Joskus kauneus tarvitsi tilaa,
lähes tyhjää lumilakeutta
tai meren avaruutta.
Viljavainioita vähintään;
pieni ei kelvannut.
Nyt huomaan katsovani sisäänpäin
ja luonnon pieniin ihmeisiin
kuin fraktaalien labyrinttiin.
Yhtä aikaa yksinkertaiseen
ja käsittämättömään.
Tänään oli polun varressa
yksi ainoa hillankukka.
Ilman lehtiä vielä.
Kauneus oli täydellinen
ja yksinkertaisuus.
lähes tyhjää lumilakeutta
tai meren avaruutta.
Viljavainioita vähintään;
pieni ei kelvannut.
Nyt huomaan katsovani sisäänpäin
ja luonnon pieniin ihmeisiin
kuin fraktaalien labyrinttiin.
Yhtä aikaa yksinkertaiseen
ja käsittämättömään.
Tänään oli polun varressa
yksi ainoa hillankukka.
Ilman lehtiä vielä.
Kauneus oli täydellinen
ja yksinkertaisuus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistat varmaan vastaukseni erääseen toiseen
runoon?
Minä olisin varmaan harpponut ohi,
en olisinähnyt pientä yksinäistä...
mutta sinä näit
ja sait siitä alun runoosi.
Mutta...
Nyt opin uuden jutun, en kuljekaan
harppoen, vaan alan oikeasti katsella
ympärilleni.
Kenen vika?
tee, Sinun:)
On mukava kuulla, jos olen vaikuttanut runoillani sinuun jotain. - Itseasiassa se on paljon, enemmän kuin voi toivoa.
Silti, on tärkeää, että näemme sen, mitä edessämme on. Onpa se sitten ihminen tai osa luontoa.
- Enemmän saa näkijä kuin luonto. Ohi kulkeminen näkemättä on tuhlausta.
tässä runossasi näkee rakkautesi luontoon, ja sen
kuinka tarkka silmäsi on kun kuljet siellä.
' yksi ainoa hillankukka '
ja kauneus oli silmiesi edessä vaatimattomana,
mutta koskettavana Sinä suuri taiteilijasielu.
Kiitos kommentistasi ylisanoineen kaikkineen. Luonto on suuri, ihminen pieni. Luonnon kauneutta ja moninaisuutta voi vain ihmetellä. Usein kauneus ja tarkoituksenmukaisuus vielä yhdessä paketissa.
Yksinkertainen ja pieni on kaunista!
Kaunis on myös runosi! Pidin!