Pelkään poikia. Kavereiteni kanssa tulen hyvin juttuun ja olen oma itseni niiden kanssa. Mutta heti kun joudun puhumaan pojalle, tuntuu kuin sanat takertuisivat kurkkuun.
Pahin juttu on, kun joudun tekee niitten kanssa ryhmätöitä. En kestä pojan katsetta, jos se tuijottaa minua. Pelkään, että tästä tulee mulle elinikänen ongelma. Tuntuu kuin he olisivat toiselta planeetalta (siis en sano tätä mitenkään pahalla, jos ymmärrätte). En ole ikinä puhunut pojalle mitään hauskaa, sillä en tiedä heidän reaktioitaan. Kaveriporukoissa niillä näyttää olevan tosi hauskaa.
En ole ikinä ihastunutkaan sen kummosemmin, koska kaikki pojat tuntuvat samanlaisilta (tiedän että tää on kamalaa yleistämistä). En vain yksinkertaisesti osaa suhtautua heihin.
Pahin juttu on, kun joudun tekee niitten kanssa ryhmätöitä. En kestä pojan katsetta, jos se tuijottaa minua. Pelkään, että tästä tulee mulle elinikänen ongelma. Tuntuu kuin he olisivat toiselta planeetalta (siis en sano tätä mitenkään pahalla, jos ymmärrätte). En ole ikinä puhunut pojalle mitään hauskaa, sillä en tiedä heidän reaktioitaan. Kaveriporukoissa niillä näyttää olevan tosi hauskaa.
En ole ikinä ihastunutkaan sen kummosemmin, koska kaikki pojat tuntuvat samanlaisilta (tiedän että tää on kamalaa yleistämistä). En vain yksinkertaisesti osaa suhtautua heihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pojat on loppujen lopuks ajatusmaailmaltaan helvetin samanlaisia ku tytöt. Tietysti eroja löytyy, mut ne ei oo niin suuria ku mitä nopeesti kuvittelis. Samoin erot pienenee mitä vanhemmiks tullaan. Ala-asteella ja ETENKIN yläasteella erot on helvetin suuria, mut jo lukion lopussa eroja ei oikeestaan ees huomaa. Ja täytyy kyl myöntää, et pojissa on aika paljon enemmän "lapsellisia" yksilöitä ku tytöissä... Ja poikien (mulla tyttöjen, koska oon siis ite poika) kans jutteluu helpottaa, jos kuvittelet et ko. henkilö on sun paras kaveris usean vuoden takaa... Jonain päivänä saattaa ollakin nii. Onnea sun yrityksille!
Ootko kokeillut käydä jossain internet(ei tv)chatissa puhumassa poikien kanssa? Mulla tämä auttoi joskus tosi paljon. Olin aina ihan paniikissa ja pelkäsin että punastun. Mutta kun keskustelee tietokoneen välityksellä on tavallaan "turvassa", kukaan ei voi nähdä mua jne. Sitten on helpompi tutustua poikiin, huomata kuinka ne on sittenkin ihan samanlaisia epävarmoja ihmisiä kun tytötkin. Nyt mulla on tosi paljon poikia kavereina, ja melkein vierastan enemmän tyttöjä!
Mä en saa ikinä chateista kunnollista seuraa, koska siellä on usein omahyväsiä ihmisiä. Mä oon liian asiallinen sellasiin. Joten ei kiitos.
Mä en oo ikinä oikeen tullu toimeen tyttöjen kanssa ku mä kasvoinkin kahen iso veljeni kanssa eikä pahemmin ollu muita kavereita muuta ku yks naapurin poika.... Mä oon aina tullu paremmin poikien kaa toimeen ku ne ei oo semmosii et ne hihittää ku joku tyttö kävelee ohi ja on ihan sulaa vahaa eikäö muusta puhukkaan ja ne ei juoruu eteenpäin mun juttui niinku kaikkii mun tähän astiset kaverit mitkä on ollu tytttöi... Mä olin koko ala-asteen poikien kaa mut ei mul tullu ikinä mieleen ikinä seurustella kavereitten kans... seiskal mä tutustuin yhteen tyttöön nyt ollaan erottamattomat ja niinku mä koko ajan oon tienny et meijän kaveruus tulee jossain vaihees olemaan koetuksel... Ku mä olin 13.w mul oli kaks parast kaverii tyttö ja poika... ja tuttui oli muutama... No se poika halus seurustella mun kaa ja mä suostuin mut se ei kestäny ku kuukauden ja siin meni neitsyys ja kaikkee ja se poika viel ilmotti et se käytti muo hyväks... mut meist tuli vaa parempii kaverei ja opittii tuntee toisemme paremmin... ja mä aloin rakastuu siihen... Ja miettikää sitä ku meil oli täys luottamus toisiaamme kohtaan ja olisin voinu sanoo et oltin ku sisko ja veli.... ilmottaa se mul et se rakastaa muo ja miettikääpäs mäkin rakastin mut nii rakasti mun paras kaveriki... kaikki meni sekasin... mut alettiin seurustelee mut se kaatus siihen ku mä kävin vierais ja se valehteli koko ajan ihan törkeit juttui ja pani mun parast kaverii.... mut kaikest huolimatta ollaan viel kaikki hyvis väleis ja ne kaks on mun parhaimpii kaverei ja muuta mä en haluakkaann.... ja myöhemmin paljastu et se tyttö oli kaiken pahan alku mut ei se muo haitannu... nii eli poikia ei saa jäädä suremaan äläkä pelkää niit pojat on mahtavia kavereita... ainakin mulle on ollu koko mun elämän... koita pärjätä ei ne purematta niele;)