kun ei tuo kaunoluistelu koskaan sujunut koulussa.Hokkarit oli minun juttuni.Eikä tarvitse olla näinkään suurta uutta.Jokainen on jotain speciaalia.Löydetään ne omat puolet ja kannetaan ne ylpeydellä muista piittaamatta.Oma arvostus tärkein,eikös?
Mukavaa niin kun vastasit.Kiitos.
Nitisee mutta kestää.Paras aika edessä vasta hittovieköön.Sitä odotellessa..
Kaikki mikä on satuttanut on vahvistanut eikä uudet pettymykset enää niin pahalta tunnukkaan.Elämää vain tämä ja mukana mennään.Siitä voi tehdä hauskan ja kevyenkin omalla asenteellaan.Välillä itketään oikein kunnolla tätä pas..aa ja noustaan taas.
Onnittelut,että hampaat hyvät sinulla.Väläyttele niitä ja katso ihmisiä häpeilemättä,jos olet siis ns. vapaa.Uusin harrastukseni tämä.Nautin kaikesta,mitä näen.Kuuleminen ei hyvä,sillä liikaa kieroillaan ja puolitotuuksia puhellaan.Ei kiinnosta juoruilijakansa ei.Entäs sinä?Sinä kiinnostat.Mahtavaa,että osallistut tähän hih sivistyneiden keskusteluun.Kysy jotain,vastaan jotain.
jotenki hassun hyvä mieli tästä ketjusta.
Kiva huomata että täällä liikkuu myös meitä kypsempiä, 35v itsellä mittarissa.
Ihanaa kesän odotusta kaikille,hymyillään kun tavataan!
tähän kutkuttavan ihanaan tunteeseen.Yks nainen on saanut pääni sekaisin,ja olen onnesta soikeena.Tää on tapahtunut pikku hiljaa viime syksystä saakka.En oikeen tajua itsekään.
Miesjuttuja on ollut,mutta ei oikein kunnon suhdetta ikinä, seurusteluakin kyllä,muttei seki miehen kanssa ole ikinä oikein kunnolla sytyttänyt.On tuntunut lähinnä koomiselta,ja siltä että loppuisipa jo pian!
Syykin sitten on alkanut selvitä, en olekkaan hetero,enkä enää pystyisi mitenkään olemaan miehen kanssa kun tämän tiedostin.
En tiedä tulenko koskaan löytämään naista johon rakastuisin,tämä ihastus joka muutti kaiken taitaa olla hetero.
Mutta olen sitten mielummin yksin,kuin väärän sukupuolen kanssa.
En kyllä edes tiedä mistä nainen hakee naista,tuskin on helppoa.
Samoin olen ite heränny jokunen aika sitten.. Nt tuo oma mies tuntuu niin tylsälle, mutta lapsia on niin en osaa oikeen muutakaan touhuta ku tätä heteroelämää. Kovasti mietin, että jäikä sieltä lapsuudesta SITTENKIN jotain kaivamatta, mutta tulen aina näitä miettiessäni siihen tulokseen, että kyllä ne on niin moneen kertaan vatvottu, että taisin löytää itseni..
Ystävääni ihastunut oon, mutta mitään tehdä en voooiii, lallaa laaa!!
Katselen naisia sillä silmällä, miehet ei vetoa ollenkaan. Selvä pelihän tää on, mutta minkäs teet!? Haluaisin jutskailla näistä jutuista, jos vaikka saisin jonkun hengenheimolaisen täältä :)
Hippasen sekopäistä pohdintaa, mutta eipä tuo visna haittaa. Halituksia kaikille samanmoisille ;)
Ehdottomasti mielummin yksin kuin väärän sukupuolen kanssa.
Aikansa elelee niin tielle heitellään kaikenlaista. Osaan pahasti kompuroi ja polvet ruvelle. Osa saa mielen keveäksi ja hetken voi vaeltaa taas lapsen kengissä. Ihastuminen on terveellistä vaikka siinä onkin se ikävä kääntöpuoli. Voi saada syljet naamalleen pahastikkin vaan uskallettava on riskejä ottaa. Kyllä sitä oppii kestämään ja hoitamaan itsensä taas kuntoon vai miten on? Vastaile jos siltä tuntuupi..
Minäkin tapasin oikean itseni vasta pari vuotta sitten ja otin sen omaan tyyliini kevyesti. Vastapuoli ei kiinnostunut vaikka mitä reittiä kiersin ja suoraan viimeksi. Hyvä mahtava ystäväni kuitenkin vaan hemmetin hankala kohdata yhä. Tunteiden kuoletus on piinaavaa ja piiitkä prosessi on sitten kyseessä mikä suhde tahansa. Eletään silti ja tehdään valintoja. Näin se menee. Tuntea pitää hyvää ja pahaa etteivät ole turhaan tänne äitiparat meitä otsa hiessä synnytelleet. Äiti itsekkin täällä puhua porisee. Hyvätpä jatkot.
Ikää on päälle 50; raskausarpia löytyy, hampaat on vielä ainakin omat. Mieli on vielä nuori ja vaikka siellä täällä nitisee ja natisee, yritän pitää kehostani ainakin vähän huolta. Siihen kuuluu savuttomuus ja vähäinen alkoholin käyttö.
Flirttiä en ole koskaan osannut harrastaa, mutta ei tuo kauheasti ole elämää haitannut:)
Elämässä menee nyt hyvin; puuta on kuitenkin koputettava. Lapset on jo omillaan pois äidin helmoista ja saan elää ihan itselleni.
savutan ku nokivalkia, ja alkokin on kuin kuudes kotini. Omat hampaat sentään on ja hiuksetkin vielä päässä. :DD
Selkeä keski-ikä ja kova meno. Kymmenisen vuotta sitten tein sen ratkaisun, että hajoitin kovin nuorena rakennetun heteron näköisen elämän ja siitä lähtien on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta silti niin onnellista...
Naiset on siitä ihania, että ne katsoo sydämeen, ulkoiset sotavammat ei ole koskaan haitanneet. Päinvastoin, tuntuu etten ole koskaan ollut näin suosittu. Tietysti siihen vaikuttaa pitkän suhteen loppuminen ja utelias asennekin. Oma itsensä on hyvä olla!
ja aivan timmissä kunnossa ollaan päästä varpaisiin asti.
Vielä jaksaa (45-v mittarissa), vaikka kroppa aloittikin viime vuonna nitinän: ikänäkö ja ensimmäiset moniteholasit on hankittu, hierojalla käyn säännöllisesti, pelaan ja urheilen. ja välillä koetan syödä myös terveellisesti. painoindeksi on nyt vähän yläkantissa, mutta normaalin rajalla. en oo siis mikään tankki, mutta laihempikin voisin olla ; ) mutta se ei menoa haittaa, lenkkeily on vaan raskaampaa.
Bailausta ja kaikenlaisiin rientoihin osallistumistahan ei voi lopettaa, kun sitä kautta törmää ihaniin lesbonaisiin. mutta nukkua täytyy säännöllisemmin ja sitä herää aamulla, myös viikonlopun bailuillan jälkeen aina samaan aikaan.
Uusi kulta on hakusessa ja flirttailla osaan ihan 30-vuoden kokemuksella ; ), mutta ongelma on, ettei oikein kukaan sytytä ja edellisen honeyn perään haikailen vieläkin.
Elämän perusasiat on enemmän järjestyksessä kuin nuorena, jolloin piti koheltaa tuhatta ja sataa ilman mitään päämäärää.
Mikä tämän ketjun tarkoitus oli? elämää todellakin on 40 vuosien jälkeen, jos vain uskaltaa sitä elää täysillä! Ja kyllä näin teen. Naiset on ihan yhtä ihania, ellei ihanampiakin vähän tultuaan vanhemmiksi... ja kyllä oman ikäisiäni katselen..