enkä edes ihastu helpolla. Niin harva kiinnostaa ja kun kerrankin sellaisen löytää, pitää välillä olla lupaus jollekulle toiselle.
Olemme töissä samassa työpaikassa ja siksi paljon tekemisissä toistemme kanssa, mikä ei tätä yhtään helpota. Sitä vain puhuu tikuista ja säästä, töistä ja tästä ja tuosta, vaikka oikeasti haluaisi sanoa jotain aivan muuta. Hymyilemisestäkin tuli vaikeaa ja entisestä rennosta minästä etäinen ja joskus kylmäkin. Tällainen vain rikkoo ihmisen ja vaikka kaikki pian muuttuukin, ehkä hiljaa unohtuukin, niin pelkään jääväni vielä enemmän yksin kuin koskaan ennen. Et ole yksi tuhannesta, et sadastakaan, enkä usko, että kovin monen muun lauseita tulen täydentämään, sanomaan samoja asioita samalla sekunnilla.
Olemme töissä samassa työpaikassa ja siksi paljon tekemisissä toistemme kanssa, mikä ei tätä yhtään helpota. Sitä vain puhuu tikuista ja säästä, töistä ja tästä ja tuosta, vaikka oikeasti haluaisi sanoa jotain aivan muuta. Hymyilemisestäkin tuli vaikeaa ja entisestä rennosta minästä etäinen ja joskus kylmäkin. Tällainen vain rikkoo ihmisen ja vaikka kaikki pian muuttuukin, ehkä hiljaa unohtuukin, niin pelkään jääväni vielä enemmän yksin kuin koskaan ennen. Et ole yksi tuhannesta, et sadastakaan, enkä usko, että kovin monen muun lauseita tulen täydentämään, sanomaan samoja asioita samalla sekunnilla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin..tiedän.., mutta! Jos olet suomalainne, olet yksi 5,3 miljoonasta ainakin ja ihan samassa ajassa.. Olinpa tarkka, ihmettelin vaan täydennyksiä..
vetäydyin saman kaltaisesta tilanteesta.
sen ketään satuttamatta..
eräs joka ei osannut.
pelisäännöt hän `luetteli´ selvästi, vähät välittäen tunteistani, olen ns.tavallistakin tavallisempi, ei rikkautta, kauneutta, älykin kyseenalainen.Joten eiköhän lie huokaissut helpotuksesta.
aikaa,ei paikkaa eikä sitäkään onko toinen varattu....elämä on...vaikeeta....minä olen jo pari vuotta rakastanut...tai pikku hiljaa kasvoi rakkaudeksi,eikä tästä pääse muuten kuin panemalla elämä uusiksi,joko jonnekin kauas pois tai ainakin uusi työpaikka:(
kyllä lukemani oli kuin olisin itse sen kirjottanut.
En olisi toivonut että kun tapaan ihmisen johon rakastun heti välittömästi olisi varattu ja työkaveri. Mutta niin kävi ja uskon että se on molemminpuolista kertakaikkiaan.
Minä rakastun harvoin! Ja on tosi harvinaista että ne tunteet kipinöi heti...sellainen yhteenkuuluvuuden tunne että kuin toinen olisi juuri se ihana ystävä,turva ja rakkaus...
Paras on yrittää peittää tunteet ettei tule loukatuksi ja liikaa ihmisiä tässä varmaan loukkaisi...Aika kornia se kyllä on se tunteiden peittäminen mutta muita vaihtoehtoja ei ole!
Vai olisiko??! Pikkuhiljaa tutustumista ja silleenkö? Kauheeta...
Itse en ole varattu, vaikka lapsi minulla onkin.