sellainen omituinen tunne että ehkä sinä vielä odotat minulta viestiä, vastausta, selitystä. Pistän sen kuitenkin sivuun siinä samassa, se tuntuu jotenkin niin utopiselta ajatukselta. Miksi sinä sitä odottaisit? Mitä selittelemisiä tai sanomista meillä enää voisi olla toisillemme?
Joskus minulle
aina tulee
302493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ajattelet, että jotain jäi kesken. Siksi mieli tekee kepposia.
Nimimerkillä: sama vika minullakin. Jotain jäi kesken. Ei hän varmaan huvikseen etsintäkuuluttanut, aikoinaan? -No, oli miten oli, aika näyttää. Odottelen, taustalla. Nyt ei ole SE hetki!! :-/
kepposia. Aivopöpöjä. Täytyy ostaa DDT:tä ja ajaa pöpöset lopullisesti pois.
milloin on SE hetki... :-/
Sinähän sen parhaiten tiedät. Eikö? Minä en aio sotkea kenenkään elämää yhtään enempää. Jokainen tekee ratkaisunsa itse. Sinä otat ratkaisevat askeleet silloin kuin Sinusta sille tuntuu. Jos ne eivät juuri sillä hetkellä minulle sovi, pyydän odottamaan vielä hetkisen.
Jos siis olisin hän, ketä kaipailet. Olen, kenties? Jos olen, arvannet varmaan, mitä tarkoitan elämän sotkemisella. ;-)
Pientä sanaa häneltä. En ymmärrä miten kauan minä aion sitä odottaa. Olisihan se jo tullut. Viestisi sai minut surulliseksi. Koska minä tyhmä odotan vaikka maailman tappiin.
Entäs jos olisitkin Hän joka odottaa epäilyksistäni huolimatta? Teoreettisestihän se voisi olla mahdollista. Kuinka kauan olet odottanut pientä sanaa Häneltäsi?
sanaa ei tullut. Ei sanaakaan enää. Miksipä hän minulle mitään sanoisi, ihastuneelle höppänälle. Olisi kai jo sanonut jotain, jos haluaisi olla tekemisissä. Tilaisuuksia oli ja meni. En vain tahdo ja jaksa luopua toivosta. Minä odotan vielä.
ja keneltä?kerro vähän lisää,jos olisit hän jolle haluaisin kertoa niin paljon kauniita asioita.
Luulen että hänkin puhuisi, jos kelle puhuu. En minä mitään kerro tässä, minä kysyn mieluummin suoraan. Heti kun olen valmis luopumaan tästä toivosta. Heti kun olen valmis särkemään nämä haaveet. Pienen pieni toivo on ollut parempi kuin ei mitään. Minä teen sen taas.
Etkö voisi antaa hänelle sen pienen toivonkipinän tässä ja nyt.Sillä joskus aika on meitä vastaan.Mitä jos hän luopuu toivosta,odotettuaan turhaan?
käynyt ilmi, että minä olen se joka odottaa ja turhaan. Miksi antaisin täällä jollekin ventovieraalle turhaa toivoa. Enpä viitsi.
Se pieni toivo joka Sinulla on,oisko mahdollista johtuis siitä, että kaikki ei vielä ole lopussa teidän kesken?Mitä tulee ventovieraaseen täällä,no suuri mahdollisuus,mutta toisaalta itse toivon edes täältä saavani pientä toivoa että voisin jatkaa odotustani.Sillä itsekään en vielä haluaisi luopua toivosta.Olen kokenut sellaisen rakkaustarinan että roikun kai lopun ikää mahdottomien toivonrippeiden varassa ja odotan että saisimme vielä jatkaa uusin voimin rakkauttamme.
kuka on nyt pahalla päällä?
Ja en ole pahalla päällä, nyt ainakaan.
pahalla päällä.varsinkaan nyt!
enkä kohtakaan
mennä nukkumaan.hyvällä mielellä.toivottavasti näet kaunista unta.
Hyvää yötä ja kaunista unta sinullekin
ole odottanut selityksiä, minulla sitä enemmänkin on ollut, ja olen yrittänyt selittääkin.
Mielestäni voisi olla paljonkin, mutta jos sinun mielestäsi ei, niin ..
jäi puuttumaan kun kerran asia minunkin mieltäni askarruttaa. En tiedä jos sinäkin tunnet samoin. Ei meistä vaan ole asioiden selvittelyihin. Ei se vaan taida jostakin syystä onnistua.
jos tämä olisi minulle, ja olisit tuota mieltä, niin "ei varmaankaan sitten", voisin kirjoittaa, mutta kun en usko siihen. Ensin pitäisi yrittää.
Minä ainakin käsitin aikanaan väärin, enkä saanut sanottua suoraan, mitä ajattelin.. Ei se selvittely helppoa olisi, mutta en minä keskenkään yleensä jätä asioita.. Jos tässä olisi hänenkin mielestään jotakin kesken, niin siitä voisi lähteä liikkeelle. En tiedä, onko.
mitä ajattelit? Ja kerrottua mitä käsitit väärin? Uskotko tosiaan että se nyt olisi helpompaa? Asioiden on tapana mennä yhä pahemmin solmuun jos niitä kiertää ja kaartaa kautta rantain eikä puhu suoraa tekstiä vaan jättää kaiken oletuksien varaan. Siksi tämä kai tuntuukin että jotakin jäi kesken kun on niin paljon pelkkiä oletuksia asioista.
Selvittelyt ei kyllä helppoja olisi. Molemmilla paksu suojamuuri ympärillä jota ei hevillä ala sortamaan. Käsivarren pituus, vähintään, muurienkin sorruttua. Vieläkö uskot ja luulet että pitäisi yrittää?
Tiedän, mitä meni mönkään aiemmin, koska tiedän, mitä ajattelin. Vasta myöhemmin tajusin olleeni väärässä. Kyllä minä onnistuisin nyt enemmän siitä puhumaan, koska ..niin typerää ehkä, mutta siitä on mennyt aikaa. Ja enemmän ja enemmän on ehtinyt harmittaa. Eihän se totuus, että mitä silloin tapahtui, oli minun mokani, muutu mihinkään.
En nyt menisi sanomaan, että sinä olisit hän, jota minä mietin.. jos olisit, niin en todellakaan toivoisi sinun ajattelevan, että kaikki olisi ohi. Saatoit kyllä ajatella niin jo aikaa sitten, juuri sen minun mokailuni takia. Mutta noin yleensä olen sitä mieltä, että jos kummallakin olisi halua yrittää selvittää asioita, niin kannattaisi yrittää. Tiedän jotakin noista suojamuureista itsekin.. jos en olisi omassa epävarmuudessani aikanaan mokannut, ja jos olisin selvittänyt kaiken ajat sitten.. miksi tänne nyt edes tällaisia kirjoittelisin ..
Kyllä minä olen aina sen yrittämisen puolella.
vielä enemmän olettamuksia ja oletetaan että sinä olet sinä ja minä olen minä ja me olemme me ja sinä et toivoisi että minä ajattelen että kaikki on ohi niin mitenkäs tästä edetä?
Vai oletetaanko että mahdollisuus että minä olen minä ja sinä olet sinä ja me olemme me on kuitenkin niin häviävän pieni että on parasta laittaa ketju kiinni ja jatkaa matkaa?
Ehdotuksia?
sinä siis tietäisit, että minä en haluaisi vieläkään unohtaa, etkä itsekään haluaisi, niin.. voisithan jotenkin kertoa siitä minulle ..? Tai ehdottaa jotakin. Tai ensin huomata, miten edelleen vaikutat minuun, ja sitten vasta.
Jos emme ole toistemme "ne", mikä olisi kyllä aika sattuma täällä palstakirjoituksien joukossa, niin turhahan tässä sitten on kai kirjoitella.. kun ei tämä taida enää olla edes purkamista, vaan pohtimista, onko toinen "hän" vaiko ei.
Joka tapauksessa, olimmepa toistemme "ne", tai emme, niin eihän tässä palstalla varmaan ihmeitä voi tapahtua, vaan palstan ulkopuolella.
Toivottavasti löytyy ratkaisu. (Jos tähän viestiin ei tule vastausta, niin tuskin jatkan yksin tätä ketjua.) Palstan ulkopuolella, siis.
jos koitan tätä kaikkea meidän välillä ollutta miettiä järjellä tai ilman, päädyn aina vaan samaan isoon kysymysmerkkiin? Kaikki on mennyt niin oudosti ja omalta puolelta kaikki sekava käytökseni johtuu vaan tästä järkyttävästä tunteesta mitä mulla sua kohtaan on ja tulee ilmeisesti olemaan pitkään koska vieläkin palaan tänne sua etsimään.
En tiedä yhtään mitä sinä/hän oikeasti ajattelee vai onko tämä ollut todellakin vaan harhaa kaikki?
Kaikki on ollut niin hämmentävää, kaikki käytös, olen surrut niin paljon ettei kyyneliä enään tule, olen huutanut ja rypenyt että tämä tunne menis pois, mutta ei se mene.
Koitan elellä normaalisti mutta mikään ei ole ollut enään normaalia sen jälkeen kun sut tapasin.
Ei mikään.
on noin paha olla, näillä palstoilla lukeminen ei ainakaan paranna asiaasi. Totuus on se, että täällä pysyy turhakin toivo elossa. Itse olen onnellinen tästä tunteesta ja haluankin sen pysyvän vielä elossa. Mutta jos, tai kun, se tuottaa oikeasti pahaa oloa, sitten en enää näille palstoille tule, ei itseään pidä kiduttaa tunteilla. Jos on paha olla, asiat pitäisi pystyä selvittämään muualla kahden kesken. Miten kauan ihmisellä voi olla todella paha olo ennenkuin hän sairastuu?
paha olla.
Kaikki tunteen aallokot on käyty läpi jo sieltä ihanasta mahaa kutkuttavasta riemu hyppelyistä sankolliseen kyyneliä, ja tuo vaan kertoo sen että kun johonkin rakastuu ja siitä ei mitään tule ,on se vaan käytävä läpi itsensä ja tunteidensa kanssa miten ne sitten tulevatkin.
Nyt ne on käyty ja on sellainen tyhjä olo vain, mutta edelleenkin se hänelle pompottava sydän siellä tyhjyyden meressä.
Olen niinkuin pakkopaidassa täynnä tunteita joita en voi laittaa minnekkään, ja hyväksynyt sen.
Hei! Nyt on kesä ja sillon saa ja pitää uskaltaa kertoa jos on jotain kerrottavaa tai selvitettävää.
tasapuolisesti!