En ole kovin nuori (29v.) vaikka seuraava kirjoitus kuulostaakin nuoremman naisen kirjoitukselta:
Katselen usein kuvia esim Alaston Suomi-sivustolta ja joka kerta itken kun näen siellä kaunisvartaloisia naisia. Tiedän että ei rumavartaloiset naiset sinne kuviaan laita, mutta silti sattuu ja kovasti.
Olen itse hieman pyöreä nainen, jolla on pienet rinnat ja pieni pylly. Vartaloni on todella miesmäinen - lantiota ei ole melkein ollenkaan. Olen laihduttanut aika paljon ja joka paikka roikkuu. Jatkan laihduttamista mutta nyt näen jo, että vaikka olisin kuinka laiha en koskaan tule olemaan edes vähnä naisellinen.
Tämä sattuu niin paljon ,että kartan seksuaalista kanssakäyntiä miesten kanssa koska pelkään niin paljon että he inhoavat vartaloani. Joskus uskaltaudn sänkyyn jonkun kanssa mutta koko ajan mietin vain sitä miten kauhea vartaloni on...
Mä en jaksa tätä enää kauan. Tiedän että ulkonäkö ei merkkaa loppupeleissä niin paljon, mutta minkäs teet kun oma pää ei ymmärrä.
Katselen usein kuvia esim Alaston Suomi-sivustolta ja joka kerta itken kun näen siellä kaunisvartaloisia naisia. Tiedän että ei rumavartaloiset naiset sinne kuviaan laita, mutta silti sattuu ja kovasti.
Olen itse hieman pyöreä nainen, jolla on pienet rinnat ja pieni pylly. Vartaloni on todella miesmäinen - lantiota ei ole melkein ollenkaan. Olen laihduttanut aika paljon ja joka paikka roikkuu. Jatkan laihduttamista mutta nyt näen jo, että vaikka olisin kuinka laiha en koskaan tule olemaan edes vähnä naisellinen.
Tämä sattuu niin paljon ,että kartan seksuaalista kanssakäyntiä miesten kanssa koska pelkään niin paljon että he inhoavat vartaloani. Joskus uskaltaudn sänkyyn jonkun kanssa mutta koko ajan mietin vain sitä miten kauhea vartaloni on...
Mä en jaksa tätä enää kauan. Tiedän että ulkonäkö ei merkkaa loppupeleissä niin paljon, mutta minkäs teet kun oma pää ei ymmärrä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moikka
olen sinua pari vuotta nuorempi ja aina ollut lihava. Tällä hetkellä lihavempi kuin koskaan, 160 kiloa ja olen niin masentunut että en juuri muuta tee kuin ryyppää. Minua on tosin siunattu jonkinlaisella charmilla ja kauniilla kasvoilla mistä johtuen poikaystäviä on aina ollut. En itse hyväksy vartaloani ollenkaan, en koskaan pysty riisumaan poikaystäväni kanssa, kuolisin jos hän näkisi minut alasti esim. suihkussa. Se on ihan hirveää ja häpeän sitä että häpeän mutta en muutakaan osaa enkä pysty. Itse ihaillen katselen samalla tavalla kuvia kauniista naisvartaloista ja jokainen päivä mietin millaista se olisi olla kaunis ja hoikka. Laihdutuskuureja olen yrittänyt koko elämäni, niin lääkkeitä kuin liikuntaa yhtä lailla. Halusin kuitenkin sanoa että et ole ainut
Molemmat ansaitsette hyvän ja täysipainoisen suhteen. Ei kannata olla liian kriittiinen itselle ja muille ulkonäkövaatimusten suhteen. Joku päivä löydätte miehen joka rakastaa sellaisena kuin olette, alkää murehtiko. Tietysti elintapojen pieni muuttaminen ei ole pahaksi kellekkään. Me miehet ollaan yllättävän tyhmiä, me tykätään naisista, pienistä tai isoista, pyöreistä tai suorista.
Vaan oma pää tässä on sekaisin. Olen seurustellut pari kertaa nuorempana (olin silloin isompi) ja miehet tykkäsivät minusta. Kehuivat ja kyllä minä heitä uskoin, mutta kun itse ei tykkää niin minkäs teet.
Media luo paineita - sen kyllä ymmärrän jollain tasolla, mtta kun ei osaa olla välittämättä siitä.
Tapasin pari kuukautta sitten ihanan miehen. Hän on oikeasti ihana ja sanoi rakastavansa minua ja piti minua seksikkäänä. Hän kuitenkin tykkäsi/tykkää muodokkaista pyllyistä ja tietynlaisista pilluista. Minulla ei sellaisia ole ja paineet siitä että ei ole halutunlainen, on kovat. Tiedän, että se ovat vain hänen unelmiaan, mutta mitäs jos joskus hänen eteensä tulee tällainen nainen joka on kuin tuo unelma - en halua jäädä kakkoseksi.
...mistä lähtien mies on tuntenut rakkautta? Täällä on kyllä niin naiiveja ihmisiä, ettei varmaan missään muualla...
Maailmassa löytyy, kuten tiedät, ottaja ja tykkääjä jokaiselle. Pääsi varmaan tietää sen ja hyväksyy sen muuten, paitsi että se ei koske sua. Omat tunteet saavat kieltämään sen mahdollisuuden itseltä?
"Seksikästä on se, että naisella on hyvä itsetunto ja se näkyy". Tuon tapaisia kommentteja näkee aika usein palstoilla. Se on munkin mielestä totta. Vaikka palstoilla ja mediassa kuinka hehkutetaan naisvartalon yksityiskohdista, niin miehet ei oikeesti ole niin nirsoja, miltä varsinkin palstakeskustelujen perusteella kuulostaa. Seksikkyys on jotain muuta kuin muodollista pätevyyttä.
Kauneus ja seksikkyys eivät myöskään ole yksi yhteen sama asia. Usein "ruma" nainen on eroottisesti hyvin vetoava, koska hänessä on sellaista särmää, jota "kauniimmasta" sisaresta puuttuu.Siinä tulee myös esiin tuo itsetunnon seksikkyys.
Mutta kun ei ole sitä itsetuntoa? Eihän siihen kellään ole vastausta. Siitä voi vain sanoa sen, että jos takertuu pelkoon, inhoon ja itsensä vertailemiseen muihin naisiin, se ei ole itsetunnon tie. Mistä kukin itsetuntonsa hankkii, on sitten henkilöäkohtainen ratkaisu. Mun mielestä kuitenkin kannattaisi ottaa vakavasti oma minäkuva ja miettiä, onko minäkuva oikea, ja kummalle pitää tehdä jotain: omalle ulkonäölle vai omalle minäkuvalle.
Naisethan tulkitsee fysiikkaansa negatiivisen kautta: ei-kelpaamisen ja ei-riittämisen kautta. Se on usein miehellekin tuskallista. Kun nainen ei vaan usko, että on miehen silmissä haluttava, ihana ja seksikäs. Ei auta että mies vakuuttaa: naisella on aina pätevämpi oma mittari, jolla voi kumota miehen perättömät väitteet. Tämä ei oloe "rumien" naisten yksinoikeus, mimmi kuin mimmi hallitsee tuon.
"Kauneus on katsojan silmässä". Ikivanha hokema, joka, kuten kaikki kliseet, on klisee juuri siksi, että se on totta.
Jos et ulkomuodoltasi ole mainstream-kaunis, miksi pohtia niitä miehiä, jotka kulkevat valtavirrassa kauneuden saralla? Inhimillinen vaihtelu on suurta, jopa miesten keskuudessa. Lihaville, pitkille, pätkille, karvaisille ja tasapaksuille löytyy tykkääjiä, kunhan ensin itse hyväksyy sen, että mainstream on muita varten. En puhu nyt "niljakkaista fetisseistä", vaan siitä, että: jos keskityt katsomaan kauneutta yhdestä näkökulmasta, sulta jää näkemättä ne kauneuden mahdollisuudet, jotka on siinä vähän sivumpana.
Kuinka sitten muuttaa sitä, mitä oma silmä näkee? Eihän siihen kellään ole vastausta. Siitäkin voi vain sanoa sen, että jos takertuu pelkoon, inhoon ja itsensä vertailemiseen muihin naisiin, se ei ole mahdollisuuksien tie.
No johan tuli mahtipontista tekstiä. En minä luule tietäväni, mitä muiden pitää tehdä, tuntea tai ajatella. Lausuinpa pari ajatusta useamman naisen kanssa seurustelleena. Mulla on ollut kauniita, rumia, laihoja ja lihavia naisia. Yksikään ei ole ollut vapaa tuosta negatiivisesta kehästä, jonka sisällä naiset tasapainoilee omien pelkojensa kanssa.
Kirjoitat todella kauniisti ja se sai oloni hieman paremmaksi. Se on vain tämä oma pää joka ei usko, että tällaisenakin voi olla haluttava.
...eihän ruma ihminen voikaan olla haluttava, sehän on ihan selvä asia. Miehet haluaa hoikan, kiinteärintaisen, tiukkapilluisen alle 20-vuotiaan ja ne miehet joilla ei ole itsellä edellytyksiä sellaiseen joutuu tyytymään siihen mitä saa. Mutta ei se, keneen on joutunut tyytymään, siitä yhtään sen haluttavammaksi muutu! Sitä nuorta kaunotarta mies ajattelee sängyssä pystyäkseen seksiin sen vähemmän kauniin kanssa.
Minä olen myös aina ollut ruma ja myös aina tiennyt, ettei kukaan voi koskaan kiinnostua minusta, joten olen rakentanut elämäni ihan muiden asioiden varaan. Hankin hyvän koulutuksen ja työn josta pidän, kauniin kodin, lemmikkejä, lomamatkoja, jne. Ja koska olen ihan teinistä asti tiennyt, ettei minulla tule koskaan olemaan miestä, olen täysin onnellinen näinkin. Miksi sinä edes haluat miehen? Miehet kohtelee välinpitämättömästi, pettää, näkee naisen vain pilluna, jne. Mitä sinä siitä saisit? Nyt vain teet muusta elämästäsi hyvän ja unohdat miehet!