Niin,olen siis jo aikuinen alle 25vee nainen...
joskus ollaan kavereitten kanssa pusuteltu ja näin...muttei siis kummempaa.
En ole ikinä kuvitellutkaan ihastuvani tyttöön.
Nyt sitten muutama viikko sitten kohtasin lähes unelmieni ihmisen,joka onkin nainen(täyslesbo,onneksi=))...
Olen valmis tekemään sen ihmisen takia mitä vain, olen siis ihastunut pahimman kerran.
Voiko huomata vasta nyt olevansa Bi?
Olen kyllä naisiakin joskus katsellut,mutten ole tietysti ikinä myöntänyt,että "sillä silmällä" katselisin.
Olen hyvin sekaisin tunteistani...enkä enää ymmärrä mistään mitään...apua!
joskus ollaan kavereitten kanssa pusuteltu ja näin...muttei siis kummempaa.
En ole ikinä kuvitellutkaan ihastuvani tyttöön.
Nyt sitten muutama viikko sitten kohtasin lähes unelmieni ihmisen,joka onkin nainen(täyslesbo,onneksi=))...
Olen valmis tekemään sen ihmisen takia mitä vain, olen siis ihastunut pahimman kerran.
Voiko huomata vasta nyt olevansa Bi?
Olen kyllä naisiakin joskus katsellut,mutten ole tietysti ikinä myöntänyt,että "sillä silmällä" katselisin.
Olen hyvin sekaisin tunteistani...enkä enää ymmärrä mistään mitään...apua!
Vastaukset 1
Vanhimmat
...ja helppoa se ei ole
Itselläni on/oli sama tilanne. Tosin onnistuin elämään 28 vuotta tiedostamatta kiinnostustani toisiin naisiin. Lieneekö jonkinlainen defenssi. Kunnes sitten opiskelun aloitettuani tapasin elämäni naisen!Yritin uskotella itselleni, että kysessä on vain harvinaisen läheinen ystävyys, mutta kokoajan mietin, että jospa sittenkin... Välillä luulin huomaavani hänessäkin kiinnostuksen merkkejä, mutta suutuin aina itselleni ja pakottauduin lopettamaan moiset ajtukset. Siinä aikamme kiersimme toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa. Sattumien ja uskomattoman sähellyksen jälkeen sitten eräänä iltana suutelimme ensimmäisen kerran. Nyt olen korviani myöten rakastunut. En voisi elää ilman häntä! Onneni kruunaa se,että hän tuntee samoin.
Jostain syystä minulla ei ole tähän mennessä ollut mitään seksuaali-identiteetti-kriisiä. Olen mikä olen ja sillä siisti! Toki ihmettelen aina välillä, että kuinka ihmeessä ihminen voi olla niin autuaan tietämätön näinkin merkittävästä piirteestä itsessään. Olen varmasti aina ollut bi se tosiasia ei vain ollut ennen valjennut minulle...tai en vain antanut sen valjeta. Ehkäpä asioiden pakoilleen loksahtaminen vaati juuri oikean ihmisen kohtaamista. Rakkaus saa silmät avautumaan!
Tsemppiä sinulle! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)