Ja pitäisi parantua nopeasti, jotta koetaan olevan kykeneviä yhteiskuntaan.
Miksi masennus sairautena on niin hävettävää?
Väittäisin ettei kukaan ihminen halua masennusta sairaudeksi itselleen ja että masennus on seurausta monesti ihmisen hyväksikäytöstä jossain suhteessa. (en nyt tarkoita seksuaalista hyväksikäyttöä) jota toki voim olla masennuksen taustalla.
Itsekin häpeän sairautta ja yritän esittää mahdollisimman tervettä. Ja yritän hoputtaa paranemista jotta pääsisin takaisin työelämään ja "kelvolliseksi" yhteiskuntaan.
Itselläni on takana lähes 40 vuoden toisten passaamista. ensin oassa perheessä sitten 20 vuotta lastenisien p..a kohtelua. Nyt vasta sitten toisen kerran masentuneena olen alkanut miettimään kaikkea mikä masennuksen takana on.
Miksi masennus sairautena on niin hävettävää?
Väittäisin ettei kukaan ihminen halua masennusta sairaudeksi itselleen ja että masennus on seurausta monesti ihmisen hyväksikäytöstä jossain suhteessa. (en nyt tarkoita seksuaalista hyväksikäyttöä) jota toki voim olla masennuksen taustalla.
Itsekin häpeän sairautta ja yritän esittää mahdollisimman tervettä. Ja yritän hoputtaa paranemista jotta pääsisin takaisin työelämään ja "kelvolliseksi" yhteiskuntaan.
Itselläni on takana lähes 40 vuoden toisten passaamista. ensin oassa perheessä sitten 20 vuotta lastenisien p..a kohtelua. Nyt vasta sitten toisen kerran masentuneena olen alkanut miettimään kaikkea mikä masennuksen takana on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..itse aiheutettuna sairautena. Masentunutta neuvotaan "piristymään" ja "ottamaan itseä niskasta kiinni", hankkimaan harrastus, menemään töihin...
Kyllä nuokin asiat voi auttaa, mutta masennus on paljon muutakin.
...kyllä siinä on muut syyt takana.
Ei kukaan päätä rupeenpa sairastamaan masennusta!
Jatkuva valheessa eläminenkin on raskasta, mutta mieluummin sitä, kuin ihmisten hampaisiin joutumista masennuksen takia.Kuinka tavallista masennus on tänä aikana, mutta kuitenkin sitä pitää salailla, jotta säilyttäisi edes jonkinlaisen uskottavuutensa.
On liian paljon kokemusta siitä, miten suhtaudutaan esim. työtoveriin, joka palaa työelämään masennuksen jälkeen.Häntä ei enää koskaan oteta todesta ja jopa naureskellaan seläntakana hänen kustannuksellaan.Jokainen pienikin "hölmöily" saa aikaan supinat, että jokohan se taas "sekoaa". Kyllä ihminen on vain niin raadollinen tässä asiassa, että melkeimpä toivoisi jokaisen joutuvan käymään elämässään läpi masennuksen, että oppisi suhtautumaan siihen suvaitsevaisemmin.
Joissakin työpaikoissani on ollut ihmisiä sairaslomalla työstressin aiheuttaman masennuksen takia. Ja todellakin olen huomannut saman asian kun ihminen tulee takaisin töihin niin koko ajan kytätään ja odotetaan virhettä joka sitten isketään kasvoille tyyliin oletko sekoamassa uudelleen, hae nyt ihmeesä ajoissa sairaslomaa jos et kykene töihin.
Turhauttavaa!
Itselläni nyt se tilanne että eka jakso saikkua päättyi ja lääkäri oli sitä mieltä että en ole vielä kykenevä töihin vaikka omasta mielestä jo olisin. amutta millainen töihin paluu on se pelottaa: jos vastaanotto on samanlainen kuin muilla niin varmasti vastaanotto jo tekee sen että kohta uudelleen masennuksen takia saikulla.
Totta varmaan toikin, että moni häpeää sairauttaan ja pelkää leimautuvansa.
Itse en kyllä häpeä masennustani.
Toisaalta mun lähipiiri tietää mun masennuksesta ja osaa suhtautua ihan kivasti. Toisaalta musta kyllä näkee tän masennuksen aika helposti, kun oon aika syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Ja kyllä mä sen syyks kerronkin, jos kyselee mun jaksamattomuudesta. Aika harvoin kukaan mitään kysyy.