Onko mahdollista saada jostain tukihenkilöä joka tulisi suunilleen kotoa hakemaan kävelylle ja olisi hetken seurana? Oon vasta 22v ja kärsin vakavasta masennuksesta ja yksinäisyydestä. Yksin en jaksa enkä pääse kävelylle.
Nytkin oon ollu taas monta päivää sisällä enkä ole käynytkään ulkona. Ja tavallaan harmittaa kun on noin hienot ilmat ja kevät tuntuu menevän ohi.
Nytkin oon ollu taas monta päivää sisällä enkä ole käynytkään ulkona. Ja tavallaan harmittaa kun on noin hienot ilmat ja kevät tuntuu menevän ohi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Missäspäin asustelet? :) ehkä se ulosvetäjä löytyis sitten helpommin...Mullakin on käynyt toi mielessä, että ois ihanaa kun joku tulis ja veis, kun yksin on niin ikävää..
Hei, ottakaas yhteyttä omaan mielenterveystoimistoonne.Sieltä osataan neuvoa varmasti jokin paikallinen vapaaehtoisista koostuva yhdistys josta saapi apua!
Voisin tulla tueksi sinulle, mutta missä päin
suunnilleen asut?
Itse olen pk-seudulla ja toisinaan käyn muualla
päin Suomea.Voisin sitten laittaa sinulle
sp-osoitteen.
Kokeile rohkeasti mennä ulos, ensin ihan lähelle.
Voimaa!
(toistaiseksi)... olen kokeillu uloskin mennä mutta siitä ei vaan jotenkin nauti, ei huvita.
Se on yksin tylsää. Mitä enemmän ulkona on ihmisiä sitä tylsempää ja haikeempaa se on tuntuu olevan. Pitäski varmaan muuttaa lappiin erakoksi:I
turhaa koko sun homma? Heti ku ehdokkaat sais tietää että oho sehän asuukin samalla alueella ni johan kaikkos tekopyhät ihmiset.. Mutta hei jos vielä kiinnostaa ni kirjotapa mulle sähkäriin [email protected] ni mä kyllä lähden sun kanssa ulos:)Itsekin olen aikas yksinäinen.
tänäänkin viimeksi oli asiasta mt-hoitajan kanssa keskustelua.
Olen asiasta kirjoittanut näillekkin palstoille.
Minulla on samanlainen ajatus pyörinyt päässäni jo monta vuotta.
Kylillekkään en ole mennyt muuta kuin silloin, kun ryyppy on hirttänyt päälle.
Siloin kyllä palaa rahaakin.
Nytkään enole nenääni ulos pistänyt kuin sen verran mikä on ollut pakollista.
Kännykänkin pidän suljettuna. Soitan itse jos on asiaa.
Jotenkin kyrsii kaikki asiat. Vielä tämän viikon olen ja lorvin, jos sitten ensiviikolla alkaisi jotain pientä touhuamaan.
Ryyppyreissu hävettää, vaikka en mitään rikollista tai pahaa ole tehnytkään. Kuhan mennä mökelsin viikon verran. Olen sellainen satusetä, että jos minun puheet kaikki mitä kännissä puhun, olisi tarkoitettu todeksi, niin kertoisin ne myöskin selvinpäin. kunhan heiitelen tarinoita ilmaan.
En minä ainakaan kännisten juttuja selvinpäin tahdo ymmärtää, sitähän elää silloin eri maailmassa. En minä kyllä kaikkia muistakkaan.
Mitäpä noista, eipä tuolta mitään ole perässä kulkeutunut. Liian lujaa meni taas kerran, jokohan juonti loppui. Tai ainakin putketus.
Ei tuollainen minun tapainen ryyppääminen ainakaan masennusta helpota, kuin siinä vaiheessa kun on känni päällä. Silloin vauhtia ja menoa riittää.
Tuo erakoituminen on monenkin salainen haave.
Mutta se olisi mukavaa, jos olisi samanhenkinen kaveri lähistöllä.
Onhan tuonne lappiin noita julkkiksiakin paennut, "eläämää" karkuun. Tai paremminkin elämänsä luo.